Annetaanko pelolle valta?
Tanssimmeko terroristien pillin mukaan vai teemmekö päätöksemme omista lähtökohdistamme, omilla perusteluillamme ja omilla aikatauluillamme?
Turun puukotukset alkavat näyttää koko ajan todennäköisemmin terrori-iskulta. Oliko asialla niin sanottu yksinäinen susi vai kokonainen organisaatio, se jää vielä nähtäväksi. Oli mikä oli, on kyseessä vakava asia. Sen kaikki tunnustavat.
Ei saa antaa pelolle valtaa, vielä taannoin sanottiin terrori-iskujen jälkipuinneissa. Nyt näyttää siltä, että kaikessa vakavuudessaan Turun tapahtumien reaktiona juuri pelko aiotaan päästää ohjaksiin.
Turun puukottaja oli viranomaisten tiedossa. Huoli hänestä oli ilmaistu. Mitään ei kuitenkaan tehty.
Jossakin äkkipikaisemmassa maassa tällainen olisi johtanut potkuihin. Meillä vastuunkantajista kysymykseen tulisivat viranomaisista suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari ja poliitikoista sisäministeri Paula Risikko (kok).
Mutta ei meillä niin toimita. Meillä muutetaan perustuslakia.
Asia liittyy tiedustelulain muuttamiseen. Tavoiteltu malli ei nykyisen perustuslain puitteissa käy, joten sitä olisi muutettava. Hallitus on jo aiemmin esittänyt halukkuutensa pikaiseen muutoksen.
Tavallisesti perustuslakimuutokset käyvät kahden eduskunnan läpi. Tuolloin välissä on vaalit, joissa kansa pääsee sanomaan asiasta välillisesti sanansa. Perustuslakia on kuitenkin mahdollista muuttaa nopeastikin, jos kiireellisyys saa eduskunnassa viiden kuudesosan kannatuksen.
Tämä on ollut siis tähtäimessa jo aiemminkin, mutta nyt asiaa yritetään Turun tapahtumien varjolle ajaa maaliin. Turun puukotuksia ei kuitenkaan uudellakaan tiedustelulailla olisi estetty, joten paniikkiratkaisuksi se ehkä käy, mutta uusia perusteluja puukotusisku ei tuonut.
Perustuslaki on se läjä pykäliä, jonka asettamiin rajoihin kaikkien muiden pykälien on osuttava. Perustuslain varaan rakentuu paljon meidän oikeuksistamme. Jos on pohdittava tarkkaan kaikkien muidenkin lakimuutosten mahdolliset seuraukset, on se perustuslain kohdalla aivan erityisen tärkeää.
Pikaistuksissaan muutoksiin ei tule ruveta, eikä pidä rynnätä ratkaisuihin, joiden seurauksia ei välttämättä tiedetä. Terroristien pillin mukaan ei pidä tanssia, vaan päätökset on tehtävä meidän omista lähtökohdistamme, omilla aikatauluillamme ja vakaasti harkiten.
Turussa poliisi pysäytti puukottajan yhdellä alavartaloon suunnatulla laukauksella. Monessa muussa maassa iskijä olisi ammuttu seulaksi, mutta ei meillä. Todennäköinen terroristi taltutettiin, mutta ei tapettu, kun rikos saatiin loppumaan ilmankin. Hänet tehtiin nopeasti ja tehokkaasti vaarattomaksi ja otettiin kiinni. Rikokset tutkitaan, syyttäjä syyttää ja rikollinen tuomitaan.
Prosessi toimii, kuten kenen hyvänsä muunkin kohdalla. Varsin todennäköisesti lopputuloksena puukottajaa ei nähdä Suomen kamaralla vapaalla jalalla enää koskaan.
Tämä on johdonmukaista ja ennakoitavaa. Niin meikäläisessä järjestelmässä kuuluukin olla. Samaa johdonmukaisuutta ja oman tien pitämistä sopisi toivoa myös päättäjiltä. Pelolle ei pidä antaa valtaa, vaan ohjat on pidettävä tiukasti omissa käsissä.
Tiedustelulain ja perustuslain muutoksille voi hyvinkin olla pitävät perustelut, ja asia voi olla tarpeen viedä läpi kiireellisenä. Tehtäköön niin, jos pätevät syyt löytyvät, mutta sen vuoksi ei tule pikakelata, koska joku terroristi käskee.
Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.
Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.
*************
Isän pikajuna Facebookissa | Näin seuraat blogia Facebookissa