Kepulaisoligarkit hävittävät viimeiset kyläkoulut

20.02.2016 08.55

(Päivitetty: 20.02.2016 09.25)

Teksti:

Jussi Korhonen

Valta siirtyy kauas vallankäytön kohteista, kun sotesta riisutut maakunnat rupeavat kahmimaan tehtäviä. Listavaaleilla maakuntien johtoon voidaan istuttaa keskustan määräämät mahtimiehet, jotka tottelevat kuuliaisesti puolueen määräyksiä. Puolueen arvot tuntien se on puistattava ajatus.

– Ilman muuta tämä sote edellä pitää mennä, ja se pitää ensin ratkaista se sote, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä sanoi ennen viime kevään vaaleja esittämästään maakuntamallista.

Ja niin vain maakunnat puskettiin syksyllä hallituksen kaatumisen uhalla läpi. Sote-ratkaisu jäi vatuloitavaksi.

Jotakin puuhaa niille pitkälti keskustan haltuun päätyville maakuntakoneistoille on kuitenkin keksittävä. Kun sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvät asiat menevät todennäköisesti kokoomuksen alunperin ajamille viidelle alueelle, mitä ne hirveällä tappelulla synnytetyt maakunnat sitten tekevät?

Aivan ensimmäiseksi näkyy maakunnille valuvan pelastustoimi, paloautot ja sen sellaiset. Tästä kertoi kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk) esitellessään kuntatalouden leikkauslistoja keskiviikkona. Vehviläinen arveli marraskuussa, että lisäksi maakuntien liittojen tehtävät, ely-keskusten alueellisen kehittämisen tehtävät ja todennäköisesti myös ammatillinen koulutus tippunevat maakuntien syliin.

Ja kun ammattikoulut, niin miksipä ei sitten kohta peruskoulutkin? Siitä ei sitten olekaan enää pitkä matka kirjastojen ja päiväkotien kaltaisten perinteisesti kunnille kuuluneiden tehtävien siirtämiseen maakuntien vastuulle.

Ja tässä piilee koko homman vaara: kun valta karkaa kauas vallankäytön kohteista, ei päättäjillä ole enää omakohtaista kosketuspintaa siihen, mistä he päättävät. Silloin on helppo leikata.

Kauas päätökset karkaavat

Keskusta julisti esimerkiksi vuoden 2012 kuntavaalien alla, että päiväkotien ja koulujen kaltaiset palvelut säilyisivät heidän maakuntamallissaan edelleen kuntien vastuulla. Keskusta julisti tosin samana vuonna myös, että se ei hyväksy perheisiin ja perusturvaan kohdistuvia leikkauksia, mutta niin vain rupesi kirves käymään saman tien, kun hallitusvalta viime keväänä sen salli.

Tässä valossa voi pitää melkeinpä todennäköisenä, että kunnat saavat sanoa kouluille ja päiväkodeille ennen pitkää hyvästit. Heikkoon talouteen ja välttämättömät leikkaukset -mantraan vedoten on helppo perustella, miksi rahasyöpöiltä kunnilta on riistettävä valta tuhlailevaan inhimillisyyteen.

Pikkupaikkakunnan päättäjät saattavat löperöyksissään antaa esimerkiksi paperilla kalliiksi käyvän pienen kyläkoulun jatkaa toimintaansa, koska he tietävät ja tuntevat jopa henkilökohtaisesti ihmisiä, joihin heidän päätöksensä vaikuttavat. He näkevät ne lapset, joiden koulupäivät venyisivät toisenlaisen ratkaisun vuoksi kohtuuttomiksi.

Kun asiasta päättävät kaukaisten kolkkien maakuntavaikuttajat, he eivät enää näe lapsia. He näkevät vain kalliin koulun, jonka lakkauttavat menoeränä. Erityisen suurella todennäköisyydellä näin käy, koska yhtä erityisen suurella todennäköisyydellä asiasta päättävät keskustalaiset, jotka ovat kuluneen hallituskauden aikana toimillaan osoittaneet, minkälaisessa arvossa he lapsia ja koulutusta pitävät.

Ne muut kuin eteläisen Suomen kaupungit, jotka ovat torjuneet keskustajohtoisen hallituksen vaatimukset varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen räjäyttämisestä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden lakkauttamisesta saavat iloita ratkaisuistaan, kun vielä kerkeävät. Kun asiat siirtyvät maakuntien päätettäviksi, ei kapinallisilta kaupungeilta enää kysytä.

Keskusta kaappaa vallan

Syksyllä hallitus oli kaatua sote-riitelyyn, kiistaan siitä, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus hoidetaan. Tai siltä näytti.

Tosiasiassa sote-kiistassa ei ollut kysymys sen enempää sosiaalista kuin terveydestäkään. Siinä oli kysymys pääministeri Juha Sipilän tarpeesta saada viedä keskustan ja sen edeltäjän maalaisliiton vuodesta 1914 saakka haikailema maakuntamalli viimein läpi.

Tätä ei edes peitelty, vaan Sipilä itse hehkutti julkisesti tavoitteen saavuttamista pian sen jälkeen, kun ratkaisu oli tehty.

Ellei kyse olisi vakavasta asiasta, voisi pitää hyvinkin huvittavana, että kaiken metelin jälkeen näennäisesti hallituskriisin aiheuttaneet sosiaali- ja terveyspalvelut varsin todennäköisesti järjestetään sittenkin kokoomuksen esittämällä tavalla: sote-ratkaisu rakentunee viiden yliopistosairaalan ympärille.

Keskustan kannalta kyse oli koko ajan soten sijaan vallasta.

Kaupungeissa keskustan kannatus ei ole yleisesti erityisen vahvaa, mutta kaupunkeja ympäröivä maaseutu on suuressa osassa maata jokaisten vaalien tuloksissa kepunvihreää. Kun päätösvaltaa siirtyy kaupungeista maakunnille, päätöksenteon voimasuhteet muuttuvat: umpikepulaisten maalaiskuntien äänestäjät nostavat omat edustajansa kaupunkilaiskilpailijoiden edelle.

Kaiken lisäksi harkinnassa on maakuntapäättäjien valitseminen keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajan Matti Vanhasenkin väläyttelemällä listavaalilla. Siinä äänestäjät saisivat valita vain puolueen, jota äänestävät, ja puolueet asettaisivat mielensä mukaan valitsemansa ihmiset läpimenojärjestykseen. Kun käytännössä suuri osa maakunnista olisi keskustan hallinnassa, äänestäjät eivät saisi siis edes valita, KUKA kepulainen heidän asioistaan päättää.

Maakunnissa valtaa käyttäisivät puolueensa vaatimattomintakin vihjausta jumalaisena käskynä kunnioittavat kepulaisoligarkit. Koska koko ajan on kysymys ollut vallasta, ei ole epäilystäkään, etteikö keskusta pyrkisi ottamaan kaupungeissa hallitsevilta muilta puolueilta päätösvaltaa siirtämällä koko ajan enemmän tehtäviä kunnilta maakunnille.

Kun tarkastelee kuluvan hallituskauden saldoa, voi puolueen arvot todeta käytännössä. Keskustalaisten maakuntien Suomi on puistattava ajatus.

Kuva: Rajaus alkuperäisestä. Alkuperäinen kuva: Santeri Viinamäki. CC BY 4.0.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa klikkaamalla tässä.

Jaa tämä kirjoitus Twitterissä klikkaamalla tässä.