Elämä lähellä Balkania

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ljubljana talvella

Muutin Sloveniaan pari vuotta sitten. Meitä suomalaisia imigrantteja on täällä 30.

Avaan aamuisin ikkunan, poltan tupakan ja katselen maisemaa. Lukuisia koiran kusettajia piisaa aamuvarhaisesta — pienet koirat ovat suosittuja. Kun päivä aukeaa, naapurien lapset aloittavat leikkinsä pihoilla, kiipeilevät puissa, potkivat palloa ja telmivät. Vaikea uskoa että heillä olisi tietokonepelihimoa.

Maaliskuun loppu on kuin Suomen toukokuu. Kesä on pitkä ja talvi lauha.

Taloja on vieri vieressä, taajamat ovat tiheitä vaikka Keski-Suomen läänin kokoisessa kompaktissa valtiossa on vain kaksi miljoonaa asukasta. Keski-eurooppalaiseen tapaan varsinaista haja-asutusta ei ole, vaan kaikki asuttamiselle kelpaavat alueet on ahdettu asumuksia täyteen.

Muutaman sadan metrin päässä asunnoltani kohoaa Smartna Gora, jyrkkä pikkuvuori, suosittu lenkkeilymaasto ljubljanalaisille. Tämän pienen taajaman takana levittäytyy juuri levitetyn lehmän lannan haju pienellä peltoaukealla. Talojen välissä oleva pienen lypsykarjatilan työrutiinit eivät tunnu ihmisiä haittaavan. Vanhoissa parsissa lehmät elävät vuoden ympäri. Likaiset possut elelevät vanhoissa ahtaissa karsinoissaan suhteellisen tyytyväisen näköisinä.

Päinvastoin kuin Suomessa, maatila kuuluu olennaisesti ympäristöön. Taajaman toisella puolella olevalta kanafarmilta haetaan munia. Joskus ostetaan tilamaitoa, mutta hygienia on heikompaa kuin Suomessa ja maito happanee nopeasti. Me haemme myös kokonaisia maatiaiskanoja ja vasikan pihvejä maajussilta, Marianilta.

Kylätielle siintävien alppien värit ja valot vaihtuvat kaiken aikaa. Itävallan rajalle ei ole matkaa kuin tunti, Italiaan puolitoista, Kroatiaan samoin. Adrian merelle matkaa on tunti. Slovenian nurkasta nurkkaan ajaa kolmessa tunnissa.

Lähin ravintola on 300 metrin päässä. Siitä eteenpäin laadukkaita kotiruokakuppiloita löytyy kilometrin välein. Viinilasillisen ryyppääminen ei lompsaa kevennä, sen saa halvimmillaan alle eurolla. Kaikki on edullisempaa, mutta niin on tulotasokin. Keskimäärin ihmisille jää käteen 700 euroa kuukaudessa. Veroihin menee yli puolet kaikilta.

Suhde ruokaan on erilainen. Ruuan raaka-aineisiin paneudutaan, keittiöhommiin ja ruokailuun suhtaudutaan pieteetillä. Keittiö on sekoitus Italiaa, Itävaltaa ja Välimeren kulttuuria, vaikka täällä ei ole meren rantaviivaa kuin kymmeniä kilometrejä Istrian niemimaalla. Suomalaista perunaa kaipaan, muusia lihapullilla. Läskisoosia ja makkaroita. Hernesoppaa, lihamakaronilootaa ja jopa maksalootaa. Saunaa ja kesäöitä.

Lauantaina teimme pitkän kävelylenkin alavassa laaksossa, Planinsko Polhjessa, jossa vesi nousee tulvimaan joskus liki kymmenen metriä. Sieltä löytyy vaihteleva biodiversiteetti. Luonto on vaihtelevampaa 20 kilometrin matkalla, kuin rannikolla kasitietä ajaessa 600 kilometrin matkalla Porista Ouluun. Slovenia on Euroopan kolmanneksi metsäisin maa Suomen ja Ruotsin jälkeen. Mutta metsiä ei juuri hoideta. Kotitarvepuut ja klapit haetaan, muuten puut jätetään lahoamaan metaanin tupruttelijoiksi.

Autoilu on erilaista kuin Suomessa. Vauhti on kova ja kaistoja vaihdellaan miten sattuu. Polkupyöräillessäni kuntosalille joutuu aina varomaan, ettei tule yliajetuksi. Olen oppinut paikallisen liikennekulttuurin. Jätän auton parkkiin minne sattuu, kuten paikallisetkin. Autoja on joka puun alla ja katujen varret täynnä. Parkkipaikat ovat kiven alla, kaavoituksessa ei ole juuri huomioitu autoilijoita. Talojen välissä pujottelevat tiet muistuttavat enemmän kapeita kauppaloiden kujia liikenneväyliä. Joskus kaipaan kotikaupunkini Kurikan aakeita ja suoria, rauhallisia maanteitä.

Liikennevalvontaa ei juuri ole. En tiedä paljonko onnettomuuksia sattuu, mutta radiosta toitotetaan kolareista ja niistä aiheutuvista liikennesumpuista useita kertoja joka päivä. Suomalaiseen tapaan autoilijoita saalistavia riistakameroita ei teiden varsilla ole kuin yks kaks. Uudenkarheita citymaastureita on varmaan kymmenkertainen määrä Suomeen verrattuna. Yleisesti ottaen ihmisten varallisuus ihmetyttää matalapalkkaisessa maassa.

Moni vanhempi ihminen kaipaa Titon aikaista Jugoslaviaa. Silloin kaikilla oli heidän mukaansa kaikkea, työtä ja ruokaa.

Jugoslavia hajosi verisesti 28 vuotta sitten. Sota kesti Sloveniassa 13 päivää. Kroatiassa, Bosnia- Herzegovinassa se oli pitkä verinen. Nato pommitti Belgradia.

Sodan arvet ja viha näkyvät vieläkin valtioiden suhteissa. Toinen maailmasota oli myös Sloveniassa kovaa aikaa. Kumppanini isoisä kuoli junassa partisaanien luoteihin viedessään partisaaneille lääkkeitä. Eilen uutisoitiin laajalti kroatialaisen poliisiveneen vierailusta Slovenian aluevesillä. Vesirajasta ei ole vieläkään päästy sopuun. Ihmisillä eri maissa ei ole ongelmia, poliitikoilla on. Maiden kahdenkeskiset neuvottelut ovat lähinnä piikittelyä ja vastahankaa vailla konsensusta.

Ruotsalainen Peter sanoo, että kun hän muutti tänne kolme vuotta sitten ankkoja kasvattamaan, hänen ei tarvitse enää matkustaa minnekään. Hänellä on täällä kaikki. Läheisessä Horjulin muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupungissa on kaikki palvelut ja 19 kapakkaa, jos mukaan lasketaan yksi salakapakka.

Ihmiset naukkailevat snapseja hillitysti, ja viini kuuluu seurusteluun. Eräänä sunnuntaina lähiravintolan ulkopihalla neljä hienostunutta vanhaa rouvaa tilasi isot kolpakot paikallista olutta. Pienpanimoita lilliputtimaassa on jo 90, 20 enemmän kuin vuosi sitten. Olutkulttuuri laajenee.

Taajamissa kävellessä kaikki tervehtivät toisiaan. Tenavat huikkaavat vastaan tullessaan ”doper dan” tai ”zivjo” ja katsovat silmiin. Kieli on slaavilainen, vaikea oppia duaaleineen ja erilaisia suhuäänteitä sihistellessä. Sanat koostuvat konsonanteista, joiden tilkkeeksi on saatettu laittaa yksi vokaali koristeeksi.

Syljeskeleviä murkkuja täällä ei taideta kasvattaa ollenkaan. Nuoriso käyttäytyy kohtuullisen hillitysti. Olutta juodaan kohtuudella, mutta kännisiäkin näkyy joskus. Siellä missä nuoret kohtaavat, jointti tuoksuu. Olut korvataan useimmiten avoimesti ruoho. Jopa baarien terasseilla leijuu tuo tunnistettava tuoksu.

Kansalaiset ovat keskimäärin hoikkaa väkeä, joka panostaa pukeutumiseen ja ulkonäköön teeskentelemättä. Ihmisten kohtaaminen on täällä helppoa, vaikka paikalliset pitävät itseään juroina — sitä he ovatkin jos kroaatteihin ja serbeihin vertaa. Ihmiset päästävät oudonkin lähelle. Poskipusut ja halaukset ovat arkipäivää.

Slovenia on tavallinen, kohtuullisen sivistynyt maa, jossa on aivan mukava elää. Palvelut ja kyläkaupat elävät. Maatalous on pienimuotoista ja vanhanaikaista. Kuten Peter sanoi, elämä täällä on monilla hyvinvoinnin mittareilla samanlaista, kuin hänen 60-luvun Jämtlannissa. Silti monet

Mutta täältä voi aina piipahtaa Suomessa. Kiva käydä hengähtämättä omassa kulttuurissa, saunassa ja ryypätä kavereiden kanssa. Olen täällä Sloveniassa kotonani, kuitenkin kuin kylässä, imigranttina.

 

Kuva talvisesta Ljubljanasta.

 

 

 

X