Lapsuuden ystävät Lea Saukkonen ja Pia Viitikko: ”Tosiystävyys ei katoa, vaikka emme kuulisi toisistamme vuoteen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Vaikka Lea Saukkonen (oik.) ja Pia Viitikko tapaavat joskus vasta pitkänkin ajan jälkeen, ystävyys jatkuu siitä mihin se edelliskerralla jäi.
Vaikka Lea Saukkonen (oik.) ja Pia Viitikko tapaavat joskus vasta pitkänkin ajan jälkeen, ystävyys jatkuu siitä mihin se edelliskerralla jäi. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Lea Saukkosen ja Pia Viitikon ystävyys alkoi 70-luvulla Jyväskylästä. Heidän ystävyytensä on kestänyt paitsi muutot isän työn perässä myös Pian ulkomailla viettämät vuodet.

Lea Saukkonen ja Pia Vehviläinen tutustuivat 70-luvulla Jyväskylässä, kun kummankin isät työskentelivät upseereina Tikkakosken varuskunnassa.

Tyttöjen asunnot olivat päällekkäin samassa talossa. Talon edessä olevalla kadulla oli bussipysäkit kumpaankin suuntaan. Kun patteri kolisi, se ei ollut mitä tahansa kolinaa.

Lea: Pia hakkasi patteriin, ja se kuului huoneeseeni.

Pia: Se oli merkki rynnätä bussiin yhtä aikaa.

Vapaa-ajallaan he kuuntelivat musiikkia ja harjoittelivat tanssiaskelia ja koreografioita. Tytöt kävivät eri koulua, mutta liikkuivat samassa tyttöporukassa. Ihastuksetkin löytyivät samasta poikaporukasta. Osa ajasta kului lemmikkejä hoitaessa: Lealla oli karjalankarhukoira Hilu, Pialla kilpikonnia.

Tytöt oppivat jo varhain, että armeija ei ollut mikä tahansa työpaikka. Se tarkoitti, että jos isän asemapaikka vaihtuu, lapsenkin on kyettävä luopumaan silmänräpäyksessä koulusta, ystävistä ja kodista.

Näin kävi vuonna 1974, kun Pia muutti Ouluun. Tytöt joutuivat erilleen.

Lea: Sitä oppi jo nuorena, että me vaihdamme paikkakuntaa. Ja kun löydän sielunsisaren, opin pitämään siitä kiinni.

Pia: Tajusin sen ensimmäisen kerran, kun perheeni muutti Ouluun. Kun muut menivät yhteiselle rippileirille Jyväskylässä, jouduin Ouluun ja tylsälle iltarippikselle, josta en tuntenut ketään.

Lea: Kapiaisen kakara tutustuu ihmisiin helposti, mutta ei päästä ketään helposti lähelleen. Se tekee niin kipeää, kun joutuu luopumaan ystävästään. Sitä oppii haistamaan ihmisistä nopeasti, kenellä on samanlainen tausta.

Soulsiskot

Ystävyys ei katkennut Pia Vehviläisen perheen muutettua Ouluun. Muutaman vuoden kuluttua Lea Saukkonen pääsi opiskelemaan Oulun yliopistoon tähtitiedettä, matematiikkaa ja fysiikkaa.

Lea: En saanut asuntoa järjestymään, joten Pia puhui vanhempansa ottamaan minut heille asumaan.

Pia: Se oli ihanaa! Olen ainut lapsi, joten minulla ei ollut sisaruksia, joiden kanssa jakaa asioita. Minulle oli ihan juhlaa, että kotona oli iltaisin kaveri.

Oulun aika oli tyypillistä villiä opiskelijaelämää. Työt, opiskelut ja kaverit täyttivät päivät usein aamun pikkutunneille saakka, sillä Pia soitti keikkoja Oulun Seurahuoneella tiskijukkana. Lea sanoi illan toivebiisit Pialle usein jo kotona.

Pia: Kuuntelimme upeaa 80-luvun funkia ja soulia.

Lea: Al Jarrou, George Benson ja ABC! Brothers Johnsonin Stomp! on biisi, josta minulle tulee nykyäänkin aina Pia mieleen.

Pia: Lea oli jo nuorena sitkeä ja perehtyvä ihminen. Kun lähdimme johonkin kaveriporukalla, hän oli oikea tietotoimisto. Hän oli niin sisällä omassa meteorologijutussaan, että osoitteli kaikki kumpupilvet mennessään. Nykyäänkin hän antaa meille sääennusteen, jos menemme porukalla kesäpaikkaan.

Lea Saukkonen ja Pia Vehviläinen lähdössä baanalle kultaisella 80-luvulla Helsingissä, vuosina 1983 ja 1985.

Lea Saukkonen ja Pia Vehviläinen lähdössä baanalle kultaisella 80-luvulla Helsingissä, vuosina 1983 ja 1985.

Lea ja Pia ystävyys

Tiskijukat

Pia muutti Helsinkiin vuonna 1980, Lea seurasi myöhemmin perässä. Pian Dj-keikat jatkuivat Helsingin Seurahuoneella ja Helsinki-klubilla. Kun Pia päätti jäädä ”eläkkeelle” Dj:n hommista, Leasta tuli korvaaja Helsinki-klubille.

Myöhemmin hän soitti levyjä myös Hesperian yökerhossa. Levyjen pyörittämisen Lea lopetti vasta, kun hän aloitti työt tv-meteorologina.

Pia: Se aika oli myös rankkaa. Kun tulin myyntisihteerin päivävuorosta, piti ottaa päikkärit ennen kuin lähtee iltatöihin klubille. Aina en tiennyt herätessäni, onko ilta vai aamu.

Lea: Tulin kerran Dj-vuoron jälkeen aamulla luennolle Tähtitorninmäelle ja aloin ihmetellä, mistä tuo talo on ilmestynyt tuohon. Sitten tajusin, että talo liikkuu. Se oli Silja Linen alus, jossa oli neliskanttiset ikkunat. Silloin mietin, että pitäisiköhän välillä nukkua.

Pia: Musiikki on ollut läsnä ystävyydessämme myös noiden aikojen jälkeen. Lea ja hänen miehensä antoivat minulle pitkään joka joulu lahjaksi levyn, johon oli koottu vuoden hittibiisit.

Lea: Se traditio on kestänyt c-kasetit, cd-levyt ja dvd:t. Viimeisimpänä annoimme muistikortin. Tuoreemmista artisteista pidän Maroon fivesta, Rihannasta sekä Sunrise Avenuesta.

Pia sai pojan vuonna 1992, ja Leasta tuli yksi pojan kummeista. Puolison mukana uusperheeseen tuli myös viisi tytärtä. Lea ei koskaan hankkinut lapsia.

Vuonna 2008 Lean mies valokuvasi Pian häät, mikä oli parin yhteinen häälahja. Lea meni hiukan myöhemmin salaa naimisiin Espanjassa. Silloin paikalla olivat vain parin Espanjan-ystävät. Naisten puolisotkin tuntevat toisensa, ja myös viettävät silloin tällöin aikaa yhdessä.

Lea: Pia on hyvin oikeudentuntoinen. Se näkyy siinä, miten hän on kasvattanut kuusi lasta. Pialla on yksi biologinen ja viisi uusioperheen mukana tullutta lasta, joita hän on kohdellut tasapuolisesti.

Etäystävät

Lea ja Pia ovat viettäneet pitkiä aikoja paitsi eri puolilla Suomea myös eri puolilla maailmaa. Pian isän työ vei hänet vuosiksi Lähi-itään ja myöhemmin Pietariin. Yhteyttä on kuitenkin aina pidetty vähintään puhelimitse.

Vuonna 1988 Pia soitti Lealle Atlantin toiselta puolen. Hän oli joutunut ensimmäisellä New Yorkin matkallaan autokolariin. Pian maksa repesi, lantio murtui ja hän joutui kuukaudeksi tehohoitoon. Kun sisäiset vauriot oli kursittu kasaan leikkauksessa, Pia sai vielä suolisolmun.

Lea: Valvoin sen yön. Epätietoisuus oli kamalaa, kun en tiennyt, miten Pia voi. Soitin Pialle vähintään joka toinen päivä. Minulla oli kello soimassa aikaeron takia. Täällä oli ilta, ja jenkeissä iltapäivä kello kolme.

Pia: Se oli tiukka paikka. Mutta siitäkin selvittiin yhdessä!

Lea: Vaikka olemme välillä olleet kaukana, ystävyytemme on aina jatkunut siitä, mihin se edellisen kerran jäi. Tosiystävyyden erottaa juuri siitä, että se ei katoa, vaikka emme kuulisi toisistamme vuoteen.

Pia: Ystävyytemme ei ole muuttunut vuosien myötä. Reissaaminen on välillä kuluttavaa, eikä jaksa ja ehdi tavata kovin usein. Mutta kun tapaamme pitkän ajan jälkeen, ystävyys on yhä siinä.

Lea: Emmekä saa suun vuoroa toisiltamme!

Pia: Myös vanheneminen ja väsyminen tulevat meille samalla tavalla. En ole tavannut yhtään naista, joka nauttisi siitä, että ikää tulee lisää. Helpottaa, kun saa murmuttaa toiselle, että ei enää jaksa ja ryppyjä tulee.

Mikä sääilmiö? Pia: Lea Saukkonen olisi vakaasti puhaltava tuuli. Lea on sitkeä ja päättäväinen. Lea: Pia Viitikko olisi ukkonen. Varmasti kaikki meteorologit rakastavat jylhää ja kaunista ukkosta. Pia on kaunis ihminen.

Mikä sääilmiö? Pia: Lea Saukkonen olisi vakaasti puhaltava tuuli. Lea on sitkeä ja päättäväinen. Lea: Pia Viitikko olisi ukkonen. Varmasti kaikki meteorologit rakastavat jylhää ja kaunista ukkosta. Pia on kaunis ihminen. Pekka Nieminen / Otavamedia

Kaksi diplomaattia

Naisten ystävyyteen ei ole koskaan kuulunut riitely. Kumpikin välttelee konflikteja viimeiseen asti. Ystävä on viimeinen ihminen, jonka kanssa he voisivat ottaa yhteen.

Pia: Mieluummin väistämme konfliktia: otamme askeleen taakse ja annamme happea, nielemme kiukun ja annamme ajan kulua. Emme lähde kissatappeluihin.

Lea: Autamme mieluummin muita selvittämään riitoja kuin riitelemme keskenämme. Arvostan valtavasti Martti Ahtisaarta: että katsotaan ennakkoon ja estetään konfliktit. Olemme molemmat Pian kanssa ihmisiä, joihin muut luottavat ja joille kerrotaan huolia.

Pia: Sanoilla kiitos ja anteeksi pääsisi pitkälle.

Snoopy Puruvedellä

Pian miehen ja Lean sukujen kesäpaikat ovat aina olleet lähekkäin Pohjois-Karjalassa. Mutta vasta 15 vuotta sitten he tajusivat viettäneensä vuosikymmeniä kesät vain 30 kilometrin etäisyydellä toisistaan.

Lea peri isältään kesäpaikan, joka on ollut samalla paikalla neljä sukupolvea. Kun Pia rakensi miehensä kanssa sinne uuden mökin, siitä tuli naisten keskuspaikka.

Pia: Meitä on kuuden naisen porukka, joka tuntee toisensa Jyväskylästä saakka. Vietämme mökillä viikonlopun vähintään kerran vuodessa.

Lea: Pian miehen ja tämän veljen lähetämme kisaamaan Puruveden lohikuninkuudesta.

Pia: Tyttöjen viikonloppuun kuuluu aina tiettyjä traditioita. Siellä tanssimme Snoopya, askelsarjaa, jonka olen keksinyt. Se näyttää hienolta, kun kaikki tekevät sitä yhtä aikaa.

Lea: Olen vasta alkanut miettiä sitä, miten pitkä, monella tasolla yhteinen historia meillä on. Vaikka olemme niitä kapiaisen kakaroita, armeijasta emme puhu keskenämme.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/20.

Lue myös: Kovia kokenut Annika löysi turvan Riitta Väisäsen ystävyydestä: ”Soitin, kun halusin satuttaa itseäni”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X