Työvoimatoimisto tuputti Olivialle eläkettä, koska hänellä on cp-vamma – Olivia ei siihen suostunut, vaan opiskeli kokiksi ja työllistyi

Jo yhden tutkinnon hankkinut Olivia Juusti teki historiaa ja hankki itselleen toisen ammattitutkinnon ilman sopeutuksia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Olivia Juusti pääsi aloittamaan itsenäisen elämän. Sen edellytyksenä olivat työpaikka ja oikea palkka. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä auki, mutta yksi toive hänellä on: että saisi jatkossakin tehdä töitä.

Jo yhden tutkinnon hankkinut Olivia Juusti teki historiaa ja hankki itselleen toisen ammattitutkinnon ilman sopeutuksia.
Teksti:
Katriina Lundelin

Olivia Juustia jännitti. Hän oli saapunut kesäkuussa 2019 yksin elämänsä ensimmäiseen työhaastatteluun Turkuun. Samana vuonna avattu Pannukahvila Turun Hansakorttelissa etsi työntekijöitä.

Toisella puolen pöytää istuivat Jorma Nurminen ja Armi Julkunen erityisnuorten työpaja Ihme ja Kummasta, joka Pannukahvilaa pyöritti.

”He ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Jännitys helpotti.”

Mukavasta tunnelmasta huolimatta Jormalla oli epäilyksiä. Olivia vaikutti ujolta, aralta ja hentoiselta. Pärjäisikö hän työyhteisössä? Entä miten hän kohtaisi Pannukahvilan asiakkaat?

Armi oli eri mieltä. Tietenkin Olivia otetaan töihin. Myönteinen asenne ja ilo olivat tehneet Armiin vaikutuksen.

Aino Suominen (vas.) opiskelee nuoriso-ohjaajaksi ja on IhKussa harjoittelussa. Hanna Ranta (keskellä) työskentelee Ihme ja Kumman kirppu­torimyymälässä. Heitä ohjaa Armi Julkunen. © Vesa Tyni

Aino Suominen (vas.) opiskelee nuoriso-ohjaajaksi ja on IhKussa harjoittelussa. Hanna Ranta (keskellä) työskentelee Ihme ja Kumman kirppu­torimyymälässä. Heitä ohjaa Armi Julkunen. © Vesa Tyni

Kaksi vaihtoehtoa

Ennen ensimmäistä työhaastatteluaan Olivia oli juuri valmistunut kodinhuoltajaksi ja yrittänyt hakea töitä. Vastauksia hakemuksiin ei kuulunut ja niissäkin, jotka hän sai, kerrottiin paikan jo menneen toiselle.

Työvoimatoimisto antoi Olivialle kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen oli lannistava. Valtion silmissä Oliviasta ei ollut työmarkkinoilla iloa. Ammattitaidon hankkineen nuoren olisi parempi astua kortistoon suosiolla.

”Minulle sanottiin, että kannattaisi jäädä eläkkeelle. Mutta minä haluan tehdä töitä.”

Onneksi oli toinenkin vaihtoehto, houkuttelevampi: erityisnuorten työpaja Ihme ja Kumma, salolaisittain IhKu, jonka kotipaikka on Salossa ja toinen kahvila Turussa.

Työpajassa nuoret oppivat käytännön työtehtävissä esimerkiksi leipomaan, pyörittämään kahvilaa ja kokkaamaan. Työntekijät ovat nuoria, joilla on toimintarajoitteita tai vamma. Jos työkokeilu menisi hyvin, sieltä Olivia voisi saada oikean työsopimuksen. Olivia päätti koettaa.

Kaksi viikkoa Ihme ja Kumman työhaastattelusta Olivia sai tietää, että paikka olisi hänen. Armi oli suostutellut ja Jorma myöntynyt, mutta Olivia aloittaisikin työt Turun sijaan Salon toimipisteessä.

Jorman ja Armin hyvät kontaktit paikallisiin yrittäjiin auttoivat Oliviaa löytämään sopivan työharjoittelu­paikan Salosta. Lounasravintola Mama´s oli entuudestaan tuttu paikka. © Vesa Tyni

Jorman ja Armin hyvät kontaktit paikallisiin yrittäjiin auttoivat Oliviaa löytämään sopivan työharjoittelu­paikan Salosta. Lounasravintola Mama´s oli entuudestaan tuttu paikka. © Vesa Tyni

Historiallinen temppu

Nyt 21-vuotias Olivia on työskennellyt Ihme ja Kummassa runsaat kaksi vuotta. Siitä viimeisen puolentoista vuoden ajan hän on runtannut eteenpäin kokin tutkintoa, joka tavanomaisena koulutuksena olisi vienyt kolme vuotta. Nyt hänellä on paperit kädessä unelma-ammattiinsa.

”Olen haaveillut kokin ammatista pienestä pitäen. Leivoin ensimmäisen kerran 10-vuotiaana, ne olivat mokkapaloja. Hain pari kertaa ammattikouluun opiskelemaan kokiksi, mutta hakijoita oli paljon. Jäin aina varasijalle.”

Cp-vammansa vuoksi Olivia työskentelee hitaammin. Oikeassa kädessä ei ole voimaa, vasen toimii paremmin. Silti hän pystyy työskentelemään keittiössä ammattimaisesti. Piti vain löytää ne työnantajat ja kouluttajat, jotka uskoivat, että tekemällä hiukan hitaammin voi myös onnistua.

Kukaan vaikean toimintarajoitteen kanssa elävä suomalaisnuori ei ole aiemmin tehnyt täyttä ammattitutkintoa ilman sopeutuksia. Mitä Olivia itse ajattelee historiallisesta tempustaan, miksi hän onnistui?

”Olen aina tykännyt opiskella. Haluan oppia koko ajan uutta.”

Olivia on saanut myös tukea. Peruskoulun hän kävi pienryhmässä Paimiossa, jossa hän silloin asui vanhempiensa kanssa. He ovat auttaneet Oliviaa nytkin. Illat täyttyivät itsenäisistä koulutehtävistä, ja vanhemmilta sai aina apua. Peruskoulun opettajilta Olivia oppi, että aina kannattaa yrittää. Jos jostain tehtävästä ei tykkää, niin senkin voi silti tehdä.

”Teet vain. Alta pois ja eteenpäin.”

Ilman sopeutuksia opiskelu ei ollut Olivialle vain valinta, vaan myös vaihtoehtojen puutetta. Ihme ja Kummassa opiskelu tehdään näyttötutkintoina työn ohessa. Lainsäädäntö ei suo silloin mahdollisuutta helpotuksiin.

Olivian oli läpäistävä näytöt tutkinnon sääntöjen mukaan oikealla kädellä, vaikka kädessä ei ole voimaa ja sen motoriikka on huono. Käytännön työssä hän käyttää enemmän vasenta kättään, joka on vahvempi.

Käsi oli kuitenkin riittävän vahva, että tilaisuuteen saattoi tarttua molemmin käsin, kun hänelle sellaista erityisnuorten työpaja Ihme ja Kumma tarjosi.

Tavallisten nuorten paja

Haastattelupäivän aamuna kymmenkunta nuorta ja heidän ohjaajansa nostelevat kuohuvaa pitkän pöydän ääressä. Aamiainen päättyy suklaasta, tuoreista marjoista ja kermavaahdosta koottuun jälkiruokaan.

Ilmassa on pienen juhlan tuntua: Armilla on syntymäpäivät. Täyttää kuulemma 25. Vitsaillaan, nauru pyrskähtelee monista suista. Jokaista aamua ei aloiteta alkoholittomalla kuohujuomalla, mutta Ihme ja Kummassa jokainen aamu aloitetaan yhdessä. Näin pidetään huolta, ettei kukaan joudu lähtemään töihin naama nurinpäin.

Ihme ja Kumman toiminnan piti olla ensin pientä: vuonna 2015 aloitti kahvila ja siinä kolme palkattua erityisnuorta. Toiminta pääsi paisumaan. Tuli siivouspalvelu, kirpputorimyymälä, radiokanava ja työnteon opinnollistaminen. Nyt Jormalla ja Armilla ei enää ole vapaa-aikaa. Nuoret pitää saada maailmalle.

Ihan helppoa se ei ole. Olivian kaltaiset nuoret kun usein siirretään heti tilaisuuden tullen työvoiman ulkopuolelle, eikä työvoimapalveluita tarjota. Kun Salossa aloitettiin työllisyyden kuntakokeilu, ihkulaisten toiveet olivat korkealla. He saivat pettyä. Vain kaksi Ihme ja Kumman nuorista kelpasi mukaan.

Siksi Olivialle ja muille IhKun nuorille puhe kehitysvammaisista kuulostaa siltä kuin joku raapisi liitutaulua kynsillään. Vamma ei määrittele ihmistä, ja nuorista tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että eläkettä tuputetaan joka käänteessä.

Ihme ja Kummassa kokoonnutaan yhteisen pöydän ääreen sekä aamiaiselle että lounaalle. IhKun nuoret tekevät ruoan itse. © Vesa Tyni

Ihme ja Kummassa kokoonnutaan yhteisen pöydän ääreen sekä aamiaiselle että lounaalle. IhKun nuoret tekevät ruoan itse. © Vesa Tyni

Sinnikäs Olivia

Olivia näyttää sen verran hentoiselta, että tuuli voisi kaataa hänet – ja niin se kerran kaatoikin. Eräänä puuskaisena aamuna, kun Jorma tuli töihin, Olivia löytyi IhKun pihasta naama veressä. Housuihin oli ritsahtanut reikä.

Kaatuminen teki niin pahaa jälkeä, että leuka piti tikata terveyskeskuksessa. Sen jälkeen Olivia ilmoitti lähtevänsä nyt töihin.

Iltapäivällä Jorma huomasi, että Olivia istuu kasvot valkoisina pöydän ääressä. Lähdettiin taas lääkäriin. Pari hammasta halki ja leuka sijoiltaan, kuului diagnoosi.

Sairausloma ei houkuttanut, joten seuravana päivänä Olivia oli taas töissä.

Kipeintä Olivialle ovat kuitenkin tehneet vastoinkäymiset, jotka paljastavat, ettei Suomen valtio usko vamman kanssa eläviin nuoriin. Valmistumisen lähestyessä Olivia haki Kelasta tukea apuvälineiden hankkimiseen. Hän halusi oikeaan käteensä tuen, jotta työvälineitä olisi helpompi pidellä ja käyttää.

”Kela hylkäsi hakemukseni. Perusteluissa sanottiin, etten tule ikinä työllistymään tälle alalle”, sanoo Olivia, joka on juuri työskennellyt alalla kaksi vuotta.

IhKun nuoret vastaavat oman radiokanavansa ohjelmasta, mutta Jormaa ja Armia kuullaan välillä vierailevina tähtinä. Ihkulaisten elämää voi seurata myös AlfaTV:n sarjassa Meil kans! © Vesa Tyni

IhKun nuoret vastaavat oman radiokanavansa ohjelmasta, mutta Jormaa ja Armia kuullaan välillä vierailevina tähtinä. Ihkulaisten elämää voi seurata myös AlfaTV:n sarjassa Meil kans! © Vesa Tyni

Opettajat tukena

Ihme ja Kumman toiminta on sekin historiallista. Erityisnuorille suunnattua työpajatoimintaa, jossa olisi mahdollisuus opiskella, ei ole muualla Suomessa. Muut vastaavat työpajat on suunnattu vammattomille nuorille. Siksi kaikki toiminta on pitänyt keksiä itse.

Jorma ja Armi ovat kyselleet, luoneet verkostoja lähialueen yrittäjiin ja kokeilleet. Nyt ihkulaisilta tullaan utelemaan ympäri Suomea, miten toiminnasta voisi ottaa mallia.

Opiskelu voisi olla nuorille helpompaakin. Nyt Olivia on joutunut tekemään 6–8 tunnin työpäiviä, ja opiskelemaan alaa ja yleisiä oppiaineita itsenäisesti iltaisin ja viikonloppuisin. IhKussa opiskelevat nuoret ovat kirjoilla Raisiossa ammattiopisto Rasekossa, jonka opettajat tulevat suoraan työ- ja työharjoittelupaikoille katsomaan, kuinka työnteko sujuu näyttötilanteissa.

Osa Rasekon opettajista on tarkistanut Olivian ja muiden IhKun nuorten tehtäviä omalla vapaa-ajallaan. Jorma sen sijaan kohauttelee hartioitaan kysymykselle, kuinka heidät on tähän suostuteltu. ”Meidän nuoret ovat niin ihania”, kuuluu vastaus.

Oliviassa ensimmäinen ammatillinen näyttötilaisuus nostatti pienen paniikin. Samoin matematiikan loppukoe. Kun yksi näyttö oli mennyt läpi, menivät muutkin leikiten. Itsetunto kasvoi.

Leipomossa työskentelevä Annina Lindgren on Olivian paras kaveri. He soittelevat päivittäin, kun Olivia on ollut työharjoittelussa Ihme ja Kumman seinien ulkopuolella. © Vesa Tyni

Leipomossa työskentelevä Annina Lindgren on Olivian paras kaveri. He soittelevat päivittäin, kun Olivia on ollut työharjoittelussa Ihme ja Kumman seinien ulkopuolella. © Vesa Tyni

Omaan kotiin

Edellisen tutkintonsa aikaan Olivia asui kaksi vuotta koulun asuntolassa Laitilassa ja perään vielä vuoden Turussa. Asuntolassa Olivialla oli oma makuuhuone, mutta keittiö ja kylpyhuone piti jakaa toisten opiskelijoiden kanssa. Nyt hänellä on ensimmäistä kertaa oma rauha.

”Huhtikuussa 2021 muutin omaan asuntoon Salossa. Olin haaveillut siitä jo vuoden. Kun sopiva asunto löytyi, kaikki tapahtui nopeasti.”

Omaan asuntoon muuttaminen on useimmille nuorille itsestään selvä askel kohti aikuistumista. Kehitysvamman tai muun vaikean vamman kanssa elävälle nuorelle se taas on usein nimenomaan unelma, jonka toteutuminen on epävarmaa.

Kun Olivia sai erityisnuorten työpaja Ihme ja Kummasta työsopimuksen – ja työehtosopimuksen mukaista palkkaa – löytyi asuntokin. Pieni yksiö yksityiseltä vuokranantajalta Salon ammattiopiston kupeesta. Olivia on sisustanut kotinsa skandinaaviseen henkeen: paljon valoa heijastavia vaaleita sävyjä ja harmaata.

”Ei sinne koko suku mahdu kylään, mutta minulle se on sopiva, koska asun yksin.”

Sijaintikin on itsenäisen elämän näkökulmasta erinomainen. Olivia pääsee kävellen kaikkialle. Turkuun kuljettaa juna.

”Minulle on suurin saavutus, että olen saanut opiskella ja asun omassa asunnossa. Moni ei saa koskaan sitä mahdollisuutta.”

Marjo Katajaisen mielestä Olivia sopii loistavasti Mama´sin porukkaan. ”Ravintola-alalla ihmisillä on raskas huumorintaju, mutta Olivia osaa heittäytyä mukaan ronskeihinkin juttuihin, ja hänellä on loistava tilannetaju.” © Vesa Tyni

Olivia teki harjoittelunsa Marjo Katajaisen yrityksessä. Katajaisen mielestä Olivia sopii loistavasti Mama´sin porukkaan. ”Ravintola-alalla ihmisillä on raskas huumorintaju, mutta Olivia osaa heittäytyä mukaan ronskeihinkin juttuihin, ja hänellä on loistava tilannetaju.” © Vesa Tyni

X