Reportaasi: Missä olet norppa? Marjatta Hämäläinen yksi Saimaan ahkerimmista norppabongareista: ”Mahdumme tänne molemmat, norpat ja ihmiset”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hämäläisten kotitalo sijaitsee luontobongarin unelmapaikassa Puumalassa.
Hämäläisten kotitalo sijaitsee luontobongarin unelmapaikassa Puumalassa. © Matias Honkamaa
Marjatta Hämäläinen, 73, on Saimaan ahkerimpia norppabongareita. Nyt hän on huolissaan, sillä Etelä-Saimaalla ei näy lunta eikä norppia.

Jää räsähtää, kun Marjatta Hämäläinen kopauttaa sen pintaa puutolpalla. Vasta edellisyönä jäätynyt pintakerros halkeaa, mutta sen alla on kovaa jäätä.

”Kyllä tämä kestää, kunhan varotaan virtapaikkoja”, Hämäläinen sanoo.

Jäätä on kymmenisen senttiä. Se ei ole paljon tähän aikaan vuodesta mutta riittää kantamaan kolme aikuista: Hämäläisen, toimittajan ja kuvaajan.

Polkaisemme potkukelkat liikkeelle. Edessämme avautuu saarien ja luotojen sokkelo, saimaannorpan valtakunta.

”Norppa on salaperäinen”

Tavallisena talvena suojaisat luodot ja rantakivikot ovat norpan suosimia pesimäpaikkoja. Naaras kaivaa yleensä pesän niiden lähelle lumikinokseen ja synnyttää poikasensa sinne.

Mutta nyt ei ole tavallinen talvi. Eteläisellä Saimaalla Puumalassa lunta ei ole käytännössä lainkaan ja järvet jäätyivät myöhään.

Marjatta Hämäläinen tuntee norpan pesä- ja lepopaikat. Tänä talvena norpasta ei ole näkynyt jälkeäkään, mutta hän tietää senkin, että eläin osaa yllättää.

”Norppa on salaperäinen. Se on aina yllätys, kun sen näkee. Siinä se viehätys piileekin.”

Marjatta Hämäläinen tarkkailee norppia nyt viidettä kevättä. Talvella norppabongarin perusvarustukseen kuuluvat kiikarien ohella naskalit, liukuesteet, suojalasit ja tuulenpitävät vaatteet.

Marjatta Hämäläinen tarkkailee norppia nyt viidettä kevättä. Talvella norppabongarin perusvarustukseen kuuluvat kiikarien ohella naskalit, liukuesteet, suojalasit ja tuulenpitävät vaatteet. Matias Honkamaa

Tuttu norppa oli jokavuotinen vieras

Potkurien jalakset piirtävät jäähän viivaa, kun otamme suunnan kohti järvenselkää. Näkyvyys on hyvä. Tähyän ympärilleni, mutta jäällä ei näy lisäksemme ketään.

”Täällä on aina hiljaista”, Marjatta Hämäläinen sanoo.

Paikka on sivussa laivojen syväväylältä, ja vapaata rantaviivaa riittää.
Ensimmäinen etappimme on luotorykelmä, jonne käy selältä kova tuuli. Se puree poskipäitä ja kiidättää jäähileitä pitkin jääkantta.

”Täällä saa olla tarkkana. Kerran minulta karkasi tuulen mukana potkukelkka.”

Marjatta Hämäläinen liikkuu jäällä yleensä potkukelkalla. Kuvautimme Marjatan juuri ennen koronakaranteenien alkua.

Marjatta Hämäläinen liikkuu jäällä yleensä potkukelkalla. Kuvautimme Marjatan juuri ennen koronakaranteenien alkua. Matias Honkamaa

Hämäläinen on nähnyt norpan lepo- ja poikaspesiä näillä luodoilla lähes joka vuosi.
Täällä hän teki myös viimeisimmän norppahavaintonsa. Hän oli menossa miehensä Veikon kanssa veneellä kokemaan verkkoja syksyllä 2019, kun hän näki luotojen välissä kiven päällä mustan möykyn.

Hän haki kotoaan kameransa ja palasi luodolle kyläilemässä ollut miniä seuranaan.

”Norppa ui meitä vastaan ja nousi kivelle. Saatiin hyviä otoksia.”

Marjatta Hämäläinen tunnisti norpan yksilöksi, jolle tutkijat olivat antaneet nimen Phs 250 – lyhenne tulee norpan latinankielisestä nimestä Pusa hispida saimensis.

Nyt luodot ovat paljaita ja alastoman näköisiä. Pesäkinosten kolaamisesta ei ole toivoakaan.

Hämäläinen on istunut kapealla ja sammalpeitteisellä luodolla joskus tuntikausia kerrallaan, maastoutuneena ja kasvonsa peittäneenä, ja odottanut norppaa.

”En edes arvaile, kauanko täällä on mennyt aikaa.”

Norppahulluus iski neljä vuotta sitten kuutin elämän alkutaivalta seuratessa

Neljä vuotta sitten, keväällä 2016, Marjatta Hämäläisestä tuli ”norppahullu”, kuten hän itse sanoo.

Silloin norppa synnytti kuutin Hämäläisten vastarannalla olevalle luodolle, ja Marjatta sai seurata poikasen ensimmäisiä elinviikkoja aitiopaikalta olohuoneen ikkunasta.

Marjatta ja Veikko Hämäläisen kotitalo sijaitsee norppabongarin unelmapaikalla: suuren saaren rannalla ja korkealla kalliolla. Helmikuussa 2016 Marjatta Hämäläinen katsoi olohuoneensa ikkunasta kaukoputkella ja näki vastarannalla ensin yhden norpan ja sitten toisen.

Seuraavana päivänä Hämäläinen käveli jäällä ja huomasi avannon reunalla liikkumattoman möykyn, jota hän ei tunnistanut.

”Ykskaks se heräsi ja parkaisi minut nähdessään. Kuutti taisi säikähtää minua yhtä paljon kuin minä sitä.”

Silloinkin oli vähäluminen talvi, joten emo oli synnyttänyt jäälle. Jäällä kuutti on helppo saalis ketulle, ilvekselle ja muille pedoille. Hämäläinen huolestui.

Hämäläinen ilmoitti havainnostaan paikalliselle pesänlaskijalle ja oli auttamassa, kun Metsähallituksen lähettämä joukko kolasi pesäkinoksen.

”Kun norppia ei enää näkynyt avannolla, arvasin, että ne ovat löytäneet kodin kinoksesta.”

Nyt norppa ei näyttäydy. Etelä-Saimaalla on poikkeuksellisen vähän lunta, ja jäät ovat ohuita

Nyt norppa ei näyttäydy. Etelä-Saimaalla on poikkeuksellisen vähän lunta, ja jäät ovat ohuita. Matias Honkamaa

Koska hän havaitsi kuutin ensimmäisenä, hän sai antaa sille nimen. Hän nimesi norpan ensin Ukoksi, kunnes kävi ilmi, että se olikin naaras. Ukosta tuli Ukotar.

Myös emo oli ensihavainto; sen Hämäläinen nimesi Vattuseksi.

Marjatta Hämäläinen tarkkaili Ukotarta ja Vattusta helmikuusta huhtikuulle herkeämättä. Hän puhuu ”meidän kuutista”, melkein kuin perheeseen olisi syntynyt uusi lapsenlapsi.

Hän selostaa, kuinka kauas kuutti liikkui syntymäavannoltaan, kuinka usein emo imetti sitä, kuinka pitkiä olivat sen ensimmäiset sukellukset.

Hämäläinen kirjasi kaikki havaintonsa muistikirjaan.

”Mieheni kanssa pidimme vuorotellen vahtia kaukoputken luona. Minulla on kirjanpito kuutin liikkeistä melkein minuutin tarkkuudella.”

Norppabongarit tutkijoiden apuna

Hämäläiset ovat eläkkeellä oleva kauppiaspariskunta. He pitivät Keski-Suomessa maatalous- ja rautakauppaa vuoteen 2006 saakka, kunnes ääreishermotulehdus vei Veikko Hämäläisen työkyvyn.

Kauppiaana Marjatta vastasi muun muassa taloushallinnosta ja puutarhakaupasta. ”Kuuttikirjanpito” syntyi kuin vanhasta tottumuksesta.

Hämäläiset luopuivat kaupasta ja asettuivat Puumalaan huvilalleen, jonka he muuttivat ympärivuotisesti asuttavaksi.

Lähes 30 vuotta kestäneen kiireisen kauppiasuran jälkeen elämänrytmi muuttui kertaheitolla.

”Etukäteen mietin, että miten täällä saa ajan kulumaan. Mutta olen sellainen, että löydän aina tekemistä.”

Norppaemo imettää Ukotar-kuuttia huhtikuussa 2016.

Norppaemo imettää Ukotar-kuuttia huhtikuussa 2016. Marjatta Hämäläinen

Hämäläinen tiesi asuvansa norppavesien äärellä, mutta norppabongari hänestä tuli vasta kevään 2016 kokemuksen jälkeen.

Nyt Hämäläinen on Saimaan ahkerimpia norppaharrastajia. Hän on koonnut havainnoistaan satojen kuvien ja videoklippien arkiston ja tunnistanut tähän mennessä kolme aiemmin tuntematonta norppaa. Norppia on Saimaalla kaikkiaan noin 400.

Harrastajien havainnoista on apua saimaannorpan suojelulle: ne auttavat tutkijoita norppien liikkuvuuden ja kannan koon kartoittamisessa.

Marjatta Hämäläinen ilmoittaa havaintonsa tutkijoille ja lähettää kuviaan WWF:n ylläpitämään Norppagalleriaan. Sieltä löytyvät muun muassa Ukotar ja Vattunen sekä Hämäläisen myös tunnistama Haapanen.

”Marjatta on harrastajaksi poikkeuksellisen aktiivinen, en tiedä vastaavaa. Siihen vaaditaan, että on tarpeeksi aikaa ja intoa ja ennen kaikkea sopiva sijainti”, sanoo Saimaan Norppaklubin puumalalainen puheenjohtaja Ossi Kokki.

Lue myös: Älä silitä hyljettä tai suloista kuuttia! Kivulias traanimyrkytys on saanut hylkeenpyytäjät jopa lyömään kirveellä sormensa irti

Kuutti liikkuu avantonsa ympäristössä kymmeniä metrejä päivässä. Kuva maaliskuulta 2016.

Kuutti liikkuu avantonsa ympäristössä kymmeniä metrejä päivässä. Kuva maaliskuulta 2016. Marjatta Hämäläinen

”Se on ihana tunne, kun näkee jotakin niin harvinaista”

Pieni mänty on kaatunut juurineen rantakalliolla. Marjatta Hämäläinen istahtaa juurakon suojiin ja katselee poukamaa edessään.

Samassa paikassa Hämäläinen istui neljä vuotta sitten hievahtamatta ja antoi kameransa käydä, kun emo imetti Ukotarta avannon äärellä.

Hämäläinen ei ollut aiemmin juuri valokuvannut, mutta nyt hän sai hyvän syyn opetella käyttämään joululahjaksi saamaansa digikameraa.

Hän kuvaa samalla kameralla edelleenkin; se on kompaktikamera, jossa ei ole erillistä zoom-objektiivia. Norppaa kuvatakseen on päästävä melko lähelle.

”Kuvauspaikalla on oltava ennakkoon. On oltava tuulen alapuolella, eikä saa pitää ääntä tai antaa hajuja. Norpalla on äärettömän hyvä kuulo.”

Keväällä 2016 hän oli liikkunut luodoilla, etsinyt sopivaa kuvauspaikkaa ja kuullut kuutin äänen.

”Sellainen parkuva ääni, se ei muistuta mitään toista eläintä”, hän kuvailee.

Emo nosti päänsä avannosta ja tuijotti pitkään kohti Hämäläistä. Hämäläinen katseli sitä hyttyshattunsa verkon takaa.

Lopulta emo ja kuutti nousivat jäälle, ja Hämäläinen sai toivomansa kuvat.

”Se on ihana tunne, kun näkee jotakin niin harvinaista. Eivät täällä monet paikallisetkaan ole nähneet koskaan norppaa.”

Hämäläiset hoitavat Puumalassa metsää, kalastavat, marjastavat ja käyvät hirvimetsällä – Marjatta on hirvijahdissa ajomiehenä, eikä hänellä ole aseenkantolupaa. Hän sanoo olevansa pariskunnasta ”se luontoihminen”.

Kun hän lähtee bongaamaan norppia, hän lähtee yleensä itsekseen.

”Viihdyn luonnossa yksin. Tässä harrastuksessa luonnossa liikkuminen on vähintään yhtä tärkeää kuin norppien näkeminen.”

Norppauros Haapanen on yksi Marjatta Hämäläisen nimeämistä norpista. Kuva toukokuulta 2016.

Norppauros Haapanen on yksi Marjatta Hämäläisen nimeämistä norpista. Kuva toukokuulta 2016. Marjatta Hämäläinen

Norpan on pakko sopeutua

Veikko Hämäläinen on kotoisin viereisestä saaresta, Marjatta puolestaan naapurikylästä Anttolasta.

Heidän lapsuudessaan saimaannorppa oli etenkin kalastajien silmissä haittaeläin, ja sen traanista tehtiin saapasrasvaa.

Marjatta Hämäläisen kotikylällä Anttolassa ei ollut norppia eikä niistä juuri puhuttu.

”Koulussa opetettiin, että on olemassa semmoinen kuin saimaannorppa, joka synnyttää eläviä poikasia lumikinokseen ja käy hengittämässä avannossa. Sen enempää en siitä tiennyt.”

Nykyään saimaannorppa on luonnonsuojelun symboli ja uhanalainen laji, jota yritetään pelastaa rajoittamalla verkkokalastusta ja tekemällä keväisin pesäkinoksia.

Hämäläiset kalastavat verkoilla, mutta he noudattavat rajoitusaikoja ja välttävät muulloinkin norppien suosimia paikkoja.

”Mieluummin sitä vie verkot muualle. Olisihan se surkeaa, jos se niihin jäisi.”

Tällaisten kivien suojissa norpat paistattelevat auringossa.

Tällaisten kivien suojissa norpat paistattelevat auringossa. Matias Honkamaa

”Olen sitä mieltä, että mahdumme tänne molemmat, norpat ja ihmiset.”

Olemme olleet jäällä kohta kolme tuntia, eikä norpasta ole tietoakaan. On aika kääntyä paluumatkalle.

Hämäläinen arvelee, että tänä keväänä kuutti jää näkemättä.

Hämäläisen mielestä norpan on pakko tavalla tai toisella sopeutua ilmastonmuutokseen, jos se aikoo selviytyä lumettomista talvista.

”Uskon, että se sopeutuu olosuhteisiin niin kuin muutkin eläimet. Onhan täällä kiviä ja luotoja, minne synnyttää.”

Kun nousemme potkukelkkojemme selkään, taivaalta tuprahtaa lumikuuro. Se on norpalle toivon merkki.

Kolme päivää myöhemmin Hämäläiseltä tulee tekstiviesti:

Norppa on näkyvissä. Tumman värinen. Makoili yksin jäällä ja oli normaalin paksuinen. Luulen, että tämä ei synnytä.

”Pienillä teoilla voi vaikuttaa”

Saimaannorpan pesinnän onnistumisesta tänä talvena saadaan tietoa myöhemmin keväällä.

Jo tässä vaiheessa kuitenkin tiedetään, että kolatut apukinokset ovat pelastaneet norpan pesintää etenkin Savonlinnan pohjoispuolella, kertoo Metsähallituksen ylitarkastaja Tero Sipilä.

Hankalinta on Puumalan seudulla Etelä-Saimaalla.

”Puumalan tienoilla pesintä on vaarassa. Kuutteja on syntynyt pieniin kinoksiin, lumikuoppiin tai avojäälle.”

Ihmisen tehtävä on auttaa norppaa itse aiheuttamassaan ahdingossa, Sipilä sanoo. Hän viittaa muun muassa nailonkuituisten kalastusverkkojen käyttöön ja pesintää häiritsevään ranta-asutukseen.

”Nykytilanteessa norppa pärjäisi ilmastonmuutoksen kanssa, jos kalanpyydyskuolleisuutta ei olisi ja lisääntyminen onnistuisi ilman häiriötä.”

”Aika pienillä teoilla voimme vaikuttaa. Kalastetaan norppaystävällisesti ja annetaan lisääntymisrauha, myös avojäällä.”

Saimaan Norppaklubin puheenjohtaja Ossi Kokki kannustaa tekemään norppahavaintoja mutta painottaa varovaisuutta pesimäaikaan.

”Tunnistettava kuva pitää saada niin, että norppa jää kivelle.”

Lue myös: Nämä koukuttavat! Livekamerat tuovat eläinten puuhat näytöillemme – Listasimme parhaat eläinaiheiset luontolivet Suomesta ja maailmalta

Lue myös: Suuntaa Rokansaareen Puumalassa – Mallu Tuukkanen pyörittää kesäkahvilaa Saimaalla menneen maailman lumossa

X