Uutta tietoa suomalaisten ruokavaliosta ja kaupankäynnistä jopa tuhannen vuoden takaa – Näin biologi analysoi arkeologisista kaivauksista löytyneitä kasvinäytteitä

Arkeologisissa kaivauksissa löytyneiden kasvinäytteiden analyysistä selviää, että rukiin viljely alkoi yleistyä Suomessa 1000-luvulla.

Biologi Mia Lempiäinen-Avci tarkastelee Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa, kuinka viljely, talous, ruokavalio, kaupankäynti ja kasvien levinneisyys näkyvät Etelä-Suomen arkeologisessa ja historiallisessa aineistossa 1000–1900-luvuilla.

Lempiäinen-Avcin tutkimassa Mankbyn kylässä rukiin viljely alkoi jo 1100-luvulla ja jatkui vuoteen 1556, jolloin kylä autioitui.

Rukiin viljely alkoi yleistyä 1000-luvulla

”Ruis on vaatimaton kasvupaikan ja lämpötilan suhteen, joten se oli todennäköisesti turvallisempi ja siten taloudellisesti kannattavampi valinta ohran sijaan. Rukiin viljely oli 1000-luvulla lisääntymässä, mutta se keskittyi aluksi vain tiettyihin kyliin Etelä-Suomessa, kun taas ohra oli edelleen suosituin viljalaji suurimmassa osassa maata”, Mia Lempiäinen-Avci kertoo.

Ohran DNA:ta koskevat tutkimukset osoittivat, että suomalaisen kuusitahoisen ohran viljely oli maantieteellisesti hyvin keskittynyttä, kun taas nuorempaa ja harvemmin viljeltyä kaksitahoista ohraa viljeltiin tasaisesti eri osissa maata.

”Geneettisten analyysien perusteella näyttää siltä, että suurin osa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Suomessa viljellystä maatiaisohrasta oli myöhään kukkivaa lajiketta.”

Vainajan vatsassa tuhansia vadelman siemeniä ja muikkukalan luita – luista erittynyt kalsium suojasi siemeniä

Haudoista tekemien kasvijäänneanalyysien perusteella biologi totesi, että kasviaines säilyy parhaiten haudoissa, joissa on runsaasti metalliesineitä ja luita, sillä esineiden metallisuolat ja luista erittynyt kalsium säilövät kasvijäänteitä.

”Lappeenrannan Kauskilan Kappelinmäen kalmistosta löytyi 1500-luvulle ajoitettu hauta, jossa oli vainajan vatsassa tuhansia vadelman siemeniä ja pienen muikkukalan luita. Siemenet olivat säilyneet vainajan luista erittyneen kalsiumin johdosta mineralisoituneina. Kasvijäänneanalyysin myötä saimme tietoa ruokavaliosta ja haudasta tekemämme siitepölyanalyysi puolestaan antoi tietoa, mitä kasveja alueella on ennen kasvanut ja miten kasveja on käytetty haudoissa”, Mia Lempiäinen-Avci kertoo.

Kotkan Ruotsinsalmen merilinnoitusta käsittelevässä tutkimuksessaan hän havaitsi, että 1700-luvun lopulla sotilaiden ruokavalio perustui venäläiseen ruokatraditioon, kun taas paikallisia, kasviperäisiä aineksia käytettiin vähemmän.

Arkipäivän ruoassa käytettiin paljon esimerkiksi tattaria ja hirssiä. Lisäksi venäläiset kauppiaat toivat merilinnoitukselle esimerkiksi hapankirsikkaa, karhunvatukoita, tattaria, mausteita ja viikunoita sekä viljoja joko suoraan Venäjältä ja kauempaa ulkomailta.

Tukee merkittävästi arkeologista tutkimusta

Mia Lempiäinen Avici-havaitsi tutkimuksessaan, että historiallisten kokoelmien kasvinäytteistä saadaan geneettisissä analyyseissä parhaat tulokset, kun kasvit on kerätty tuoreena ja kuivattu.

Arkeologisille ja historiallisille kasvinäytteille on tehty geneettisiä analyysejä muualla Euroopassa, mutta Suomessa kerta oli ensimmäinen, kun muinais-DNA:ta eristettiin arkeologisesta kasviaineistosta.

Tutkimusaineistosta saadaan enemmän tietoa, jos käytetään yhdessä erilaisia menetelmiä, kuten kasvijäänne- ja siitepölytutkimusta, radiohiiliajoituksia ja geneettisiä analyysejä.

Mia Lempiäinen-Avcin tutkimusaineisto koostui hiiltyneistä, hiiltymättömistä ja mineralisoituneista kasvijäänteistä, eli arkeologisista kohteista peräisin olevista siemenistä ja jyvistä. Lisäksi hän käytti tutkimuksessa kuivana säilytettyjä historiallisten kokoelmien kasvinäytteitä.

”Väitöskirjani tulokset osoittavat, että arkeobotaanisilla analyyseillä saadaan lisätietoa varhaisesta viljelystä, taloudesta, kaupankäynnistä ja ruokavaliosta, mikä puolestaan tukee merkittävästi arkeologista tutkimusta. Hiiltyneen materiaalin käyttö geneettisissä analyyseissä ei tuottanut tulosta, mutta sen sijaan kuivana talletetut tai kosteissa oloissa säilyneet kasviaineistot voivat antaa yllättäviäkin tutkimustuloksia”, biologi huomauttaa.