Pitkäikäinen lahna on Suomen suurin särkikala – Lahnojen häissä eivät kellot soi
Kalojen kutuaika on kalastajilla hyvin tiedossa, kun luonto antaa siitä omat vihjeensä.
Olli Lappalainen ei kalasta lahnojen kutupaikoilla, vaan antaa lisääntymisrauhan.
Eräänä toukokuisena sunnuntaiaamuna joitakin kymmeniä vuosia sitten kirkkoherra Väinö Johannes Tanskanen (1935–1952) oli toppuutellut suntiota soittamasta kirkonkelloja liian lujaa, eikä ainakaan kovin monta kertaa.
Heti jumalanpalveluksen päätyttyä Tanskasella oli nimittäin kiire läheiselle järvenlahdelle, verkonlaskuun. Siellä oli menossa lahnojen kutupuuhat.
”Ne ovat tunnetusti tunnelmaltaan hienovireiset häät. Airon kolahdus veneen laitaan, ja kalat ovat poissa”, syntyrantasalmelainen Olli Lappalainen nauraa mainiolle tarinalle.
”En tiedä onko se aivan tottakaan tai totteliko suntio, mutta joka tapauksessa kirkkoherra oli tunnettu kalamies.”
Lahna käy kudulle
Aivan kuten jänis pyöräyttää 2–3 poikuetta keväästä syksyyn, lisääntyy lahnakin useampana kuturyhmänä touko-kesäkuussa. Siitä nimet hankipoika ja sänkipoika. Sama lahna ei tosin lisäänny kuin kerran vuodessa.
Tarkoitus lahnoilla ja jäniksillä on kuitenkin yhtenevä. Kun lisääntymisen ajoittaa pidemmmälle ajanjaksolle, on ainakin joillakin jälkeläisistä paremmat mahdollisuudet säilyä hengissä huonoillakin keleillä.
Vanha kansa lukikin vuodenkiertonsa tapahtumat luonnonmerkeistä. Kun tuomi kukki, kannatti lähteä pyytämään lahnaa kudulta.
Tietoon ei tarvittu kalamiehen kalenteria vaan asia selvisi yhtenevistä lämpösummista. Tuomi tarvitsee suurin piirtein saman määrän viiden plus-asteen yläpuolelle kipuavia päiviä kukkimiseensa kuin lahna kutunsa aloittamiseen ruovikkoreunusten rantamatalikoissa.
”Kansanviisaus tuomilahnoista on yhä voimassa”, Olli Lappalainen sanoo samalla kun laskee verkkoja kotijärvensä Rappusen rantaveteen.
Lahnan kutu ajoittuu hänenkin kalavesillään samoihin aikoihin kun tuomi kukkii.
”Tosin verkot pitää olla vesillä jo aiemmin. Jos jää odottelemaan tuomien kukintaa, jää vähille lahnoille.”
Ei lahnojen häihin kuokkimaan
Olli Lappalainen ei halua kalastaa lahnoja kutupaikoilta, vaan pyydystää niitä matkan varrelta.
”Suvunjatkolle sallittakoon lisääntymisrauha. Lahnat vaeltavat kutupaikoille rantavesiä myöten.”
1990-luvulla Rappusenjärvessä ei asustanut Lappalaisen mukaan ensimmäistäkään lahnaa.
”Lisääntyviä kaloja pyydettiin aikoinaan liikaa ja ehkä vesistön tilassakin oli tapahtunut jotakin.”
Kun järvi koheni, toimen miehenä Lappalainen osti rantasalmelaiselta ammattikalastaja Tarmo Tolvaselta noin 250 elävää lahnaa ja siirsi ne kotijärvelleen.
”Tarmo oli tekemässä Rauvanvedellä hoitokalastusta. Siellä lahnoja oli järvessä liikaakin.”
Lappalainen kuskasi kaloja 200 litran vesitynnyrissä ja vapautti ne Rappuseen.
”Järvet kuuluvat samaan vesistöön, joten kalojen siirto on sallittua.”
Lahna viihtyy aivan pienimpiä järviä lukuun ottamatta lähes kaikenlaisissa vesissä hitaasti virtaavista joista merenrannikolle.
Aivan karuimmissa lätäköissä lahnaa on kuitenkin niukasti ja se kasvaa melko säästeliäästi.
”Rappunen on noin 200 hehtaaria. Siirtoistuttamani lahnat ovat pärjäneet täällä erinomaisesti.”
Kalaa kavereillekin
Kalamies Lappalainen epäilee, että vuonna 1995 siirretyt lahnat ovat tuskin enää elossa.
Kalat olivat silloin noin kilon painoisia eli ehkä noin kymmenvuotiaita.
”Toisaalta vanhimmat suomunäytteiden perusteella ikämääritetyt lahnat ovat olleet yli nelikymppisiä”, Lappalainen kertoo lukeneensa.
Lahna onkin eräs järviemme pitkäikäisimmistä kaloista. Suomen särkikaloista se on suurin. Niinpä se onkin haluttu kalansaalis, jota toki edesauttaa lahnan maittavuus.
Kukapa ei olisi ainakin maistanut uuni- tai savulahnaa. Kun lahna on riittävän suuri, parikiloinen, eivät monia kalansyöntiä vältteleviä ahdistavat ruodotkaan haittaa, koska kalan kasassa pitävät luut ovat suuria ja helposti kierrettävissä.
Olli Lappalaisen keväisin kalastamat 20–30 lahnaa päätyvät saunarannan sauvupönttöön ja tuttaville jaettaviksi.
”Bravuurini on tehdä savulahnasta kalatahnaa. Sitä sitten pakastan ja nautin leivänpäällisenä ympäri vuoden.”
Olli Lappalainen lähtee lahnanpyyntiin, kun tuomi tekee kukkaa. Ajankohta on silloin oikea.
Lue myös: Reportaasi: Näin kirjolohi kasvaa vähäpäästöisessä kiertovesilaitoksessa Varkaudessa