Koe Lappi ja huumaava hiljaisuus – Sydäntalven tunnelma tunturissa sykähdyttää
Horisontissa näyttäytyvästä auringosta, sinisestä äärettömyydestä, taianomaisista tykkylumipuista ja pakkaslumen narskunnasta jalkojen alla, niistä on sydäntalven Lappi tehty.
Pohjoinen Lappi on parhaimmillaan alkuvuodesta, ainakin niiden mielestä, jotka nauttivat rauhasta ja hiljaisuudesta. Ihmisiä on liikkeellä vain vähän, sillä alkuvuodelle tyypillinen kirpakka pakkassää ja kaamoksen hämärä eivät houkuttele reissaajia kuten aurinkoiset kevätkelit.
Sydäntalven tunnelma tunturissa on todella kokemisen arvoinen. Parhaiten siitä pääsee nauttimaan, kun pukee lämmintä päälle ja kapuaa tunturin huipulle. Ympärillä avautuva luonnon valonäytös tarjoaa niin sykähdyttävän elämyksen, että mieli herkistyy.
Jos odottaa hämärän yli, voi nähdä syvänsinisen tähtitaivaan ja hyvällä onnella myös revontulet. Tai kuutamon, joka kruunaa tykkylumella kuorrutetun valtavan maisemataulun.
Hiihto- tai kävelyretkelle kannattaa lähteä jo aamupäivän sinessä, jotta pääsee bongaamaan taivaanrannalla kurkkivan auringon ja kaiken sen mitä auringonlaskun aikana ja sen jälkeen tapahtuu. Hämärää ja pimeää ei tarvitse pelätä, sillä lumi antaa valoa.
Mitä kovempaa pakkasta lomaviikoksi luvataan, sen todennäköisempää on, että taivas pysyy selkeänä.
Vaaleanpunainen taivas
Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla asuva Johanna Peltoniemi on kokenut hienoimmat Lapin-hetkensä Keski-Lapissa Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemissa. Alku- ja keskitalven hiihtoretket vaaleanpunaisen taivaan alla ovat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen.
”Vaaleanpunainen maisema on aivan uskomaton kokemus. Ja ne ladun varressa kumartelevat, tuhannet erimuotoiset tykkylumipuut! Niitä voisi katsella vaikka viikkotolkulla.”
Johanna ihastui Lapin maisemiin niin paljon, että rakennutti 12 vuotta sitten Pyhätunturille Vuostimojärven rantaan oman mökin, Pyrynpesän. Vasta muutama vuosi sitten hänelle avautui pohjoisempi Lappi.
”Ystäväni pyysi minua mukaan hiihtovaellukselle Käsivarren erämaahan. En olisi koskaan voinut kuvitella, millaiseen puuttomaan erämaahan me hiihdetään. Olin aivan huumaantunut: se päättymätön valkoinen avaruus oli aivan käsittämätön näky ja kokemus. Olisin voinut pelätä, mutta minulle kerrottiin, että kymmenen kilometrin välein tulee vastaan tupa, jossa voi pysähtyä, syödä eväitä ja nukkua yön yli.”
Johanna ystävineen valloitti sekä Suomen että Norjan puoleisen Haltin huiput. He kiipesivät myös saamelaisten vanhan pyhän tunturin, Saivaaran päälle.
”Saivaaran valloituksen jälkeen meidän oli samana päivänä määrä hiihtää kymmenen kilometrin päähän Pihtsusjärven tuvalle. Ilma jäähtyi, alkoi tuulla ja välillä pyrytti vähän luntakin. Vedimme ahkioita monta tuntia, kunnes näimme kaukana pienen tumman pisteen. Se oli tupa, joka tuli joka vedolla lähemmäksi. Oli jo myöhäinen ilta, kun saavuimme perille lämpimään.”
”Kun aurinko aamulla nousi, näky ympärillä oli koskettavan kaunis, aivan kuin pilvien päällä taivaalla. Ihminen tuntee siellä itsensä hyvin pieneksi.”
Jäämeren läheisyys yllättää
Käsivarren erämaahan Johanna palasi toisenkin kerran. Hän on hiihtänyt ahkio perässä myös Urho Kekkosen Kansallispuiston erämaareiteillä.
”Reitit suunnitellaan aina niin, ettei päivämatkoista tulisi kohtuuttoman pitkiä. Olemme vuokranneet Metsähallituksen varaustupia, joissa on keittomahdollisuudet ja laverilla patjat valmiina. Joskus väkeä on ollut tupa täynnä, mutta aika usein ollaan oltu varaustuvan ainoat vuokralaiset.”
Seuraavaksi Johanna haluaa nähdä Utsjoen tunturimaiseman talviasussa. Hän patikoi siellä viime syksynä ja ihastui tunturiylänköön ikihyviksi.
”Jo tie Utsjoelle oli valtavan hieno. Kun Utsjoelta lähtee Nuorgamin suuntaan, tulee vastaan Skaidijärvi-niminen paikka. Sinne haluaisin hiihtää tai kävellä talvella katsomaan revontulia ja tähtiä. Suomessa ei taida olla toista paikkaa, jossa näkyisi niin paljon taivasta. Olen kuullut, että Utsjoki on parhaita paikkoja nähdä revontulet.”
Paitsi puuton erämaa myös Norjan ja Jäämeren läheisyys on yllättänyt Johannan.
”Jäämeri on auki talvellakin. Itse yövyin Hotelli Utsjoessa, jossa oli tarjolla retkiä kuningasravun pyyntiin. Retken hinta oli vain 150 euroa. Olihan se aikamoinen elämys! Kaikki varusteet ja vielä kuningasrapuleivätkin sisältyivät laivareissun hintaan. Samalla retkellä sai kokeilla myös turskakalastusta.”
Lapin ihmiset tunnistavat jopa kahdeksan eri vuodenaikaa: pakkastalven, hankikantokevään, jäidenlähtökevään, yöttömän yön, sadonkorjuun, ruskan, ensilumen ja joulukaamoksen. Vaikkei asukaan Lapissa, Johanna on kokenut sen kaikki vuodenajat. Mutta nyt hän tietää, että on myös olemassa Lappi poikineen
Lappi on auki seikkailuille
House of Laplandin toimitusjohtajan Sanna Tarssanen suosittelee vierailemaan pohjoisessa Lapissa juuri kaamosajan hiljaisessa hämärässä.
”Tämä on todella tunnelmallista aikaa. On lumisia puita ja jos onni suosii, voi nähdä revontuliakin. Aika ja luonto seisahtuvat kovimpien pakkasten aikaan.”
Kaamos päättyy tammikuussa myös aivan pohjoisimmassa Suomessa. Sannan mukaan valon lisääntyminen antaa virtaa sekä ihmisiin että luontoon.
”Vaaleanpunaisesta päivästä pääsee silti nauttimaan pitkälle helmikuuhun. Revontulet näkyvät huhtikuulle saakka, kun on öisin riittävän pimeää.”
Kun lunta on keväällä yli metri, Lappi on auki kaikille seikkailuille niin reiteillä kuin niiden ulkopuolellakin. Sannan mukaan kevättalvella majoitusta löytyy monipuolisesti ja edullisesti lyhyelläkin varoitusajalla suosituimpien lomaviikkojen ulkopuolella.
”Aktiviteetteja löytyy kelkkailusta ratsastukseen ja jääkiipeilyyn. Myös eläin- ja kotieläinpuistot ovat auki. Sisällä voi keilata, rentoutua kylpylöissä, osallistua sisäliikuntaan, tutustua taide- ja tiedenäyttelyihin sekä syödä hyvin.”
Safareita ja erilaisia retkiä on tarjolla myös pienemmille, jopa kahden hengen ryhmille. Hinnat alkavat alle sadasta eurosta.
”Esimerkiksi huskyajelu on ainutlaatuinen kokemus, varsinkin, jos hyppää itse kuskin paikalle. Luminen metsä ja innoissaan juoksevat koirat saavat väkisinkin hymyn huulille. Kelkkaillessa taas maisemat vaihtuvat joutuisaan ja vapauden tunne on käsittämätön.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/21.
Lue myös: Reportaasi: Näin yrittäjä Tiina Salonen eli Utsjoella yli 50 päivää kaamoksessa
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti