Elämä unelmineen asettui Ugandaan – Ukko ja Nina Liikanen järjestävät safareja Sumuisten vuorten gorillojen elinpiirillä ja upeissa maisemissa
Ukko Liikanen pyörittää Ugandassa safarimatkoja järjestävää yritystään vaimonsa Ninan kanssa. Elämänmuutos on tuonut enemmän aikaa parisuhteelle.
"Meillä on Afrikassa aikaa toisillemme,” sanovat Ukko ja Nina Liikanen.
Ugandalaistunut Ukko Liikanen järjestää nykyään työkseen safarimatkoja, ja hänen yrityksensä vie turisteja safarimatkoille katsomaan esimerkiksi Sumuisten vuorten gorilloita. Ukko asuu vaimonsa Ninan kanssa Ugandan Entebbessä.
Ideasta lähteä Afrikkaan on kiittäminen Ninaa, joka oli tehnyt sairaanhoitajana puolen vuoden harjoittelun Namibiassa ja ihastunut maanosaan. Heti ensitreffeillä Helsingin Juttutuvassa, Nina johdatti keskustelun mahdollisuuteen muuttaa Afrikkaan eikä Ukko säikähtänyt.
Ajatus kuulosti hyvältä.
Ukko ja Nina Liikanen unelmoivat yhä omasta hotellista. © Päivi Lipponen
Vuoristogorillat saivat asettumaan Ugandaan
Ensimmäisen safarimatkan Afrikkaan pariskunta teki vuonna 2010.
”Liikuimme overlanderilla, mikä on halvin tapa seikkailla Afrikassa. Rekka-auton lavalle oli tehty linja-auto. Yöt nukutaan teltoissa ja ruoka tehdään itse. Seuraavat Afrikan reissut tehtiin Last Chance to see -ohjelman innoittamana. Etsittiin aiai-apinaa, tuloksetta, ja sitten lähdettiin katsomaan vuoristogorilloita. Se olikin elämäni paras reissu.”
Pariskunta päätti asettua Ugandaan. Ninan perintörahoilla he hankkivat tontin omaa hotellia varten.
”Yritys perustettiin vuonna 2014. Mutta menimmekin mafian syliin. Tontti jäi saamatta ja seurasi pitkä oikeusprosessi.”
Ukko Liikanen myöntää, että pariskunta on ollut monta kertaa valmis luovuttamaan, mutta ei yhtä aikaa. Sen verran isoja ongelmia Afrikan korruptio on eteen kasannut. Unelmana on yhä perustaa oma 28-paikkainen hotelli, lodge. Nyt sen toteutuminen häämöttää.
Ukko näyttää kuvaa erämaasta.
”Paikka on jo valittu, se on keskellä ei mitään, lähellä Kenian rajaa. Siellä on upea luonto ja satumainen auringonlasku. Se on myös gepardiparatiisi.”
Vaikeudet ovat vahvistaneet rakkautta
Vuodet ovat opettaneet Ukolle, että safarimatkailijoilla on erilaisia mieltymyksiä. Nuoret etsivät autenttisia kokemuksia. Vanhemmat turistit haluavat turvallisuutta.
Osa matkaajista on suorittajia, joiden pitää nähdä nähdä big five eli norsu, virtahepo, leijona, sarvikuono ja puhveli. Osa turisteista on fiilistelijöitä. Oma lukunsa ovat lintubongarit. Heille Uganda on hyvä paikka, sillä siellä elää 1 200 lintulajia.
Lähes puolet tulijoista käyvät katsomassa gorilloita.
© Päivi Lipponen
”Simpanssi on minun lempieläimeni. Olen saanut simpanssilta kepistä, nyrkistä ja se on raahannut minua nilkasta,” Ukko Liikanen nauraa.
Pian Ukko ehkä järjestää sarvikuonosafareita. Ugandassa sarvikuonot tapettiin lähes sukupuuttoon, mutta nyt kanta on saatu elvytettyä 30 kappaleeseen. Kun määrä ylittää 50, sarvikuonot siirretään Queen Elisabethin kansallispuistoon.
”Toiset asiakkaat ovat tullet jo viidesti kahdeksan vuoden aikana. Osa kolme kertaa, ja he eivät ole sukulaisia,” Ukko vitsailee.
Perheyritys Afrikassa voisi olla parisuhteelle iso ponnistus, mutta Ukko ja Niina eivät niin koe. Heidän mielestään asia on päinvastoin. Koettelemukset hitsaavat yhteen.
Malaria vei lähelle kuolemaa
Viimeisin kohtalonhetki avioparilla oli syksyllä, kun Nina sairastui malariaan. Trooppiset taudit ovat ikävä vitsaus, sillä jatkuvasti ei voi syödä estolääkitystä. Tauti meni aivokalvon läpi ja kuolema oli aivan lähellä. Vasta kolmannessa yksityissairaalassa Nina sai kiniinihoidon.
”Tein Suomessa pitkää päivää IT-töissä ja Nina oli kolmivuorotyössä sairaalassa. Meillä on Afrikassa aikaa toisillemme,” Ukko pohtii ja Nina nyökkäilee vieressä katsoen rakastuneena miestään.