Lepakot ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä – Horrostavien siivekkäiden häirintä voi koitua niiden kohtaloksi

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vesisiippa
Vesisiippa on yksi Suomen yleisimmistä lepakkolajeista. © Pekka Koskinen / vastavalo
Suomessa voi kevään myötä bongata jopa 13 eri lepakkolajia. Osa maassamme elävistä lepakoista muuttaa talven edestä lämpimämpiin olosuhteisiin.

Jo maaliskuussa nahkasiipi saattaa vilahtaa räystään katveessa. Jos vielä talvehtiva lepakko kärsii ravinnon- ja energianpuutteesta ja ilma on tarpeeksi lämmin, lepakko saattaa lähteä varhain keväällä saalistuslennolleen ja palata takaisin talvehtimispaikkaansa.

Yleensä lepakot havahtuvat horroksestaan vasta huhtikuussa, kun yölämpötila on jo noussut selkeästi nollan yläpuolelle.

Talvea pakoon kylmästä pohjolasta

Osa maassamme elävistä lepakoista muuttaa talven edestä lämpimämpiin olosuhteisiin.

Lepakot voidaan jakaa muuttolintujen tavoin lyhyen-, keskipitkän ja pitkän matkan muuttajiin.

Lepakoiden muutosta ja muuttoreiteistä tiedetään lepakkotutkija ja luontokartoittaja Karri Kuitusen mukaan vielä verrattain vähän.

”Oletettavasti Suomessa eläviä lepakoita siirtyy talvehtimaan aina Länsi- ja Keski-Eurooppaan saakka.”

Suomessa on havaittu 13 eri lepakkolajia, joista yleisimpiä ovat pohjanlepakko, karvayökkö ja vesi-, viiksi-, ja isoviiksisiipat.

Horrostamisen riskit

Suomessa lepakot talvehtivat yleensä kesäisten elinalueittensa lähistöllä. Ilman lämpötilan laskiessa syys–lokakuussa lepakot vetäytyvät luoliin, onkaloihin, rakennusten suojiin ja puunkoloihin.

Horrokseen vaipuneen lepakon elintoiminnot hidastuvat ja ruumiinlämpö laskee.

Lepakot kuitenkin havahtuvat talven mittaan hereille ja saattavat jopa vaihtaa talvehtimispaikkaansa.

”Horrostavia lepakoita ei tule häiritä, etteivät ne tuhlaa turhaan energiavarojaan”, Kuitunen muistuttaa.

Kaikki lepakot eivät selviä Suomessa talven yli.

”Horrostavat lepakot voivat päätyä lintujen saaliiksi tai ne menehtyvät energiavarojensa ehtyessä nälkään.”

Lepakolla yksi poikanen

Lepakoilla on viivästynyt hedelmöitys. Parittelu tapahtuu yleensä syksyisin, mutta toisinaan jopa talvella horrostamisen lomassa.

Jos naaras on keväällä liian heikko synnyttääkseen, se säilöö siittiöt ruumiiseensa, mutta hedelmöitystä ei tapahdu. Hedelmöittyneen naaraan kantoaika vaihtelee 45–90 vuorokauden välillä.

”Mikäli ilma on viileä tai ravintoa on saatavilla niukasti, lepakko hidastaa ajoittain elintoimintojaan, jolloin myös sikiön kehitys hidastuu”, Kuitunen kertoo.

Lepakko synnyttää yhden poikasen, joka elää aluksi avoimella luolan seinämällä tai puunkolossa.

”Alkukesän aikana naaras hakeutuu yhdyskuntaan, jonka se perustaa muiden naaraiden kanssa lepakoiden lastenhuoneeksi.”

Lepakot

Vesisiipat niin kuin muutkin lepakot talvehtivat tai muuttavat etelään kylmän ajaksi. istockphoto

Nelikymppinen siippa

Lepakot ovat yöaktiivisia hyönteissyöjiä, joita havaitaan erityisesti toukokuussa ja yöperhosten kiivaimpana lentoaikana loppukesästä.

”Keskikesällä, kun valoa riittää miltei vuorokauden ympäri, lepakot minimoivat liikkumisensa sydänyön hämärimpiin tunteihin”, Kuitunen kertoo.

Lajillisesti ja määrällisesti lepakoiden esiintyminen painottuu eteläiseen Suomeen, mutta karaistuneita pohjanlepakoita voidaan tavata kautta maan aina lappia myöten.

Lintujen tavoin myös lepakoita on rengastettu. Rengastietojen perusteella yli 10 vuoden ikäinen lepakko ei ole harvinaisuus ja Venäjältä on tavattu peräti 41 vuoden iän saavuttanut isoviiksissiippa.

”Lepakon nähdäkseen kannattaa hakeutua vesistöjen äärelle, missä esiintyy eniten lepakoiden saalistamia hyönteisiä.”

”Kesän kääntyessä syksyksi myös vesistöjen läheisyydessä lämpimämpänä pysyvä ilma houkuttelee lepakoita puoleensa.”

X