Tervon Sääksikeidas vetää luontokuvauksesta innostunutta väkeä – ”Ei saa liikahtaakaan, jos meinaa saada valokuvan veteen syöksyvästä linnusta”
Sääksen syöksysukellus on ainutlaatuinen luontoelämys, jonka perässä ihmiset matkustavat maailmalta Suomeen.
Viiden metrin päästä koettu ikimuistoinen luontoelämys: Sääksi syöksyy kalan kimppuun.
Ensin taivaalta kuuluu kimeä naukaus, kuin saapumisilmoitus. Kohta komea petolintu lekuttaa kalalammikon ylitse kaartaen lammikon lähipuuhun istumaan.
Sääksi. Siinä se nyt kallistelee töyhtöpäätään ikään kuin kolmiomittaisi matalassa vedessä puljaavien kalojen kokoa ja etäisyyksiä.
”Nyt ei saa liikahtaakaan, jos meinaa saada valokuvan veteen syöksyvästä linnusta”, pohjoissavolainen Tervon Sääksikeidas –yrityksen pyörittäjä Kimmo Pöri kuiskii kahden kesän kuvauskokemuksella.
Kalasääksen uhattu menneisyys – DDT:stä tekopesiin
Sääkseä eli kalasääskeä uhkasi aikoinaan sama kohtalo kuin muitakin ihmisen kanssa saaliista kilpailleita kalarosvoja: äkkikuolema. Vuonna 1892 Suomen Kalastusyhdistys ryhtyi maksamaan tapporahaa kalastukselle haitallisista eläimistä. Päitä vadille vaadittiin kalastajista parhaimmilta. Sellaisiksi ihminen laski saimaannorpan, kalasääsken, saukon, kuikan ja kaakkurin.
Tapporahasta luovuttiin ja sääksi rauhoitettiin asetuksella jo vuonna 1926.
Seuraavalla vuosikymmenellä sveitsiläinen kemisti Paul Müller keksi kokeilla hyönteisten torjuntaan kemiallista yhdistettä. DDT oli koitua sääksenkin surmaksi, kuten muiden kaloihin erikoistuneiden ravintoketjun huippupetojen.
Onneksi ihminen ymmärsi katkaista senkin pahan kierteen. 1970-luvulla myrkky kiellettiin ja sääksille ryhdyttiin rakentamaan tekopesiä niiden auttamiseksi.
Sääksikeidas houkuttaa lintulajia lähistölleen
Nykyään majesteetillisen sääksen voi nähdä kalastelemassa kaikkialla Suomessa. Laji on elinvoimainen ja parimääräksi arvioidaan 1 200–1 300.
Tervon Sääksikeitaalla lajin historia nivoutuu vahvasti läheisen Nilakkajärven rannalla yli 50 vuotta toimineeseen kalanviljelylaitokseen.
”Kalanviljelystoiminta on epäilemättä houkutellut paikan päälle poikkeuksellisen paljon sääksiä”, Kimmo Pöri kertoo.
Hän kiersi tänä kesänä rengastaja Tapio Osalan apuna Nilakkajärven sääksenpesät. Niistä kahdeksan oli asuttuja.
”40 kilometriä pitkän järven ympäristössä kuoriutuu vuosittain noin 20 sääksenpoikasta”, Pöri kehuu erämaisen järven sääksipaljoutta.
”Lisäksi sääksiä asustaa myös lähistön muilla järvillä.”
Emolinnuista iso osa vierailee pesimäkauden aikana Sääksikeitaalla kuvattavana.
Harmiton petolintu
Elokuun lopun arkiaamuna Nilakkalohen kalanviljelylaitoksella käy rauhallinen hyörinä. Sääksiä on näkynyt ilmassa tänäänkin.
”Osa saattaa olla jo pohjoisempaa saapuneita muuttavia lintuja”, epäilee yrityksen osakas Pietari Puranen.
Sääksien ja muiden kalastavien lintujen takia yhdelle kala-altaista ollaan parhaillaan virittämässä suojaverkkoa.
Purasen mukaan verkko antaa ilmasta tulevilta saalistajilta hyvän suojan. Saukkoa sekään ei pidättele.
”Kalanviljelijän näkökulmasta sääksi on sittenkin harmiton lintu. Se ottaa yhden pienehkön kalan ja lentää pois.”
Toista maata ovat keväisin ja syksyisin ilmestyvät isokoskeloparvet.
”Sellainen kalastusarmada voi tyhjentää esimerkiksi kokonaisen siikojen poikasaltaan.”
Kaivurilla syntyi kala-apaja
Toukokuussa 2022 Pietari Puranen kaivoi Nilakkalohen maille matalan, sääksille tarkoitetun kalastusaltaan.
Sen ympärillä seisoo nyt viisi kuvauskojua. Ne ovat vain muutaman metrin päässä aarin kokoisesta altaasta, jossa pulikoi parhaimmillaan lähes 500 kalaa.
”Luonnonkaloja ja laitoskaloja. Ihannesaalis on kooltaan noin puoli kiloa”, Kimmo Pöri kertoo saaneensa kullanarvoisia vinkkejä Sääksisäätiön Kangasalan Pohtiolammen kuvauspaikalta.
Päivittäin Sääksikeitaalla on tavallisesti 5–10 sääksien kalastusyritystä eli iskua. Sesonkiaikoina enemmänkin. Niiden määrä ratkaisee lopulta kuvaustoiminnan suosion.
”Ihmiset haluavat tiettyä varmuutta, vaikka toki ymmärtävät, että kysymyksessä on luonnonvaraisten lintujen valokuvaaminen.”
Kamerat valmiina kuvauskojuissa
Viisi minuuttia ihmeteltyään puussa patsasteleva sääksi lähtee syöksyyn. Se on räjähtävä rykäisy. Silloin ei Pörin ohjeiden mukaan tarvitse enää pidätellä hengitystä.
”Kun sääksi lukittautuu kalaan, muu maailma sulkeutuu sen ympäriltä. Silloin voi valokuvata vapaasti.”
Seuraa komea pärskähdys. Hetken pitkäsiipinen petolintu kelluu veden pinnalla nousten lammikosta kirjolohi kynsissä.
Näky on odotetun upea.
Ei tarvitse ihmetellä, miksi ihmiset ympäri Eurooppaa ovat valmiita matkustamaan näyn perässä Suomeen.
Linnun kaartaessa järvelle Kimmo Pöri tiivistää sääksen olevan kestävän luontomatkailun valttikorttejamme.
”Suurpetojen ja saimaannorpan ohella.”
