Sanopa tämä väsyneelle vanhemmalle

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lapset ovat pieniä vain vähän aikaa.Väsyneen vanhemman ahdinkoa ei paljoa auta lässytys siitä, kuinka lapset ovat pieniä vain vähän aikaa. Se on kuitenkin totta.

Joku äiti tai isä jossakin on tälläkin hetkellä toivottoman uupunut. Hän ei ole nukkunut kunnolla kolmeen vuoteen. Hän näppäilee varmuuden vuoksi lastensuojelun ja päivystävän sosiaalityöntekijän numerot puhelimen muistiin, että voi soittaa äkkiä apua, jos huomaa harkitsevansa peruuttamattomia ratkaisuja.

Yritäpä mennä hänelle sanomaan, että nauti tästä ajasta – ne ovat vain niin vähän aikaa pieniä.

Mutta se on totta. Ne todellakin ovat vain vähän aikaa pieniä.

Kävin kaksi- ja puolivuotiaan kanssa kaupassa. Tyttö nappasi tottuneesti pienet kärryt ja hoiteli ostosten keräämisen hyvin pitkälti itsenäisesti. Ihan kaikkialle hän ei yltänyt, mutta hän ohjeisti tarvittaessa minut nostelemaan perunat, sipulit, makaronit ja muut kärryyn.

Valinnat olivat järkeviä ja kaikki sujui niin hienosti, että annoin hänen hoitaa homman loppuun. Mukaan tarttui kierroksen loppupuolelta myös pillimehua ja jäätelöä. En olisi itse sellaisia ottanut, mutta en minä hennonut niitä kieltääkään, kun kerran muuten pieni kärry oli täytetty tarpeellisilla hankinnoilla.

Muistin yhtäkkiä hetken yli neljän vuoden takaa. Esikoinen ähisi edellisen asuntomme lattialla vatsallaan. Minä katsoin kellosta aikaa. Vauva jaksoi kannatella päätään jo 14 sekuntia. Olin jo silloin ihmeissäni siitä, kuinka nopeasti kehitys tapahtuu.

Nyt minä voin käydä jo nuoremmankin tytön kanssa kävellen kaupassa ja tuntea itseni siinä hommassa apulaiseksi. Kohta minua ei enää tarvita siihenkään.

Käveleskelimme reilun parinkymmenen asteen pakkasessa kaupasta kotiin. Tyttö halusi ottaa minua kädestä kiinni. Ymmärsin, että se oli taas niitä pieniä hetkiä, joita ei tulisi koskaan uudestaan. Se oli missä hyvänsä mittakaavassa mitätön tapahtuma, mutta se sattui olemaan niin täydellinen, etten unohtaisi sitä.

Jos väsynyt vanhempi tuntee olevansa palvelija tai vanki omassa kodissaan, ei voi olettaa, että hän pystyisi ajattelemaan tilanteen helpottavan parin vuoden kuluttua. Kuukausi, viikko, päivä tai tuntikin voi tuntua ratkaisevan pitkältä ajalta. Kun joku kehottaa häntä nauttimaan siitä ajasta, kuulostaa se parhaimmillaankin ymmärtämättömän lohkaisemalta huonolta vitsiltä.

Minua on väsyttänyt ja tympinyt. Onneksi olen myös ymmärtänyt ja saanut pysähtyä nauttimaan. Jokaisen vanhemman pitäisi voida tehdä niin. Ne pienet hetket auttavat jaksamaan mitä vain.

Ja ne lapset todellakin ovat pieniä vain vähän aikaa.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Bloggaaja Twitterissä

Isän pikajuna Bloglovinissa | Isän pikajuna Blogilistalla

Lisää Isän pikajuna Bloggerin lukulistaan käyttämällä osoitetta http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/feed

 

Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

Kommentointi

En oikein saanut kiinni ajatuksestasi. Rakastan toki lapsiani hyvin paljon, tiedän hyvin että he ovat pieniä vain vähän aikaa, mutta nauttiminen tästä ajasta on hyvin vaikeaa, ymmärrän ettet voi käsittää sitä kun olet elänyt normaalin pikkulapsiajan normaalilla väsymyksellä. On kuitenkin perheitä, jossa lapsi karjuu yöt läpeensä jopa viidentoista minuutin välein, koko elämä on pelkkää taistelua siitä jaksaako tehdä lapsilleen ruuan pöytään ja ehtiikö nukkua päivällä hetken ettei romahda. TUle siihen sanomaan että nauti tästä ajasta niin joko purskahdan itkuun kun en enää jaksa niitä typeriä kommentteja ihmisiltä jotka eivät vaan voi käsittää mitä se elämä voi joskus olla toisella. Tai sitten räjähdän nauruun, koska on sanomattakin selvää kuinka huono tuo kommentti on vitsinäkin.

Nautin ajasta, kun se on edes normaalilla tasolla, tietenkin. Tämä ei ole sitä, mitenkään. Tämä on helvetti unettomuudessa, lääkäreillä ravaamista ja hölmöjen kommenttien kestämistä erittäin herkässä tilassa, koska väsyttää.

Älä mene sanomaan tuota vanhemmalle, jolla on ihan oikeasti tilanne paha, se ainoastaan loukkaa.

Kiitos tästä kommentista. Juuri tuota asiaa minä yritin sanoa, mutta en tainnut onnistua siinä ihan niin hyvin kuin oli tarkoitus.

Minä tiedän, että joissakin perheissä ollaan lujilla. Jotkut vanhemmat joutuvat pärjäämään yksin ja voi olla sairauksia ja muuta rasitetta. Sellainen elämä käy väistämättä vähemmän nautinnolliseksi, vaikka sitä ei montaa vuotta kestäisikään. Pystyn hyvin kuvittelemaan, että silloin ne päivät ja tunnitkin ovat pitkiä aikoja.

Joskus se pikkulapsiaika kuitenkin loppuu. Minä olen onneksi saanut siitä nauttiakin. Toivoisin todella, että muillakin olisi siihen mahdollisuus ja että ne korvaamattomat hetket eivät jäisi selviytymisen varjoon.

Ok, tekstisi on otsikkoineen kyllä sitten harhaanjohtavasti kirjoitettu, mutta hyvä kun asia selvisi jo ensimmäisen kommentin kohdalla, ettei kyse ole siitä minkä kuvan tuosta helposti saa, etenkin se väsyneimmillään oleva vanhempi.

Kauniisti kirjoitettu!

Kiitos!

Totta joka sana.

Lomaillessamme olemme tavanneet vauvoja ja haikeudella yritämme muistella oman tyttömme vauva-aikoja. Ohikiitäviä ja sumuisia elämän tähtihetkiä.

Lapsiperheiden arki voi olla monenlaista. Tarjosimme apua parin kuukauden ikäisen vauvan vanhemmille. Saa nähdä saammeko pienen ihmeen hoitoon. Pari tuntia on lyhyt meille hoitajille, mutta merkittävä lepohetki väsyneille vanhemmille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

X