Lastensuojelun ylimielisen selittelyn on loputtava
Jo pelkkä lastensuojeluilmoitus on monen mielestä lopullinen tuomio, joka rikkoo perheen. Lastensuojelujärjestelmä on pelottava peikko, jonka on tultava kuorestaan, myönnettävä virheensä ja parannettava tapansa.
Lastensuojelujärjestelmän on lopetettava ylimielinen puolustelu ja ryhdyttävä aidosti selvittämään, mitä vikaa systeemissä on. Tuhannet ihmiset kertovat karmeita tarinoita mielivallasta, totuuden vääristelemisestä ja perheiden rikkomisesta, mutta toisaalta myös räikeistä laiminlyönneistä. He kaikki eivät voi olla väärässä. Julkisten toimijoiden on vastattava toimistaan julkisesti.
Lastensuojelun epäkohtia on ruodittu äänekkäästi. Keskustelua on käyty erityisesti sosiaalisessa mediassa, mutta myös perinteinen media on huomioinut kuohunnan. Viranomaiset ovat tyytyneet lähinnä vetoamaan vaitiolovelvollisuuteen yksittäistapauksissa ja valittelemaan resurssipulaa.
Järjestelmä on puolustautunut myös suuntaamalla keskustelun pois itse asiasta: Epäkohtia on viranomaisten mielestä tuotu esiin väärällä tavalla. Koneisto on tehnyt vastahyökkäyksen ja tuomituksi onkin tullut arvostelua esittänyt taho. Arvostelun kohteena ollut asia on ohitettu.
Lastensuojelun tehtävissä työskentelee varmasti paljon koko sydämellään lasten ja nuorten etua ajavia ihmisiä. Kokonaisuutena järjestelmän maine on kuitenkin mennyt. Lasten parasta ajatellen pystytetty valtava monumentti on kasvanut liian monen vanhemman silmissä hirviöksi, joka nielaisee lapset: jo pelkkä lastensuojeluilmoitus on tuomio, joka rikkoo perheen lopullisesti.
Nettikeskusteluissa suositellaan yleisesti tallentaamaan kaikki yhteydenpito lastensuojelun tai sosiaalityöntekijöiden kanssa. Neuvojien mielestä on tärkeää kerätä todistusaineistoa, koska viranhaltijoiden hätäiset ja ylimalkaiset kirjaukset voivat johtaa arvaamattomiin seurauksiin: yksittäisistä merkinnöistä voi rakentua tarina, jonka perusteella järjestelmä voi erottaa lapset vanhemmistaan.
Apua ei enää uskalleta pyytää. Sellaisetkaan perheet, joiden tilannetta voitaisiin helpottaa huokeilla – rahassahan kaikki lasketaan – ratkaisuilla, eivät rohkene kyttäyskierteen ja huostaanoton pelossa pyytää tukea yhteiskunnalta.
Kuten mikään ihmisen tekele, lastensuojelujärjestelmäkään ei voi olla erehtymätön. Esimerkiksi väärin perustein tehtyjä huostaanottoja on purettu oikeudessa. Virhe saadaan näin ehkä paperilla oikaistuksi, mutta tolkuttoman pitkien käsittelyaikojen vuoksi menettelyn inhimillinen hinta voi olla kohtuuton.
Huostaanotettuja lapsia ja nuoria sijoitetaan usein yksityisiin laitoksiin. Liikevoittoa tavoittelevat yritykset korjaavat sadon, kun kunnat eivät keksi muita keinoja auttaa.
Vuosien varrella yksityisistä lastenkodeista on löytynyt kyseenalaisia toimintatapoja. Lakiakin on rikottu ja huostaanotettujen oikeuksia poljettu. Yksityisten lastenkotien toimintaa ei kuitenkaan valvota juuri lainkaan. Valvontaa tehdään lähinnä silloin, jos sitä erikseen vaaditaan.
Viime viikolla internetissä levisi jälleen uusi video Oulusta. Tallenteella yksityisen lastenkodin työntekijät pitelivät voimakeinoin aloillaan kaupungin keskustasta karkumatkalta tavattua nuorta.
Tapausta on puitu sosiaalisessa mediassa osin turhankin kärkevällä kielellä, mutta keskustelu osoittaa, että yhteiskunnan on syytä pitää erityisen tarkasti silmällä yrityksiä, joiden liiketoiminta perustuu lasten ja nuorten huostaanottoihin. Toiminnan on oltava moitteetonta, ja senkin on kestettävä julkinen tarkastelu.
Oulu on kirinyt muutenkin kritiikin keskiöön. Kansainvälistäkin näkyvyyttä saanut taannoinen nettivideo poliisin noutamista kaksospojista sytytti kansalaiskeskustelun nykyisiin liekkeihin. Kaupungin toimia on ryöpytetty lukemattomissa kirjoituksissa. Oulu on vastannut arvosteluun vaitiolovelvollisuudella. Resurssipulaa kummempia ongelmia ei myönnetä edes yleisellä tasolla.
Keskustelu on lähiaikoina vellonut pääasiassa tapauksissa, joissa viranomaiset ovat jonkun mielestä ottaneet lapsen tai nuoren huostaan väärin perustein. Esimerkiksi surullinen Eerikan tapaus on osoittanut kuitenkin, että vaikka viranomaistoimet koetaan usein turhan hätäisiksi, edes siten apua ei saada aina kohdennettua niille, jotka eniten sitä tarvitsisivat.
Lastensuojelijoiden on noustava taisteluhaudoistaan ja vastattava kysymyksiin avoimesti. Jos järjestelmä on erehtymätön, kuten harvat salamyhkäisen systeemin syövereistä kantautuneet kommentit antavat ymmärtää, on asia selitettävä perusteellisesti ja ilman ylimielistä ylpeyttä. Julkisin varoin toteutettavan toiminnan on kestettävä julkista tarkastelua. Arvosteluun on vastattava.
Tilanne ei ole toivottavasti aivan niin lohduton kuin keskustelun perusteella voisi olettaa. Jos korjattavaa kuitenkin on, kuten tuhannet ihmiset kokevat, on korjauksiin ryhdyttävä välittömästi. Ainakaan ei pidä pysähtyä odottelemaan, että vuosikymmenien päästä perustetaan totuuskomissio, joka ehkä suosittaa korvauksia jo vanhuusikään ehtineille uhreille.
Lastensuojelujärjestelmän maine on puhdistettava, jotta kaikki apua tarvitsevat uskaltavat sitä pyytää.
*************
Itselläni ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta lastensuojelusta. En kopioinut kirjoitukseen tarkempia selostuksia lukemattomista tapauksista, joista olen kuullut tai lukenut, vaan kirjoitukseni perustuu mediasta ja internetkeskusteluista saamaani yleisvaikutelmaan.
Toivon, että kirjoittaisitte kommentteihin omia hyviä ja huonoja, konkreettisia kokemuksianne lastensuojelujärjestelmän toiminnasta. Kommentoida voi halutessaan nimettömänä. Toivon, että keskustelua käytäisiin mainitsematta yksittäisten viranhaltijoiden nimiä.
Onko lastensuojelusta jotain kysyttävää? Mikäli kysymyksiä herää, voin yrittää etsiä niihin vastauksia.
Lue myös:
“Naivia paatosta” ja muita lastensuojelukommentteja
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä
Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla