Lepakoiden keskinäiset sosiaaliset suhteet ovat luultuja syvempiä – Lähimpiä ystäviä tavataan saalistusmatkoilla pesän ulkopuolellakin
Verivampyyrit, eli Keski-Amerikassa asustavat, verta ravintonaan käyttävät lepakot ovat uuden tutkimuksen mukaan yllättävän sosiaalisia ja niiden joukossa on jopa suosittuja yksilöitä.
Verivampyyrit viettävät yli 21 tuntia vuorokaudessa tiiviisti kotipesässä, eivätkä voi välttyä sosialisoitumiselta.
Verivampyyrinaaraat tapaavat uuden tutkimuksen mukaan ystäviään esimerkiksi illallisen merkeissä. Tutkimuksen mukaan lepakoiden pesässä muodostamat sosiaaliset suhteet auttavat säästämään aikaa ja energiaa ruoanhakureissuilla.
Berliinin luonnontieteellisen museon käyttäytymistieteiden tutkija, Mirjam Knörnschild, joka ei ollut tutkimuksessa mukana, sanoi, että tutkimustulokset avaavat täysin uuden väylän verivampyyrien tutkimiselle.
”Tämän kaltaiset tutkimukset ovat korvaamattomia, jotta voidaan ymmärtää lepakoiden sosiaalista kanssakäymistä”, Mirjam Knörnschild sanoo.
Lepakoilla vaikutti olevan ystäviä
Verivampyyrit elävät ryhmissä, joiden koko vaihtelee kymmenistä tuhansiin lepakkoihin. Keski-Amerikassa ja Meksikossa tavattavat verta ravinnokseen käyttävät lepakot asustavat tyypillisesti luolissa tai ontoissa puissa. Lepakkoyhdyskunta muodostuu yleensä äitien ja tyttärien muodostamista pareista, nuorista uroksista ja vierailevista uroksista, jotka tulevat pesään etsimään parittelukumppania.
”Juuri lepakot ovat erinomaisia tutkimuskohteita eläinten käyttäytymisen tutkimuksille, sillä ne viettävät suurimman osan päivästä ahtaassa pesässä läheisissä tunnelmissa muiden lepakoiden kanssa”, sanoo Gerald Carter, vuosia lepakoita tutkinut käyttäytymistieteiden apulaisprofessori Ohion yliopistosta.
Carter oli aiemmissa tutkimuksissaan havainnut, että naaraslepakot nukkuvat toisten naaraiden kanssa ja sukivat toisiaan vahvistaakseen sosiaalisia suhteita ”ystäviinsä”. Oikein läheistä ystävää ne voivat auttaa jopa käymällä metsästämässä niiden puolesta ja oksentamalla veren toiselle syötäväksi.
Uusin teknologia vei tutkimusta eteenpäin
Verivampyyrit viettävät pesässä yli 21 tuntia vuorokaudessa, mutta Gerald Carteria kiinnosti selvittää, jatkuuko tämä ystävyys myös pesän ulkopuolella.
Carter aloitti yhteistyön lepakkotutkijan, Simon Rippergerin kanssa. Ripperger oli auttanut kehittämään lepakoiden sosiaalista käyttäytymistä seuraavan sensorin, jota tutkimuksessa voitaisiin käyttää. Pieni sensori kiinnitetään lepakon selkään, jonka jälkeen tutkijat näkevät, missä lepakko liikkuu.
Carter ja Ripperger ottivat kiinni 50 naaraslepakkoa, jotka asustivat ontossa puussa 150 muun yksilön kanssa Panamassa. Sensorit kiinnitettiin verkolla napattujen lepakoiden selkiin kirurgisella liimalla. Kuin pienet reput selässään, lepakot vapautettiin.
Tutkijat seurasivat verivampyyreja useamman vuorokauden syyskuussa 2017. He tallensivat lähes 600 lepakkojen välistä kohtaamista.
Tutkijat yllättyivät lepakoiden kyvystä löytää toisensa myös pesän ulkopuolella. © istock
Lepakot löysivät ystävänsä myös ulkona
Tutkimus osoitti, että läheisesti keskenään aikaa viettävät lepakot lähtivät pesästä saalistusreissulle yleensä erikseen, mutta tapasivat ulkona taas ruokailun merkeissä. Ne lepakot, joilla vaikutti pesässäkin olevan eniten ystäviä, tapasivat myös ulkona eniten tovereitaan.
”Uskoin, että lepakot saattaisivat mennä metsästämään yhdessä, mutta yllätyimme, että ne löysivät läheisimmät ystävänsä silloinkin, kun olivat lähteneet pesästä erikseen. Se vaatii korkeatasoista kommunikointia”, Simon Ripperger sanoo.
Tutkimustuloksista innostuneet tutkijat halusivat varmistaa, millaisia lepakoiden kohtaamiset olivat. Sensorit kertoivat kuitenkin vain, missä lepakot ovat, ei, mitä ne tekevät.
Erityinen ääni voi selittää mysteerin
Simon Ripperger palasi Panamaan kaksi vuotta myöhemmin aikomuksenaan seurata lepakoita perinteisemmällä tavalla. Hän kuljeksi karjalauman keskellä, ilman taskulamppua, keskellä yötä nähdäkseen karjasta verta imeviä verivampyyreja.
Ripperger etsi lepakoita useana yönä ennen kuin lykästi. Lopulta hän sai kuvattua 14 lepakoiden välistä kohtaamista. Muutama niistä oli lyhyitä, vihamielisiä kohtaamisia ja osa taas pitempiä yhteisiä ruokailuhetkiä.
Rippergerin tallentamilla videoilla kuului tutkijoille jo tuttua lepakoiden ääntelyä, josta on pystytty erottamaan sosiaaliset viestit. Lisäksi tallentui uusi, tuntematon ääni, joka muistutti näitä sosiaalisia viestejä. Tutkijat epäilevät, että erilaiset viestit saattavat auttaa lepakoita tunnistamaan ystävänsä kotipesän ulkopuolella.
”Raapaisimme tutkimuksella vain pintaa. Saimme aivan uutta tietoa verivampyyrien sosiaalisesta elämästä, mikä avaa ovet uusille tutkimuksille”, Gerald Carter sanoo.
Hänen mukaansa tutkimus voi auttaa ymmärtämään myös toisilleen tuntemattomien lepakkojen kohtaamisia.
Lue myös: Tutkijat selvittivät mysteerin: Yöperhoset ovat keksineet näkymättömyysviitan