Dome Karukoski tapasi isänsä vasta teini-ikäisenä: ”Tunsin, että olin virheellinen, koska minulla ei ollut isää”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Elokuvaohjaaja Dome Karukoski kasvoi lapsuutensa ilman isää, jonka hän tapasi ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Miehen malli puuttui.
Elokuvaohjaaja Dome Karukoski kasvoi lapsuutensa ilman isää, jonka hän tapasi ensimmäisen kerran 13-vuotiaana. Miehen malli puuttui. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Menestysohjaaja, elämäkerran julkaissut Dome Karukoski, 43, tapasi isänsä ensimmäisen kerran vasta teininä. Isän katoamiseen liittyi traumaattinen kokemus.

13-vuotias ThomasDomeKarukoski pitelee lankapuhelimen luuria kädessään ja tuntee, miten veri pakenee aivoista. Langan toisessa päässä on Domen isä, George Dickerson, jonka äänen Dome kuulee ensimmäistä kertaa elämässään.

’Hi Thomas. This is your dad.”

Puhelusta ei jää pojan mieleen muuta kuin että isä sanoo tulevansa käymään Suomessa. Dome ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut isäänsä.

”Se oli ihmeellistä. Näyttelijäksi ryhtyneellä isällä oli kuvaukset Euroopassa ja hän sanoi, että voisi tulla kuvausten välissä kolmeksi päiväksi”, Dome Karukoski muistelee nyt 30 vuotta myöhemmin.

Paluu Kyprokselle pelasti

George Dickerson työskenteli 1970-luvulla YK-virkailijana ja toimittajana. Dickerson päätyi Välimerelle, jossa toimittajana työskenteli myös Ritva Karukoski. Kun George lähti, Ritva oli raskaana. Dome syntyi Kyproksella joulukuun lopussa 1976.

Alle viiden vuoden ikäisenä hän muutti Suomeen Lepsämän kylään äitinsä kanssa. Eroperheet olivat siihen aikaan harvinaisia ydinperheiden joukossa.

”Tunsin, että olin virheellinen, koska minulla ei ollut isää. Olen tosi iloinen kuitenkin siitä, ettei äiti ei ikinä syyttänyt isää.”

Miehen mallin puuttuminen vaikutti osaltaan siihen, että Domea kiusattiin koulussa. Dome oli kiusaajilleen helppo kohde, koska nuoren, maskuliinisen pojan reaktiot olivat herkässä. Olisiko isästä ollut apua?

”Uskon, että isä olisi ollut siihen maailman aikaan oikea henkilö lähestymään rehtoria. Äitikin yritti saada opettajat ymmärtämään, mutta eivät he kuunnelleet.”

Lopulta Domen äiti teki kovan ratkaisun: hän otti sapattivapaata Yleltä ja lähti poikansa kanssa puoleksi vuodeksi takaisin Kyprokselle. Äidin päätös oli yksi Domen elämän merkittävimmistä.

”Siellä tajusin, ettei kiusaamiseni ollut minun syytäni. Kyproksella olin suosittu ja minulla oli vanhat kaverit. Koulussa olin hauska, kiinnostava pohjoismaalainen enkä surkea ja erilainen.”

Dome Karukoski oli isäänsä George Dickersonia vastassa lentokentällä, kun isä saapui tapaamaan poikaansa ensimmäistä kertaa.

Dome Karukoski oli isäänsä George Dickersonia vastassa lentokentällä, kun isä saapui tapaamaan poikaansa ensimmäistä kertaa.

Isän halaus tuntui oudolta

George Dickerson oli muuttanut takaisin Amerikkaan posttraumaattisen stressihäiriön takia. George oli joutunut kidnapatuksi Beirutissa kahden muun henkilön ohella. Amerikkalaisena George oli jätetty henkiin, muut oli teloitettu.

George oli sen jälkeen evakuoitu Ammaniin, jonka jälkeen hän oli lähtenyt takaisin Amerikkaan ja aloittanut uuden elämän.

”Isästä tuli sen jälkeen näyttelijä. Noiden tapahtumien myötä isä oli myös blokannut ajatuksen, että hänellä oli poika jossain Suomessa.”

George ja Domen äiti olivat lähetelleet toisilleen kirjeitä. Domen isoveli löysi kirjeet ja vei ne isälle.

”Kirjeissä oli valokuvia minusta ja isä tajusi, ettei ei hemmetti, hänellä on poika Suomessa. Silloin hän soitti.”

Kuukausi isän puhelusta Dome näki isänsä ensimmäistä kertaa. Helsinki-Vantaan lentokentän saapuneiden sisääntuloaulaan ilmestynyt George Dickerson näytti vaaleassa puvussa aivan pojaltaan. Isän halaus tuntui oudolta.

”En ollut sillä tavalla halannut aiemmin miestä. Olin aika skrode kundi ja isää halatessa tuntui, että siinä halaa kaksi miestä.”

Kentältä Dome, isä ja äiti lähtivät Kalevankadulle hotelliin ja siirtyivät seuraavana päivänä kotiin Lepsämään.

”Olin pyytänyt paljon kavereita paikalle, joille halusin näyttää, että ukko oli todella olemassa. Isä oli kuin joku esittelyhevonen! Isä oli myös kiinnostunut näkemään millaisia minun ystäväni olivat. Siinä oli paljon rakkautta, mutta isän puolelta myös katumusta siitä, ettei hän ollut pitänyt yhteyttä.”

Karukoski, hänen siskonsa Erin sekä isänsä George osallistuivat Irakin sodan vastaiseen mielenosoitukseen Manhattanin Washington Square Parkissa keväällä 2003.

Dome Karukoski, sisko-Erin ja isä-George osallistuivat Irakin sodan vastaiseen mielenosoitukseen Manhattanin Washington Square Parkissa keväällä 2003.

Taiteilijuus löytyi isän kautta

Vaikka Dome ja George olivat olleet erillään 13 vuotta, olivat he hämmentävän samanlaisia. Myös Domen omat urasuunnitelmat alkoivat saada ihan uutta pontta.

”En ollut ennen elänyt taiteilijan kanssa ja se teki minuun vaikutuksen. Isä oli kirjailija, runoilija ja näyttelijä. Hän puhui taiteesta ja ihmisistä. Tajusin silloin, että tämä tyyppihän minä olen! Se oli jonkinlainen lähtölaukaus omalle uralleni.”

Dome alkoi käydä isänsä luona New Yorkissa. Usein isä ja poika vain istuivat yhdessä ja kuroivat kiinni menetettyä aikaa. Huonoon kuntoon mennyt isä asetti itselleen erilaisia tavotteita, joiden turvin ote elämästä säilyi. Dome tajusi perineensä sisukkuuden isältään.

”Faija teki 15 vuotta kuolemaa. Monta kertaa olin varma, että näin hänet viimeistä kertaa. Isä oli kuitenkin aikamoinen sissi.”

Koulukiusaaminen vei Domen synkkiin vesiin

Pienenä Dome kärsi koulukiusaamisen vuoksi masennuksesta, joka parikymppisenä kupli uudestaan pintaan. Molempina kertoina Dome mietti jopa itsemurhaa. Synkistä kausistaan Dome ei muista jutelleensa isän kanssa.

”Kun isä soitti, en halunnut pilata puhelua. Halusin vaikuttaa täydelliseltä pojalta silloinkin. Jenkeissä käydessä pyrin myös olemaan virheetön.”

Taustalla oli pelko siitä, lähteekö isä jos pojan virheet paljastuvat. Joskus Dome myös testaili isää: jos Dome itse ei soittanut, soittiko isä. Puoli vuotta saattoi mennä niin, ettei puhelua tullut.

”Ehkä isä ajatteli, ettei halua soittaa ja vain valittaa. Se oli minulta nuoren miehen typeryyttä. Isä oli niin sairas ihminen siinä vaiheessa, että hänen mielessään oli pitkälti vain selviytyminen.”

Viimeiset elinvuotensa George oli hyvin köyhä, kun sairaseläke veti talouden tiukille. Työssäkäyvänä poikana Dome osti aina lentolippunsa itse, mutta se kävi kuitenkin isän ylpeyden päälle.

”Aika usein isä oli tietämättäni tunkenut rahat jonnekin läppärilaukkuun. Sitten kun menestystä alkoi tulla minulle elokuvien myötä niin isä kyllä tajusi, etten tarvinnut taloudellista tukea häneltä.”

Tänä päivänä Karukoski puhuu paljon armollisuudesta ja kiitollisuudesta. Tärkeää on myös anteeksianto.

Tänä päivänä Karukoski puhuu paljon armollisuudesta ja kiitollisuudesta. Tärkeää on myös anteeksianto. Tommi Tuomi / Otavamedia

Viimeinen puristus

Syyskuussa 2014 Dome oli ohjaamansa Mielensäpahoittaja-elokuvan kanssa matkalla Torontoon. Dome piipahti samalla isänsä luona New Yorkissa ja mukanaan hänellä oli Mielensäpahoittaja-dvd.

Elokuvan Dome oli tehnyt isälleen, joka oli hyvin huonossa kunnossa. Sisäelimet olivat alkaneet pettää rankkojen lääkitysten myötä ja diagnooseja oli kertynyt. Georgella oli todettu muun muassa vaurioituneet munuaiset ja c-hepatiitti.

”Isä tiesi elokuvasta ja tiedä häntä, mutta sen näkemisen odottaminen saattoi pitää hänet sen vuoden hengissä. Isä oli aina tosi kannustava ja ylpeä siitä mitä olin saanut aikaan.”

Dome ja George alkoivat yhdessä katsoa elokuvaa, mutta isä nukahteli koko ajan, ja lopulta Dome päätti kömpiä nukkumaan itsekin. Dome jatkoi matkaansa Torontoon ja elokuva jäi kesken. Pari viikkoa myöhemmin isä soitti ja kertoi katsoneensa filmin loppuun.

”Isä kiitti ja sanoi, että se oli tosi kaunis elokuva. Se oli lyhin palaute isältä koskaan.”

Muutama kuukausi myöhemmin Dome saapui katsomaan isäänsä sairaalaan.

”Kävin hyvästelemässä hänet. En ole varma kuuliko isä minua, mutta kiitin häntä yhteisestä matkastamme ja sanoin, että tulen muistamaan hänet aina suurena ihmisenä. Isä puristi kättäni.”

Pyrkimys hyvään

Muutama päivä myöhemmin Domen sisko soitti ja kertoi, että isä oli kuollut.

”Faija sanoi eläneensä monta elämää ja viimeisimpinä vuosinaan hän oli niin huonossa kunnossa, että jopa irvaili kuolemalle. Isä totesi, että jumalani, vie minut jo. Se oli aika paljon sanottu täysiveriseltä ateistilta.”

Domen omassa elämänasenteessa tärkeintä on pyrkimys hyvään ja siihen, ettei tuomitse muita tai aseta häpeään. Merkityksellistä on myös anteeksi anto itselle ja muille.

”Puhun paljon armollisuudesta, joka kulkee käsi kädessä kiitollisuuden kanssa. Faijakin velloi vuosia vanhoissa riidoissa, ja se ei ollut kaunista katseltavaa. Sitä en tule häneltä perimään.”

Lue myös: Näin Dome Karukoski käänsi taustansa köyhän perheen koulukiusattuna urheilijanuorukaisena voitokseen elokuvaohjaajana: ”Sain hirveästi voimavaroja ja itsevarmuutta”

X