Uima-allas, tuo meren näppärä korvike

Vaihdoimme viimeisiksi Balin-päiviksemme hotelliin, jossa on uima-allas. Samalla muutimme aivan Ubudin ydinkeskustaan, mutta silti erittäin rauhalliselle paikalle, jossa iltaisin ei kuulu kuin tuttuja luonnon ääniä, kaskaiden siritystä ja gekkojen huutelua. Hinta yöltä on kohtuulliset parikymppiä ja sillä sai bungalowin uima-altaan vierestä omalla keittiöllä ja isolla terassilla.

Olen aivan onneton uimari, mutta tykkään silti pulikoida altaassa, kunhan vain ilman ja veden lämpötilat ovat riittävät. Oikeastaan arvostan uima-altaita, ja nimenomaan ulkoaltaita, enemmän kuin merta. Meri on kiva katsella, mutta siellä käyminen on taistelua aaltoja, hiekkaa ja pahimmassa tapauksessa teräviä kiviä, koralleja ja muoviroskaa vastaan. Uima-altaalla suurimmat taistelut käydään allastuoleista.

Saimme lähinnä uima-allasta olevan bungalowin. (IL)

Innostuksemme uima-altaisiin syttyi ensimmäisellä yhteisellä ulkomaanmatkalla Thaimaassa kymmenen vuotta sitten. Olimme juuri alkaneet seurustella ja tulleet saman tien siihen tulokseen, että raskaan syksyn jälkeen tarvitsemme lomaa, mieluiten jossain lämpimässä. Onnistuimme saamaan vielä edulliset paikat Khao Lakista, määrittelemättömästä majoituksesta. Se kelpasi meille hyvin.

Valinta osoittautui perille päästyä onnistuneeksi. Hotelli oli muutaman kilometrin päässä keskustasta, mutta uudenkarhea ja vieressä oli pieni kylä palveluineen. Ja aivan huoneemme edessä oli uima-allas. Ensimmäisen viikon oleskelimme altaassa päivät ja iltaisin hotellin muut suomalaiset kokoontuivat terassillemme vaihtamaan päivän kuulumiset. Toisella viikolla innostuimme jo retkeilemäänkin ja kävelimme myös meren rantaan, mutta uimahommat hoidimme omassa mukavassa altaassa.

Muutama vuosi sitten otimme kesken kurjan kesän äkkilähdön Turkkiin. Tiedossa oli jälleen kaksi viikkoa määrittelemättömässä majoituksessa ja toivoimme vain, että huoneemme olisi siisti, siinä olisi oma kylppäri ja hotellissa olisi, aivan oikein, uima-allas. Kaikki kolme toivetta toteutuivat. Myös tähän viihtyisään pikku hotelliin osui mukava suomalaisporukka, joka viihtyi altaalla.

Olemme kesälomillamme yrittäneet viettää ainakin osan aikaa allashotelleissa. Lyhyillä matkoilla se on ollut melko helppoa, mutta pitemmillä rupeamilla budjetti on usein pakottanut osaksi aikaa muunlaisiin majapaikkoihin. Ja jos haluaa asua Euroopassa keskellä vanhaakaupunkia, on uima-allas yleensä poissuljettu vaihtoehto. Lomillakin olimme yleensä omatoimimatkoilla, joten räätälöinti oli toisaalta helppoa.

Nyt päätimme työrupeaman jälkeen viettää viimeiset Ubud-päivät lomaa altaalla ja venyttää hieman majoitusbudjettimme rajoja. Viimeksi olimme altaassa reilu vuosi sitten Australiassa, joten jokapäiväistä hupia se ei ole. Siirryttyämme pysyvästi reissuelämään majoitus pitää varata työskentelyä silmällä pitäen ja loma-asunnot sitten erikseen. Tässäkään muuten kivassa hotellissa wifi ei olisi riittänyt kunnolla työntekoon.

Saapuessamme puoliltapäivin hotellille meille ilmoitettiin pahoitellen, että huoneemme ei vielä ole valmis, koska uloskirjautumisaika on vasta kahdeltatoista. Joutuisimme odottamaan noin tunnin. Olimme valmistautuneet siihen pukemalla uikkarit alle jo lähtiessämme ja kysyimme, voisimmeko käyttää odottaessamme allasta. Onnistuihan se ja meille tuotiin pyyhkeetkin.

Altaalla juttelimme ystävällisen australialaismiehen kanssa, joka kertoi heidän olevan vaimon kanssa lähdössä piakkoin, mutta he odottelivat vielä miehen veljeä, joka oli tulossa heitä hakemaan. Aussi lähti pukeutumaan lähtöä varten ja huomasimme heidän bungalowinsa olevan lähinnä allasta. Mietimme, että tuohon olisi kiva päästä, mutta että se ei voi olla meidän, koska tokihan huonettamme jo siivotaan parasta aikaa.

Jonkin ajan päästä mies tuli nolon näköisenä altaalle ja sanoi, että henkilökunta oli ystävällisesti sanonut, että he haluaisivat siivota huoneen, sillä uudet asukkaat jo odottelevat sitä tuolla altaalla. ”En tajunnut, että te odotatte pääsyä meidän bungalowiimme ja me vain tapamme siellä aikaa”. Korvaukseksi hän lupasi antaa meille loput heidän punaviinistään. Mikäs meidän oli altaalla ollut odotellessa ja saimme juuri sen huoneen, jonka halusimmeksin!

Valitettavasti Tanjan saama lievä jalkavamma on estänyt uimisen ja pitänyt meidät enimmäkseen terassilla, mutta onneksi meillä on keittiö, jossa pystyi kokkaamaan, kun kävely ravintolaan ei onnistunut. Ja bungalowin ympärillä aukeaa katseltavaksi hieno puutarha, jossa palmut ja banaanipuut kilpailevat vehreydestä. Valtavat perhoset lentelevät ympäriinsä, linnut popsivat marjoja puista muutaman metrin päässä ja päivystävä lepakko lentelee uhkarohkeasti päidemme yli terassilla.
Tästä voi katsella, kuinka hotellin työntekijä käy leikkaamassa banaanipuusta lehden, irrottaa lehtiruodin kahdella vetäisyllä ja käärii lopun lehden rullille. Rullista leikataan pieniä paloja ruoka-annosten alle, kuten Balilla on tehty aina.

Emme haluaisi lähteä, mutta nyt lyhyt viisumi sanelee sen, että meidät karkotetaan paratiisista, jos emme häivy vapaaehtoisesti. Lähdemme siis Suomeen tapaamaan perhettä ja ystäviä ja hoitamaan asioita, mutta olemme jo luvanneet palata tänne. See you next year, kuten eräs tarjoilija meille huikkasi.

Terassiltamme on mukavat puutarhanäkymät. (IL)