Miksi mummi ei muista?
Kumpikaan lapsistani ei muista aikaa ennen mummin muistisairautta. Eskari-ikäinen esikoiseni on kuitenkin huomannut mummin muistin heikentyvän koko ajan. Pieni neropatti pelaa muistipeliä mieluiten juuri mummin kanssa, koska tietää päihittävänsä hänet. Mummin hassut puheet huvittavat, eikä poika suhtaudu niihin samalla tavalla järkyttyen kuin ehkä aikuinen saattaisi.
Kuolema mietityttää lasta
Poikani on muutaman kerran pohdiskellut, että ”miksi mummi ei muista mitään?”. Olemme kertoneet lapsille avoimesti, että mummi sairastaa muistisairautta, joka valitettavasti etenee jatkuvasti ja mummin muisti huononee koko ajan. Lasta tietysti mietityttää, että mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Olen vastannut, että syytä ei kukaan tiedä ja muistin heikentymistä yritetään hidastaa lääkkeillä. Toistaiseksi vastaukset ovat tyydyttäneet tiedonjanoisen lapsen. Onnekseni hän ei ole vielä ymmärtänyt kysyä, voiko sama sairaus tulla minulle tai hänelle.
Kesän aikana lapsi kyseli paljon kuolemasta. Emme ole kertoneet mummin muistisairauden johtavan kuolemaan, mutta ilmeisesti hän aistii sen itse. Kun kerroin pojalleni mummin joutumisesta hoitokotiin, hän tiedusteli voiko mummi silti vielä tulla meille. Vakuutin, että voi.
”Okei, saanko maitoa?”, päättyi keskustelu.
Nuorimmaisemme ei ymmärrä koko kuviosta vielä yhtään mitään. Hänen maailmassaan vanhempieni tärkein tehtävä on leikkiä ja pääasia on, että ukki lahjoittaa hänelle joskus suklaamunia. Tyttäreni ei tule muistamaan tätä meille aikuisille raskasta elämänvaihetta aikuisena.
Apua lastenkirjasta
Löysin kesällä kirjakaupasta loistavan kirjan, Martina Baumbachin ja Michaela Heitmannin kirjoittaman Mummin muisti oikkuilee (Kustannusosakeyhtiö Kustannus-Mäkelä).
Teos käsittelee isovanhemman muistisairautta lapsen näkökulmasta. Olemme lukeneet sitä muutamaan kerran ja sen jälkeen vanhempi lapseni on usein pitkään mietteliäs. Myös pienempi touhumaakari hiljentyy kirjan ääressä. Kun mummin muistamattomuus mietityttää lasta, kaivan kirjan kaapista.
Lasten läsnäolo ja yhteinen touhuaminen on äidilleni tärkeää. Lapset eivät arvioi tai arvostele häntä, eikä heille ole nöpönuukaa jos sanat menevät sekaisin tai kengät ovat kadoksissa.
”Jos mummi ei muista niin me muut voidaan toimia sen muistina ja auttaa”, poikani pohdiskeli vähän aikaa sitten.
Voi kulta, miten oikeassa oletkaan.