Miisa Järvelä on nähnyt eläinten persoonallisen ja salaisen maailman – ”Mummo opetti, että eläimiä ja luontoa tulee kunnioittaa

Näin Miisa Järvelän tarkkailemat eläimet hassuttelevat.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jos Järvelä ei tunnista jotakin lajia, hän saattaa kysyä apua tunnistukseen Facebookin Suomalainen luonto -ryhmästä. Ryhmän yhteisö auttaa toisiaan lajintunnistuksessa.

Näin Miisa Järvelän tarkkailemat eläimet hassuttelevat.
Teksti:
Aino Mielo
Kuvat:
Tommi Mattila, Miisa Järvelä

Miisa Järvelä, 54 tarkkailee luontoa ja valokuvaa sitä kotitalonsa lähimetsässä Lahden alueella. Luonnossa liikkuminen ja ulkoilu kuuluvat jokaiseen päivään heti töiden jälkeen. Kärsivällisyys ja läsnäolo luonnossa ovat paljastaneet Järvelälle ja hänen perheelleen eläinten persoonallisen, salaisen maailman.

”Luonnossa oleminen on luonnollisin osa elämää”, Järvelä sanoo

Eläinten hassutteluja voi nähdä kotipihalla

”Olen pienestä pitäen saanut kulkea itsekseni luonnossa. Mummo opetti minulle lintuja. Ne tulivat lähelle häntä, ja hän ruokki niitä jopa kädestä. Hän opetti, että eläimiä ja luontoa tulee kunnioittaa. Sieltä se perintö alkoi.

Liikun lähiluonnossa töiden jälkeen useita tunteja päivässä. Kuvaan valtavan paljon. En ole niin kärsivällinen pitämään kirjaa havainnoistani, sillä halua vain olla. Tarkistan kuitenkin eri tietolähteistä lajit niin kasveista kuin eläimistäkin, jos en niitä itse tunnista.

Kotiympäristössäni seuraan esimerkiksi mustarastaiden porukkaa. Ne ovat hurjan hauskoja.

Vaikka meillä on kissa pihalla, ne ajavat senkin pois, ja tulevat viereen katsomaan kun teen pihatöitä, ihan kuin niillä olisi jotain tärkeää toimitettavaa. Siinä ne pyörivät suu täynnä matoja.”

Mustarastas kuikuilee taivaalle luontoharrastaja Miisa Järvelän ottamassa kuvassa Lahdessa
Mustarastas kuikuilee taivaalle © Miisa Järvelä

Kesyt säynävät ovat olleet perheen tuttavia jo 18-vuotta

”Meillä on mökillä Hirvensalmella säynäviä, jotka ovat olleet siellä jo 18 vuotta. Ne ilmaantuvat toukokuussa ja ovat siellä ihan loka-marraskuuhun asti. Koko parvi tulee mökin rantaan ja niitä pystyy seuraamaan, sillä ne uivat pinnassa.

Ne ovat oikeastaan tosi tärkeitä meidän koko perheelle. Kun lapset olivat pieniä, he kesyttivät säynäviä ja opettivat niitä syömään makaronipalan kaislan päästä. Säynävät ovat hulvattomia. Joskus ne ”innostuvat” ja hyppivät ilmaan pinnalle.”

Kettu pesi tassunsa

”Omien lasteni kanssa olemme pelastaneet hepokatteja ajotieltä, seuranneet vuosittain sisiliskojen kokoontumista ja uineet mökillä kesyjen säynävien vierellä. Olemme opetelleet tunnistamaan erilaisten eläinten ääniä, joita kotiympäristössä usein kuulemme: ketut, huuhkajat, teeret, palokärjet ja niin edelleen.

Muistelemme myös usein nuorta kettua, joka tuli kolostaan tien viereen tuijottamaan aina, kun lenkkeilimme siitä ohi. Se kävi myös pensaikkoon putsaamaan tassujaan kaikessa rauhassa, kun otin siitä kuvia.”

Keskellä yötä ulos

”Luonnossa koen olevani elossa ja oikeassa paikassa. Luonto on luonnollisempi osa elämää kuin mikään muu, se on elämän ihme.

Jos olisin juuri saamassa unen päästä kiinni ja kuulisin, että ulkona on kaunis sumu tai vaikka revontulet, niin en saisi enää unta. Vaikka kahden tunnin päästä pitäisi herätä töihin, lähtisin ulos katsomaan.”

Lue myös: ”Monilla eläinlajeilla on hyvin ilmeikkäät kasvot” – Työkseen eläimiä tutkiva Helena Telkänranta tietää, mitä niiden käytös ja ilmeet paljastavat

Miisa Järvelä on luontoharrastaja, joka tarkkailee ja valokuvaa luontoa aktiivisesti
Miisa Järvelän taktiikka eläinten valokuvauksessa on odottaa hetki paikoillaan, jotta eläimet ”tottuvat” häneen. © Tommi Mattila

Lue myös: ”Kyykäärmeiden tanssi on luonnon hienoimpia näytelmiä”, kuvailee luontokuvaaja Lisse Tarnanen keväisiä kosiomenoja

Kyyt parittelevat keväisin. Parittelua edeltää koiraiden tanssiottelu.
Kyyherrat ovat huomaavaisia sulhasia. Parittelua edeltää naaraan hellittely. Kuvassa tumma yksilö on naaras. © Teuvo Juvonen / Vastavalo
X