(Päivitetty: )
Teksti:
Jussi Korhonen

Jari Lindströmin kuva: Eduskunta. Kaaviokuva: Johanna Alatalo – Hanna Hämäläinen – Erno Mähönen: Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste (TEM-analyyseja • 79/2017)

Työttömän tai palkallaan pärjäämättömän silppu- ja osa-aikatyöläisen kannalta työ- ja elinkeinoministeriön ennuste ei tarjoa juurikaan toivoa paremmasta. Oikeat työpaikat eivät merkittävästi lisäänny. Kehitys jatkuu jo edellisen hallituksen aikana alkaneissa tunnelmissa. Sipilän hallituksen saavutukset piilevät lähinnä tilastojen kaunistelemisessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön eilen julkaisema työmarkkinaennuste ilahdutti monia. Erityisesti hallituspuolueiden piirissä näkymät otettiin vastaan tyytyväisinä. Esimerkiksi työministeri Jari Lindström (ps) oli maireana.

– Vihdoinkin on hyviä uutisia taloudesta ja työmarkkinoilta, hän kommentoi ennustetta Kauppalehden mukaan.

Mutta mitäpä ne hyvät uutiset sitten olivat? Jos ennustetta katsoo tarkemmin, luulisi hymyn ainakin jossakin määrin hyytelöityvän. Lisääntynyt on lähinnä osa-aikatyö ja tehtyjen työtuntien lisääntymistä selittää se, että valmiiksi töissä olevat ovat tehneet enemmän tunteja.

Ennusteessa sanotaan suoraan, että ”on varsin selvää, että hallituksen työllisyystavoitetta (110 000 työllistä lisää hallituskauden lopussa) ei odottavissa olevan kasvun valossa voida saavuttaa”. Hallitus on siis tämänkin ennusteen valossa epäonnistumassa keskeisimmässä tavoitteessaan.

Työttömyys on joka tapauksessa vähentynyt ja työllisyys parantunut. Näin todetaan ennusteessakin. Kuulostaa lohdulliselta, mutta ei ihan niin loistokkaalta, kun tarkastelee, mihin tämä toteamus perustuu.

Tilastot näteiksi

Erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden radikaali vähentyminen tilastojen valossa johtuu pitkälti siitä, että tilastoista on siivottu pois henkilöitä, jotka eivät sinne kuulu. On ollut esimerkiksi sellaista väkeä, jotka eivät ole ilmoittaneet TE-toimistoon tilanteensa muuttumisesta.

Kolmen kuukauden välein työttömille tehtävien haastatteluiden merkittävin saavutus näyttääkin piilevän siinä, että tilastoja on saatu näteiksi – ei saamalla ihmisille töitä, vaan miinustamalla lukemista henkilöitä, joiden ei olisi edes pitänyt niissä näkyä.

Työttömyys on kuitenkin tästä huolimatta ihan aidosti vähentynyt. Ovatko työttömien armeijan unelmat punaisista tuvista ja perunamaista vakaine näkymineen siis aiempaa useammin toteutumassa?

Eivät juurikaan.

Tilastokeskuksen laskelmissa työllisiksi lasketaan ne, jotka ovat tutkimusviikolla olleet vähintään tunnin palkkaa tai luontaisetuutta vastineeksi saaden töissä. Työllisten määrän lisääntymistä voi hahmottaa työ- ja elinkeinoministeriön ennusteessa julkaistusta hyvin kuvaavasta taulukosta:

Kuva: Johanna Alatalo – Hanna Hämäläinen – Erno Mähönen: Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste (TEM-analyyseja • 79/2017)

Kuva: Johanna Alatalo – Hanna Hämäläinen – Erno Mähönen: Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste (TEM-analyyseja • 79/2017).

Kokoaikaisessa työssä olevien määrä mataa finanssikriisiäkin alempana. Työllisiä kyllä on aikaisempaa enemmän, mutta se selittyy osa-aikatyöllä. Tunti viikossa riittää päästäkseen tilastossa työlliseksi, mutta kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että mitään asuntolainoja ei siltä pohjalta oteta.

Ei näytä siis vieläkään erityisen hyvältä. Se sentään lohduttaa, että työmarkkinaennusteessa kehitystä tarkastellaan myös tehtyjen työtuntien valossa. Niin voidaan nähdä, kuinka paljon sitä työtä oikeasti on syntynyt lisää.

Valmiiksi työlliset tekevät enemmän töitä

Tehtyjen työtuntien määrä on ollut hienoisessa kasvussa jo vuodesta 2014 saakka. Käyrä osoitti siis kapeasti yläviistoon jo edellisen hallituksen aikana, joten ainakaan yksin nykyhallitus ei voi suunnan muuttamisesta kunniaa ottaa.

Viennin ja näin koko talouden kannalta elintärkeän teollisuuden osalta työtuntien lisääntymistä selittää muun muassa se, että työssä olevat ovat tehneet enemmän tunteja kuin aiemmin. Kuvaavaa on se, että työtunnit lisääntyivät silloinkin, kun työllisten määrä laski. Nyt työtuntien lisääntymistä selitää sekin, että lomautukset ovat vähentyneet.

Mutta viime vuodesta suunta on osoittanut siinäkin parempaan. Teollisuuden työllisyys on kasvanut. Tähänkin tosin löytyy muu kuin oikeasti huojentava selitys. Kasvu johtuu siitä, että tilastoissa teollisuudeksi lasketaan sähkö-, kaasu- ja vesihuolto. Ilman niitä työllisyys olisi viime vuonna edelleen laskenut.

Lomautusten väheneminen heijastuu myös tähän kehitykseen: tilastoissa lomautusten vähentyminen näkyy työllisyyden kasvuna. Teollisuuden työllisyyden lisääntyminen ei siis merkitse sitä, että työttömiä olisi päässyt vientialoille töihin, vaan sitä, että valmiiksi työsopimus takataskussa dallaavat ovat tehneet enemmän töitä.

Hallituksen toimet pitkälti yhtä tyhjän kanssa

Kaikkiaan tilanne ei näytä siis työttömien ja työllä pärjäämättömien kannalta olennaisesti paremmalta. Oikeita työpaikkoja, joilla tulee toimeen ja maksaa laskut, ei ole juuri aiempaa enemmän. Valmiiksi työlliset paiskivat entistä enemmän hommia, muita siivotaan tilastoista tempputyöllistämisellä ja muilla papereihin piirretyillä viivoilla. Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteessa kunnolla myönteistä on nähtävissä vain rakentamisessa.

Suunta on aidosti hieman parempaan, mutta Sipilän hallituksen saavutukset ovat vailla kunnollista työtä olevien kannalta ovat olemattomia. Kasvu alkoi jo edellisen hallituksen aikana. Erinäisten etuuksien leikkauksilla on heikennetty kotimaista kysyntää, mikä ei ainakaan ole lisännyt palvelualojen työllisyyttä. Niin sanotulla kilpailukykysopimuksella kikkailtiin lisää työtunteja työllisille, mikä edelleen vähentää tarvetta palkata uutta väkeä.

Työttömän tulevaisuus näyttää olevan osa-aikahommissa. Sen eteen Sipilän hallitus ei ole saanut aikaan käytännössä mitään, että työttömillä olisi juurikaan aikaisempaa parempia toiveita päästä taloudellisen vakauden takaavaan kokoaikatyöhön.

Tarjolla on viranomaisilta keppiä ja työnantajilta hajanaisten osa-aikatuntien suomaa kitkuttelua satunnaisilla lanteilla, joiden saamiseksi on syytä pitää nöyrää asennetta.

Jari Lindströmin kuva: Eduskunta. Kaaviokuva: Johanna Alatalo – Hanna Hämäläinen – Erno Mähönen: Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste (TEM-analyyseja • 79/2017)

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.

*************

Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa

Bloggaaja Twitterissä | Isän pikajuna Instagramissa

X