Tunnetko nämä kuninkaalliset tittelit? Seuran kuninkaallisblogi selventää arvonimien maailmaa
Kuninkaalliset tittelit aiheuttavat usein hämmennystä, sillä arvonimet ja käytännöt niiden myöntämiseen vaihtelevat joka hovissa. Kuninkaallista elämää antaa nyt pikakurssin kruunupäiden tavallisimmista arvonimistä.
Ruotsin kuningasperheestä löytyy monenlaisia arvonimiä.
Kuninkaallisissa perheissä on käytössä paljon erilaisia arvonimiä, ja niitä myönnetään eri hoveissa erilaisin perustein.
Lehdistöllä ja kansalla on tapana oikaista arvonimien virallisista muodoista, minkä lisäksi hovit ovat itsekin toisinaan epäjohdonmukaisia viestinnässään. Ei siis ihmekään, että titteleistä on välillä vaikea pysyä kärryillä!
Hallitsijoiden arvonimet
Kuningaskunnissa, eli Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Britanniassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Espanjassa hallitsija on arvonimeltään kuningas tai kuningatar, jota puhutellaan majesteetiksi: hänen majesteettinsa Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.
Pienemmissä monarkioissa sen sijaan on erilaiset tavat. Luxemburgia hallitsee suurherttua, jota puhutellaan hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Monacon ja Liechtensteinin hallitsijat ovat ruhtinaita.
Ruhtinaita puhutellaan englanniksi poikkeuksellisella tyylillä “His Serene Highness”. Suomeksi se kääntyisi “seesteiseksi korkeudeksi”, mutta ilmaus ei ole vakiintunut suomen kieleen, joten mediassa kirjoitetaan usein “hänen korkeutensa”.
Erikoista on myös se, että Luxemburgissa, Monacossa ja Liechtensteinissa hallitsijaan pätee sama puhuttelutyyli kuin muihin perheenjäseniin.
Kruununperillisten tittelit
Kruununperillisten tittelit erottuvat yleensä aina suvun muista prinsseistä ja prinsessoista. Kruununperijää puhutellaan ruhtinaskuntia lukuun ottamatta hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen.
Pohjoismaissa kruununperijä on ytimekkäästi kruununprinssi/-prinsessa, kuten kaikille tuttu Ruotsin kruununprinsessa Victoria. Suomessa samalla tittelillä viitataan usein virheellisesti myös muiden maiden perijöihin.
Britanniassa hallitsijan vanhimmasta pojasta on ollut tapana tehdä Walesin prinssi. Naispuolisille perillisille tätä titteliä ei ole toistaiseksi koskaan annettu.
Alankomaiden kruununperijä Catharina-Amalia on arvonimeltään Oranian prinsessa, mikä erottaa hänet muista sukulaisista.
Kenelle ja millaisia arvonimiä kuninkaallisissa perheissä myönnetään vaihtelee aikojen ja tapojen mukaan.
Belgiassa taas hallitsijan vanhin lapsi, tällä hetkellä prinsessa Elisabeth, on myös Brabantin herttuatar. Periaatteessa herttuattaren arvo on Elisabethin korkein ja ensisijainen titteli, mutta hovikaan ei aina käytä sitä.
Espanjassa kruununperijällä on useita historiallisia titteleitä, mutta kuningasparin vanhempi tytär Leonor tunnetaan yleisesti korkeimman arvonimensä mukaan Asturian ruhtinattarena.
Luxemburgissa kruununperijä on perintösuurherttua, ja ruhtinaskunnissa puhutaan perintöruhtinaasta. Monacossa kruununperijästä on tapana tehdä lisäksi Baux’n markiisi. Monacon ja Luxemburgin hovit viittaavat englanninkielisessä viestinnässään perilliseen ihan vaan kruununprinssinä, joten samaa voisi varmasti käyttää suomeksikin.
Muut kuninkaalliset tittelit
Titteleissä on yllättävän paljon vaihtelua vielä sittenkin, kun siirrytään kruununperijöistä tavallisiin prinsseihin ja prinsessoihin. Monet kuningashuoneet pyrkivät nykyaikana rajaamaan edustusroolit pienemmälle piirille, ja tämän myötä myös titteleiden jakamista on tiukennettu.
Esimerkiksi Pohjoismaissa hänen kuninkaallinen korkeutensa -puhuttelu on rajattu vain tietyille perheenjäsenille, yleensä hallitsijan ja kruununperillisen lapsille.
Ruotsissa, Espanjassa ja Monacossa on ollut tapana jakaa kuninkaallisen perheen jäsenille ns. sivutittelit, kuten Ruotsissa herttuakunnat. Prinssin/prinsessan arvonimet ovat kuitenkin yleisemmässä käytössä. Esimerkiksi Ruotsin prinssi Carl Philipiin viitataan vain harvoin Värmlannin herttuana.
Espanjassa kuningasperheen jäseniä kutsutaan prinssin/prinsessan sijaan espanjalaisella arvonimellä ”infante/infanta”, jonka merkitys on käytännössä sama. Esimerkiksi kuningas Felipen nuorempi tytär on infanta Sofía, mutta kansainvälinen media kutsuu häntä usein prinsessa Sofíaksi.
Espanjan kuningasparin tyttäret: Asturian ruhtinatar Leonor (vasemmalla) ja tämän nuorempi sisko infanta Sofía. © Estela de Castro/Casa de S.M. el Rey
Brittihovissa taas hallitsijan lähisukuun kuuluville prinsseille on ollut tapana myöntää herttuakunta, ja koska kuninkaallisen herttuan arvo on tavallista prinssiä korkeampi, niin prinssi William on virallisissa yhteyksissä Cambridgen herttua.
Naisille arvonimiä on perinteisesti myönnetty kitsaammin, mutta Britanniassa hallitsijan vanhimmalle tyttärelle on tapana antaa oma erityinen arvonimi Princess Royal. Nyt sitä kantaa kuningatar Elisabetin tytär prinsessa Anne.
Britanniassa hallitsijan lapsiin, lapsenlapsiin ja näiden puolisoihin pätee kaikkiin erilaiset säännöt. Prinssi Williamin puoliso Catherine on miehensä korkeimman tittelin mukaisesti Cambridgen herttuatar, mutta parin tytär on syntyperäisenä kuninkaallisena Cambridgen prinsessa Charlotte.
Arvonimet ovat kaiken kaikkiaan hyvin kiinnostava osa kuninkaallista maailmaa. Niihin liittyy paljon historiaa ja perinteitä, mutta samalla niistä voi seurata yhteiskunnan muutoksia – kenelle ja millaisia arvonimiä kuninkaallisissa perheissä myönnetään vaihtelee aikojen ja tapojen mukaan.
Arvonimi on toisinaan myös taakka, varsinkin niille perheenjäsenille, joille ei ole edustusroolia luvassa. Monissa hoveissa kruununperimysjärjestyksessä kauempana oleville lapsenlapsille onkin annettu selkeästi kevyemmät tittelit tai ei arvonimiä ollenkaan, mikä helpottaa esimerkiksi työelämää ja vähentää julkisuuden paineita.