Sipilä on pyöveli

17.09.2015 17.34

(Päivitetty: 18.09.2015 12.32)

Teksti:

Jussi Korhonen

Laiskat yritykset makaavat kannustinloukoissa, kun pääministeri rakentaa Suomesta banaanitasavaltaa.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on kuin pyöveli, joka on määrätty iskemään rikolliselta pää irti. Hän on kuitenkin sillä tavalla kiltti pyöveli, että antaa tuomitun valita, suoritetaanko kipeä teko kirveellä vai toisenlaisella kirveellä.

Sipilä kertasi eilen televisiossa jo moneen kertaan kuullun asian: näin ei voi jatkua ja ainoa keino selvitä on laskea palkkoja tavalla tai toisella. Hän vetosi työmarkkinaosapuoliin, että nämä löytäisivät neuvotteluteitse jonkin muun ratkaisun tämän tavoitteen saavuttamiseksi kuin hallituksen julistamat pakkotoimet.

Puheen jälkeen Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Jyri Häkämies (kok) myhäili A-Studiossa tyytyväisenä. Hän suitsutti Sipilän sanoja aivan kuin pääministerin sijaan puhetta olisikin pitänyt Häkämiehen itsensä kirjoittamia vuorosanoja tavannut robotti.

Sipilä peräänkuuluttaa vaihtoehtoja, mutta todellisuudessa niitä vaihtoehtoja ei ole. Ainoa annettu vaihtoehto on toteuttaa jälleen kerran uusi tulonsiirto yrityksille.

Vuonna 2010 poistettiin työnantajien Kela-maksu. Se tiputti yhteiskunnan vuosituloja noin 800 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 aleni yhteisövero. Se tiputti yhteiskunnan vuosituloja noin 800 miljoonaa euroa. Nyt ollaan alentamassa työnantajamaksuja, leikkaamassa lomarahoja tai jollakin muulla konstilla laskemassa tehdystä työstä maksettavaa korvausta. Sen arvioidaan tiputtavan yhteiskunnan tuloja noin 850 miljoonaa euroa.

Ja koko ajan työttömyys ja yritysten ulos maksamat voitot ovat lisääntyneet rinta rinnan.

Kuinka monta kertaa täytyy syytää vajaa miljardi kankkulan kaivoon ennen kuin ymmärretään, että temppu ei toimi? Kuinka monen täytyy haksahtaa nigerialaiskirjeeseen ennen kuin sisäistetään, että ei sieltä koskaan mitään rahaa tule?

Eikö tämän pitänyt olla se edeltäjiään viisaampi hallitus? Miksi se sitten turvautuu niihin jo moneen kertaan toimimattomiksi todettuihin ratkaisuihin?

Sohvalla makaavat liikkeelle

Sipilä on synnyttänyt kannustinloukon – työnantajille. Elinkeinoelämän ei kannata tosissaan edes yrittää neuvotella, vaan jäädä sohvalle makaamaan ja odottaa, että yhteiskunta pääministerin johdolla kantaa leveän elämän nokan eteen.

Sopimattomuus olisi elinkeinoelämälle jopa parempi vaihtoehto, koska silloin napsahtaisivat voimaan lait, joiden nojalla jatkossa työntekijöille ei edes voisi tarjota kummoisia työehtoja. Jos nyt ei päästä sopimukseen, jatkossa ei tarvitse edes mallin vuoksi yrittää.

Sipilä toivoi puheessaan yrityksiltä lisää isänmaallisuutta – mutta ihan vain ripauksen verran. Toivossa on hyvä elää, mutta isänmaallisuutta saattaisi hyvinkin edistää, jos työnantajilla olisi jotakin saavutettavaa. Sitä voisi olla vaikkapa samanlainen porkkana, mitä työntekijöille tarjotaan: voitte välttää kipeät leikkaukset, jos tingitte omista eduistanne.

Tällainen porkkana voisi olla esimerkiksi parin prosenttiyksikön korotus yhteisöveroon tai Kela-maksun palauttaminen. Valmista odottavat yritykset voisivat isänmaallistua hyvinkin nopeasti, jos neuvotteluilla voisi välttää joutumasta kipeiden sopeutusten uhriksi.

Arktinen banaanitasavalta

Suomesta rakennetaan nyt banaanitasavaltaa, jossa pienipalkkainen ja sivistymätön rahvas raataa kehnoissa oloissa valtiovallan sanelemilla ehdoilla.

Tämän kehityksen takaavat laajat koulutusleikkaukset, jotka ovat jo nyt konkretisoitumassa esimerkiksi Helsingin yliopistossa: arvostettu opinahjo aikoo vähentää väkeä tuntuvasti tulevina vuosina. Tämä vaikuttaa suomalaiseen osaamiseen. Jatkossa Suomella ei ole enää samanlaista huippuosaamisen etulyöntiasemaa, joka on osaltaan taannut maan menestyksen tähän saakka.

Kun samaan aikaan rahaa lapioidaan kerta toisensa jälkeen yrityksille ja työehtoja heikennetään, ei voi välttyä ajatukselta, että suomalaista sivistysvaltiota ollaan tietoisesti ajamassa alas. Innovoivasta edelläkävijästä rakennetaan nyt halpatyön tyyssijaa, jossa rahvaan ja eliitin välinen kuilu kasvatetaan niin suureksi, että keskustelu sen yli ei onnistu enää edes huutamalla.

Tällainen kehitys rapauttaa demokratiaa. Tällainen kehitys hiljentää niitä ääniä, jotka ovat vieneet Suomen esimerkiksi sukupuolten välisessä tasa-arvossa lähelle maailman huippua. Ihmiset eivät ole tämän kehityksen seurauksena pian enää toisilleen niin tuttuja, että naapurin asemaan osattaisiin samaistua. Sellaisessa ilmapiirissä tasa-arvo, tasavertaisuus ja kansanvalta eivät menesty. Meistä tulee toinen toistemme vihollisia.

Jos tämän kehityksen annetaan jatkua, voimme olla vakuuttuneita, että perjantainen suurmielenosoitus on vasta alkusoittoa sille epävakaudelle, joka lopulta tekee Suomesta sellaisen maan, johon kukaan ei uskalla investoida.

Pääministeri Juha Sipilä ei esittänyt keskiviikkoisessa puheessaan ainuttakaan uutta avausta. Hän ei puhunut nistä miljardeista, jotka Suomi voisi nyppiä parempaan käyttöön harmaasta taloudesta. Hän ei esittänyt, että veroparatiiseihin vuotavat pääomat voitaisiin tulpata pysymään kotimaassa. Hän ei kertonut, kuinka pienyrittäjäksi rupeamista voitaisiin helpottaa.

Viisaan päättäjän velvollisuus olisi nyt katsoa ympärilleen ja sovittaa askeleensa uusiksi. Viisas päättäjä ryhtyisi nyt rakentamaan sen sijaan, että pirstoo sen, mitä vielä pystyssä on. Viisas päättäjä ottaisi kynän käteen ja piirtäisi uuden kakkaran.

Juha Sipilän on nyt oltava viisas ja kuultava, mitä hänelle perjantain mielenosoituksessa sanotaan. Toivottavasti sanojien määrä riittää; seuraavalla kerralla heitä on enemmän ja pitemmän aikaa.

Banaanitasavaltaa tästä maasta ei kannata ruveta tekemään. Täällä eivät trooppiset hedelmät menesty. Näillä jängillä ei kasva kuin vitutus.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.