Sukella pinnan alle ihailemaan Itämeren vedenalaista maailmaa – Upeat kuvat paljastavat yltäkylläisten värien ja muotojen ulkosaariston
Saaristomeren ulkoluotojen ympäristössä Itämeren pinnan alla avautuu toisenlainen näkymä kuin rehevöityneemmillä rannikoilla.
Näkyvyys ulkosaariston kirkkaissa vesissä voi yllättää.
Helsinkiläinen valokuvaaja Jukka Rapo on harrastanut vapaasukellusta uransa alusta asti ja valokuvannut merten ihmeitä niin Suomessa kuin maailmalla. Viime syksynä hän kävi ensimmäistä kertaa kuvausmatkalla Saaristomeren uloimmilla luodoilla lähellä Utön vesialueita ja innostui uudestaan tutun kotimeren vedenalaisista näkymistä.
”Suorastaan haltioiduin siitä, mitä Itämeri voi parhaimmillaan olla”, Rapo sanoo. ”Se on hieno paikka verrattuna mihin tahansa kohteeseen.”
Vuosikymmenien mittaan Rapo on sukellellessaan nähnyt Itämeren muutoksen. Esimerkiksi kampeloihin hän törmää enää vain harvoin. Keskikesällä syvyyksissä olisi lämmintä, mutta leväisyyden vuoksi vesi on sameaa eikä kuvaamaan kannata lähteä.
Loka-marraskuun kuvausreissuilla ulkosaaristossa juuri näkyvyys meren sylissä hämmästytti kokenutta valokuvaajaa ehkä eniten.
”Visuaalista näkymää veden alla on vaikea selittää, mutta kuvillani voin kertoa siitä.”
Itämeri yllättää värikylläisyydellä ja luonnon muovaamilla mosaiikeilla
Värejä ja valoa kuin tropiikissa. Punalevät, kirkkaanvihreät putkilokasvit ja sinisimpukat tarjoavat silmäkarkkia sukeltajalle. Suomen rannikolla runsaimmat punaleväyhteisöt löytyvät Saaristomeren, läntisen Suomenlahden ja Selkämeren ulkosaaristoista, missä vedet ovat kirkkaita ja suolapitoisuudet riittävän korkeita.
Hiekkapohjasta korkealle. Notkeat, pitkävartiset tähkä-ärviät kurottavat kohti pintaa rakkohaurun seasta. Tähkä-ärviä kuuluu Suomen alkuperäislajistoon, mutta se hyötyy rehevöitymisestä ja on runsastunut erityisesti Saaristomerellä. Pahimmillaan se voi vallata suojaisan lahden niin, että vedessä liikkuminen on ihmiselle lähes mahdotonta.
Luonnon muovaama mosaiikki. Punanukka on värjännyt rakkohaurun ympäröimät pikkukivet merenpohjan pikku taideteokseksi. Punanukat muodostavat kasvustojaan koville alustoille ja vesikasvien pinnoille.
Unenomainen meren pelto. Veden virtaus on painanut pitkät ärviät lakoon kuin sade viljan. Vähäsuolainen ja matala Itämeri on maailman nuorin meri. Siksikin se on ainutlaatuinen.
Itämeren sitkeät sissit. Pienikasvuiseksi jäänyt rakkohauru heiluu veden virtauksissa pitäen sinisimpukat loitolla. Sekä rakkohauru että sinisimpukka ovat Itämeren avainlajeja. Ruskoleviin kuuluva rakkohauru tarjoaa ruokaa ja suojaa monille eliölajeille, sinisimpukka taas puhdistaa vettä. Yksi sinisimpukka voi suodattaa vettä jopa kaksi litraa tunnissa. Siihen kertyvät haitta-aineet päätyvät lopulta kaikkialle ravintoketjuun.
Tunturissa vai merenpohjassa? Tyrskyisässä paikassa vesi on irrottanut kasvustoa ja paljastanut maiseman, joka on kuin pohjoisen tuntureilta. Ulkosaaristossa näkyvyys pinnan alla on aivan toista luokkaa kuin lähellä rannikkoa, etenkin talvisin, kun levää on vähän.
Lähde: Itameri.fi