Ilkka Matila on draaman kuningas: ”Tuottaja on koko ajan tunto­sarvet herkkinä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ilkka Matila harrasti nuorempana nyrkkeilyä ja kamppailulajeja.  Jos hän joskus tuottaisi urheiluelokuvan, kuvattava laji voisi olla nyrkkeily tai ratsastus.
Ilkka Matila harrasti nuorempana nyrkkeilyä ja kamppailulajeja. Jos hän joskus tuottaisi urheiluelokuvan, kuvattava laji voisi olla nyrkkeily tai ratsastus. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Ilkka Matila, 57, näytteli nuorena viestinnän opiskelijana yli 50 saksalaissarjassa. Tie vei lopulta haasteita janoavaksi elokuva- ja tv-tuottajaksi, joka tietää millaisia tarinoita katsojille kannattaa tehdä.

”Rukajärven tie on edelleen eniten katsojia saanut elokuvamme. Siitä pitivät sekä kriitikot että yleisö”, MRP Matila Röhr Productions -tuotantoyhtiön toinen omistaja, tuottaja Ilkka Matila kertoo.

Jatkosodan alkuun sijoittuva draama valmistui 1999, ja siitä lähtien Matila on tuottanut elokuvia tiuhaan tahtiin. Viimeisin tuotos on kuitenkin tv-sarja Kaikki synnit, jonka toinen kausi valmistui syksyllä.

Tuotantoyhtiön tilat sijaitsevat Kaapelitehtaan uumenissa. Sisustusta hallitsevat massiivipuiset huonekalut, itämainen matto ja korkealla killuva kattokruunu.

Seiniä koristavat julisteet: Ikitie, Rölli ja metsänhenki, Rukajärven tie.

Täti Hollywoodissa

Elokuvien maailma näkyy myös Ilkka Matilan työhuoneessa, joka on täynnä kummallista tavaraa. Suuri jakoavain, sotilaskypäriä, kumiankka. Joku voisi ahdistua tavaramäärästä, mutta Matilaa kuvauspaikoilta matkaan tarttuneet esineet inspiroivat.

Elokuva-aiheinen tavara tuli Matilalle tutuksi jo lapsena. Hänen tätinsä opiskeli taiteita Saksassa, avioitui yhdysvaltalaisen miehen kanssa ja muutti tämän kotimaahan. Täti piirsi Hollywoodissa Kiviset ja Soraset -animaatiota. Tädin miehen sisko puolestaan leikkasi esimerkiksi elokuvia Tappajahai ja Tähtien sota.

”Saimme usein Amerikan-paketteja, joissa oli kaikenlaista elokuva­krääsää. Se oli aika hauskaa ja toi elokuva-alalla työskentelyn lähelle”, Ilkka Matila kertoo.

1980-luvulla hän seurasi tätinsä jalanjälkiä, haki ja pääsi Berliinin taideyliopistoon yhteiskunta- ja talousviestinnän laitokselle. Matilaa kiinnosti markkinointiviestintä, joka oli tuolloin trendikästä samaan tapaan kuin IT-ala myöhemmin.

Mutta kun opinnot ja elämä Saksassa piti rahoittaa jotenkin, hän päätyi taas elokuvan pariin.

”Berliinissä tehtiin siihen aikaan paljon leffoja ja tv-sarjoja. Kuulin, että pienosanäyttelijöille maksetaan hyvin. Yhtäkkiä minulla oli tosi paljon tällaisia pieniä avustajarooleja.”

Ilkka Matila esiintyi yli viidessäkymmenessä saksalaisessa tv-sarjassa esimerkiksi poliisina tai pikkurikollisena. Urheilullisen opiskelijan suosikkeja olivat stunt-roolit.

”Kerran yhdessä jutussa minulla oli frakki päällä, soitin vetopasuunaa ja kävelin palavien liekkien läpi. Olin valmis tekemään kaikkea tuollaista, joten rooleja riitti.”

Opintojen edetessä Matila rakensi kokonaisuuden, jossa viestinnän suunnittelu oli pääaineena, taloustieteet ja audiovisuaalinen media sivu­aineena. Kokonaisuus johti yhä syvemmälle elokuva-alan syövereihin.

Tuottajan tuntosarvet

Opintojensa loppuvaiheessa Matila pyöritti ranskalaisen kollegansa kanssa yhtiötä, joka osti, myi ja levitti elokuvien oikeuksia. Yhtiö edusti muun muassa Lars von Trieriä sekä Aki ja Mika Kaurismäkeä.

1980–90-lukujen taitteessa maailma muuttui. Suomessa tv oli jo vapautettu kaupallisille kanaville, mutta Saksassa ja muissa Keski-Euroopan maissa se tapahtui Berliinin muurin murtuessa. Sisällön kysyntä kasvoi valtavasti.

”Katsoin vuoden aikana 200–300 leffaa, kirjoitin jokaisesta sisältöanalyysin ja sen, millaiselle yleisölle se sopisi.”

Matila myi elokuvia esimerkiksi Cannesin elokuvafestivaaleilla. Asiakas asteli sisään, Matila selvitti mitä hän etsii ja valitsi nipustaan sopivat. Elokuvaa katsottiin pari minuuttia alusta, lopusta ja keskeltä.

”Katsoin vuoden aikana 200–300 leffaa, kirjoitin jokaisesta sisältöanalyysin ja sen, millaiselle yleisölle se sopisi.”

”Kun oli kökkö leffa, jonka halusin myydä, aloin ikään kuin editoida itse sitä tarinaa. Näytin niitä kuvia, jotka sopivat minun tarinaani. Tajusin, että jos mielestäni pystyn tekemään parempia leffoja kuin päämieheni, minun kannattaa tehdä niitä itse.”

Matila suoritti vielä Suomessa audiovisuaalisen tuottajan ammattitutkinnon, muutti Islantiin ja teki siellä pari tuotantoa.

Tuottaja vastaa elokuva- tai televisiotuotannosta alusta loppuun: etsii kiinnostavan tarinan, järjestää rahoituksen, palkkaa käsikirjoittajan ja ohjaajan sekä valvoo tuotannon etenemistä ja valmiin teoksen levitystä.

”Joko olet tuottaja tai et ole. Kysymys ei ole siitä mitä teet vaan siitä mitä olet. Tuottaja on koko ajan tunto­sarvet herkkinä.”

Vuonna 1997 Matila muutti Suomeen ja perusti Marko Röhrin kanssa elokuvien, sarjojen ja luontodokumenttien tekemiseen suuntautuvan tuotantoyhtiön. Röhrin Matila tunsi jo 1990-luvun alusta, jolloin hän oli yrittänyt ostaa tämän tuottaman Talvisota-elokuvan oikeuksia Saksaan.

Tuntosarvet herkkinä Matila oli myös tarttuessaan uuteen haasteeseen. Se, miksi hän ryhtyi tuottamaan elokuvan sijaan Kaikki synnit -draamasarjaa, liittyy yleisön katselutapojen muutokseen.

Elokuvamaiset sarjat

Fiktiiviset sarjat ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän pitkää elokuvaa. Niitä toteutetaan teknisesti ja tuotannollisesti yhä paremmin.

”Muutaman vuoden aikana on tapahtunut niin, että yllättäen tv-sarjat ovat kokeilevampia ja mielenkiintoisempia kuin pitkät leffat.”

Suoratoistopalvelut, kuten kotimainen Elisa Viihde tai ulkomaiset HBO ja Netflix, ovat nähneet mahdollisuutensa kokeilla rohkeasti. Yleisö on palkinnut riskinoton katsomalla uusia kokeiluja.

Tekijöiden näkökulmasta tilanne on ihanteellinen: laatusarjojen suosio takaa isommat resurssit, joiden avulla syntyy parempaa jälkeä.

Leuanveto kesken työ­päivän pitää mielen virkeänä. Ilkka Matila kertoo, että hän kannustaa kuvaus­paikoillakin työntekijöitä taukoliikuntaan.

Leuanveto kesken työ­päivän pitää mielen virkeänä. Ilkka Matila kertoo, että hän kannustaa kuvaus­paikoillakin työntekijöitä taukoliikuntaan. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Kaikki synnit -tuotannossa myös esimerkiksi ohjaaja Mika Ronkainen ja kuvaaja Jani Kumpulainen ovat erikoistuneet sarjojen sijaan elokuvaan.

Nyt sarjan kakkoskausi pyörii elokuvateattereissa. Idea on peräisin saksalaiselta elokuvafestivaalilta, joka tahtoi esittää kaikki kuusi jaksoa putkeen yhdessä näytöksessä.

”He kutsuivat myös minut sinne paikalle. Sali oli aivan täynnä paikallista keski-ikäistä väkeä. He katsoivat Kaikki synnit suomeksi puhuttuna ja englanniksi tekstitettynä. Siis viisi ja puoli tuntia suomalaista sarjaa! Kukaan ei lähtenyt kesken.”

Matila mietti, että jos tämä porukka jaksoi katsoa sarjan valkokankaalta ja näytöksen jälkeen vielä tunnin keskustella sarjasta, saman luulisi toimivan Suomessakin. Aika tuntui kypsältä myös siksi, että elokuva­teattereissa on tällä hetkellä pulaa sisällöstä – Hollywood ei ole koronan vuoksi tuottanut elokuvia entiseen tahtiin.

”Aika näyttää, miten tämä toimii. Uskon, että sarjoja nähdään leffa­teatterissa tulevaisuudessakin.”

Jo pitkään on ollut tiedossa, että sarjojen ja elokuvien katselu siirtyy yhä enemmän suoratoistopalveluihin ja Ylen Areenaan. Silti juuri nyt perinteiselläkin televisiolla menee mainiosti.

Television renessanssi

Matilasta on hiukan yllättävääkin, että tv elää jonkinlaista renessanssia. Syyt kuitenkin ovat järkeenkäyviä.

”Ihmisillä on valtava tiedonjano. Asiaohjelmat, uutiset ja tämän tyyppiset, television ehkä vahvin osaamisalue, ovat keränneet ihan huikeita katsoja­lukuja.”

Suosiossa ovat myös suorana lähetettävät viihdeohjelmat, kuten Tanssii tähtien kanssa, Putous tai Voice of Finland.

”Niiden voima on todellakin siinä hetkessä. Siinä tunteessa, että saa olla mukana ja tietää asiasta ensimmäisenä, eikä lukea somesta kuka voitti.”

Saman Matila on huomannut esimerkiksi Ylen A-talkin kanssa: yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet tviittailevat ohjelman aikana ja osallistuvat näin keskusteluun.

”Jos katsot ohjelman myöhemmin tallenteena, juttu on jo vanha.”

Television suosiota selittää myös se, että kotoilun aikana tahdotaan katsoa sisältöä yhdessä. Uutiset tai koko perheen viihdeohjelmat istuvat hyvin tähän tarpeeseen.

Unelmana haasteet

Matila itse katsoo mieluiten huolella tehtyä historiallista draamaa, elokuvia ja sarjoja suoratoistopalvelusta tai Areenasta. Hänen viimeisimmät suosikkinsa ovat ranskalaissarja Le Bureau ja Englannin kuninkaallisista kertova The Crown. Agatha Christien kirjoihin perustuvat Poirotit ja Miss Marplet ovat hänestä käsittämättömän hyvin kerrottuja.

”En puhu tuotannollisesta tasosta, mutta se tarinankerronta on niin järkyttävän koukuttavaa. Ne toimivat aina ajasta ja yleisöstä riippumatta.”

Entä millainen olisi Matilan oma unelmien tuotanto?

Pitkä elokuva on kerronnan muoto, josta hän pitää eniten. Ennen kaikkea Matila unelmoi haasteista: yksityiskohtaisten maailmojen luomisesta puvustusta ja hahmojen puhetapaa myöten.

”Laadukkaan urheiluelokuvan tuottaminen on todella vaikeaa. Minua kiinnostaisivat klassiset moniulotteiset yksilölajit, kuten nyrkkeily tai ratsastus.”

Hollywoodiin hän ei tuottajana haikaile.

”Siellä pitäisi olla studiojohtaja, että olisi oikeasti mahdollisuus vaikuttaa leffan sisältöön. Mutta kyllä Hollywoodissa viehättää se, että siellä työskentelevät koko maailman parhaat alan ammattilaiset.”

Matila tunnustautuu jouluihmiseksi, mutta mitään joka vuosi katsottavaa ohjelmabravuuria perheessä ei ole syntynyt.

Ruudun ääressä Matila ei myöskään varsinaisesti rentoudu – tuottajan aivot alkavat heti raksuttaa audiovisuaalista sisältöä katsellessa. Kun Matila tahtoo päästä irti arjesta, hän suuntaa tallille ratsastamaan.

Hevosta hoitaessa ei voi ripustaa aivoja narikkaan, mutta yhteistyö ratsun kanssa vie ajatukset kauas töistä.

Lue myös: Joko katsoit nämä tv-sarjat? Kaikki synnit -tuottaja Ilkka Matila paljastaa suosikkinsa – Lue vinkit ja perustelut!

X