Petri Pellikka tutkii maankäytön muutoksia Kenian Taitavuorilla: ”Täällä on kaikki ruohosavannista sademetsään”
Petri Pellikka on tutkinut jo parikymmentä vuotta maankäytön muutosten vaikutuksia ilmastoon Keniassa. Hänet on hyväksytty niin tiiviisti osaksi yhteisöä, että hän on saanut jopa heimokielisen nimen.
Petri Pellikka on otettu osaksi paikallisyhteisöä Taitavuorilla. Hänelle on annettu nimikin, ’Mwakilemba’, joka voidaan kääntää: Hän, joka asuu metsässä tai Metsän kuningas.
Kapea tie mutkittelee vuoren rinteellä. Petri Pellikka väistelee maastoautollaan markkinapäivän kauppiaita ja pysäköi autonsa tien viereen. Matka jatkuu jalan, sadevesi on vienyt osan tiestä mennessään. Pellikka loikkaa tieltä tiheään sademetsään.
Mukana on oppaana kaksi Taita-heimon jäsentä. Pian ollaan pienen kallioluolan luona. Luolassa on kymmeniä ihmisen pääkalloja. Metsä ympärillä on pyhää metsää, josta ei saa kerätä edes polttopuita.
Taita-heimon perinne tuoda arvostettujen esi-isien kallot haudasta luolaan on päättynyt. Pääkalloluolien luona käydään enää harvakseltaan kysymässä neuvoa esimerkiksi kuivuuden koetellessa, tai kun haetaan siunausta esi-isiltä. Nuorempaa polvea perinne ei innosta. Luolien luo ei tuoda ulkopuolisia.
”Taitavuoret on toinen kotiseutuni ja nämä ihmiset täällä kuin toinen sukuni”, Pellikka sanoo.
Se, että Pellikka on luolan luona ja saanut luvan tuoda paikalle muitakin, on osoitus paikallisten Pellikkaa kohtaan tuntemasta luottamuksesta ja kunnioituksesta.
Sattumalta vei kauas
Pellikka saapui Kenian Taitavuorille ensimmäisen kerran vuonna 1989 tekemään maantieteen opinnäytetyötään.
”Afrikka tuli elämääni sattumalta. Ensikosketus oli vuonna 1986 Tansaniaan, jossa kaverini oli töissä vesihuoltohankkeessa.”
Tutkimustyö vei Pellikan muun muassa Sudaniin, Saksaan ja Kanadaan. Keniaan hän palasi 2000-luvun alussa jatkamaan gradunsa aihepiiriä; tutkimaan maankäytön ja maanpeitteen muutosten vaikutuksia vesivaroille, luonnon monimuotoisuudelle, paikallisilmastolle ja ihmisille.
Pellikka on toiminut Helsingin yliopiston perustaman monitieteisen tutkimusaseman johtajana Taita Tavetan piirikunnassa sen perustamisesta, vuodesta 2011 lähtien.
”Nuorena mielikuvani Afrikasta liittyi lähinnä siihen, voiko siellä edes kävellä ilman, ettei käärme pure.”
Käärmeiden pelko on kaikonnut. Vastaan on tullut niin pytoneita kuin vihreitä ja mustia mambojakin. Kerran paljastui kaksi kobraa tyhjän sementtisäkin alta.
Työ vaikuttaa moniin
”En pidä itseäni huippututkijana, mutta harva suomalainen professori on perustanut tutkimusaseman ja saanut useita merkittäviä kehityshankerahoituksia maailman parantamiseksi.”
Taitavuorista kertovan, Toni Laineen ohjaaman ja yhdessä Jouko Rikkisen ja Petri Pellikan kanssa käsikirjoittaman Veden matka -elokuvan on nähnyt jo lähes puoli miljoonaa suomalaista.
”Ehkä näillä ansioilla olin Helsingin yliopiston ehdokas Vuoden professoriksi vuonna 2021”, Pellikka sanoo.
Taitan tutkimusasemalla on vieraillut myös lukiolaisia Suomesta.
”Kerran sain lukiolaisen vanhemmilta palautetta: ’Matkalta palasi kotiin eri poika.’”
Taitan tutkimusasema on tarjonnut tutkimusaineiston, majoituksen ja avustavan henkilöstön kymmenille opiskelijoille.
”Vuonna 2022 tutkimusryhmässäni väitteli seitsemän tohtorikoulutettavaa, joista viiden aihe liittyi Taitavuoriin.”
Pellikka käy Keniassa noin neljästä viiteen kertaa vuodessa. © Päivi Arvonen
Ihmiset on ruokittava
Taitavuoria Pellikka kuvailee ”Afrikaksi pienoiskoossa”. Tämä tekee alueesta kiinnostavan ja antoisan tutkimuskohteen, jonka tutkimustuloksia voidaan hyödyntää laajasti.
”Täällä on kaikki ruohosavannista sademetsään, kuin maantieteen kouluesimerkissä.”
Pellikka kiteyttää työnsä olevan ”ilmastonmuutoksen estämistä”.
”Täällä en istuteta puita, mutta tutkin metsien häviämisen sekä maanpeitteen muutosten vaikutusta vesivaroihin ja ilmastoon. Kaikki tutkimusaseman hankkeet liittyvät ilmastoon.”
Taitavuorten alueella metsää raivataan pelloiksi edelleen. Alkuperäismetsien pinta-ala on puolittunut 50 vuodessa. Samaa tapahtuu koko Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
”Metsästä raivattu pelto on kuumempaa kuin metsä. Tämä muuttaa pienilmastoa, koska puustoa ei ole varjostamassa maata ja haihduttamassa vettä ilmakehään.”
Alueen sateet ovat käyneet niukemmiksi, eikä sademetsän luovuttama vesi riitä alueen asukkaiden tarpeisiin. Ongelma koskettaa miljoonia ihmisiä ympäri Afrikkaa.
Ilmastonmuutoksen on arvioitu iskevän Afrikan mantereelle pahimmin, vaikka Afrikka on fossiilisten polttoaineiden käytön osalta vähiten asiaan vaikuttamassa. Toisaalta Afrikan maat ovat merkittäviä vaikuttajia ilmastonmuutokseen maankäytön muutosten takia.
Sademetsiä on Taitavuorillakin raivattu maatalousmaaksi, ja alkuperäisten puulajien tilalle on istutettu nopeammin kasvavia muualta tuotuja puulajeja kuten eukalyptusta. Vähenevä puusto ja sen maaperä sitovat aikaisempaa vähemmän ilmakehän hiiltä.
Peltoja kuitenkin tarvitaan lisää, jotta nopeasti kasvavalle väestölle riittää ruokaa.
”Afrikan maatalous perustuu edelleen peltopinta-alan lisäämiseen eikä esimerkiksi lannoitteisiin tai keinokasteluun. Näen tässä globaaleja uhkia, koska tilanne muuttaa Afrikan ja koko maapallon ilmastoa.”
Pellikka pitää nurinkurisena tilannetta, jossa Euroopan metsät on pääosin hakattu jo kauan sitten, ja silti eurooppalaiset moralisoivat muiden mantereiden hakkuita.
”Suomessa tilanne on hyvä, peltopinta-alaa on vain noin kahdeksan prosenttia.”
Uhkakuvista huolimatta Pellikka näkee Afrikan tilanteen positiivisena. Vaikka yhteys esi-isien viisauteen on monin paikoin katkennut, osa paikallisista on alkanut ymmärtää perinteisten puulajien merkityksen luonnon monimuotoisuudelle ja vesivaroille.
”Suunta on parempaan. Ihmisten tietoisuus ilmastonmuutokseen vaikuttavista asioista lisääntyy, koululaitos ja yliopistot ovat hyvää tasoa. On kuitenkin hyväksyttävä ihmisten valinnat; heidän on ruokittava ja koulutettava lapsensa.”
Jokaisen vastuu
Puumaisen kasvillisuuden ylläpitäminen, niin Keniassa kuin Suomessakin, on Pellikan mukaan avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.
Metsänomistajille Pellikka suosittelee metsien suojelua tai jatkuvaa kasvatusta hiilivarannon ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi, kaikille eettisiä valintoja ruokavalioon ja arkeen.
”Näitä periaatteita noudatan itsekin.”
Pellikka käy Keniassa noin neljästä viiteen kertaa vuodessa. Matkoja Keniaan hän on tehnyt 20 vuodessa yli 70. Pandemia vähensi työn vuoksi lentämistä, koska opittiin tekemään etätöitä.
Lentomatkustamisen aiheuttamaan ahdistukseen Pellikalla on selkeä vastaus.
”Suomalaiset ansaitsevat lomamatkansa aurinkoon, vaikka Suomessakin on paljon nähtävää. Mutta pitääkö lentää Thaimaahan asti, matka Välimerelle voisi riittää hyvin.”
Pellikka on pohtinut myös omaa työmatkalentämistään.
”Olen tutkimustyöni kautta tehnyt niin paljon ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, että varmasti olen plussan puolella, vaikka lennänkin työmatkoja”, hän pohtii.
”Ilmastonmuutos ei täysin pysähdy, mutta ainakin tilanne paranee, jos mahdollisimman moni maailmassa toimisi tutkimustulosten mukaisesti.”
Suomessa Pellikka ajaa sähköautolla, puuhaa maalämpöä kotiinsa ja on lohkaissut vaimonsa kanssa omistamistaan metsistä luonnonsuojelualueen.
Oma palsta haussa
Pellikka jakaa aikaansa lähinnä Suomen ja Kenian välillä. Opettajana työskentelevä vaimo ja kolme aikuista lasta asuvat Suomessa ja Norjassa mutta ovat vierailleet usein Keniassa. Taitan tutkimusasema on Pellikan toinen asuinpaikka, mutta mielessä on myös oma maapalsta.
”Ajatuksissa on pieni maa-ala, jolla voisi viljellä ja kasvattaa alkuperäismetsää.”
Taitavuorilla Pellikan aika menee pääosin työhön. Vapaa-aikaan kuuluvat jalkapallo paikallisen seuran kanssa sekä vuorilla kävely, jota hän on harrastanut ikänsä.
”Vuorien valloitus on intohimoni. En ole varsinainen vuorikiipeilijä, mutta vuorilla samoilemalla saan saman harjoituksen kuin juoksemalla tasamaalla”, Pellikka kertoo.
Taitalla rasitusta lisää ohut ilma, sillä vuorenhuiput yltävät yli 2 000 metriin.
Paikallisyhteisö näkee Petri Pellikan kuitenkin työnsä kautta. Häntä arvostetaan paljon, ja siksi Pellikalle on järjestetty myös kulttuurin mukainen nimenantoseremonia.
”Bantukieliin kuuluvan dawida-kielen mukainen nimeni on ’Mwakilemba’, joka voidaan kääntää ’joka asuu metsässä tai on Metsän kuningas.”
Lue myös: Tutkijat optimistisia: Saharan saisi jälleen viheriöimään uusiutuvan energian avulla