Säveltäjä Arvo Pärtin kulttuurikeskus ja kiinnostavat galleriat kutsuvat Viroon – Kokosimme Tallinnan kiinnostavimmat kulttuuritärpit!

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Estonia-teatteri ja -konserttisali ovat tuttuja suomalaisillekin usean vuosikymmenen ajalta. © Visit Estonia
Estonia-teatteri ja -konserttisali ovat tuttuja suomalaisillekin usean vuosikymmenen ajalta. © Visit Estonia
Virolainen kulttuurielämä tarjoaa jokaiselle jotakin. Tuttujen suurten museoiden ja näyttelyiden ohella kannattaa matkata kantakaupungin ulkopuolelle ja tutustua myös pienempiin tekijöihin.

Mäntymetsän tuoksu on niin voimakas, että on helppo unohtaa olevansa vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinnan keskustasta. Puiden humina ja vesistön läheisyys luovat myös äänimaailman, jonka vuoksi ymmärtää, miksi säveltäjä Arvo Pärt halusi nimeään kantavan keskuksen juuri tänne, Laulasmaalle Harjun kuntaan.

Kyseessä on nimenomaan keskus, ei museo. Vuonna 1935 syntynyt Pärt on edelleen elossa ja satunnaisesti myös tavattavissa tiloissa, jotka avattiin nykyisessä muodossaan lokakuussa 2018.

Konserttisalin, taiteilijan elämästä kertovan pysyvän näyttelyn, kirjaston, opiskelu- ja residenssitilojen sekä pihalla olevan pienen kappelin muodostaman kokonaisuuden pääsisältö on Pärtin musiikki, joka on saanut vakiintuneen taidemusiikkiyleisön ulkopuolelta kuulijoita muun muassa sadoissa elokuvissa.

Arvo Pärt pakeni neuvosto-Viron viranomaisia Itävaltaan ja Berliiniin

Arvo Pärt nimittää omaa nykyistä musiikkityyliään tintinnabuliksi, joka tarkoittaa latinaksi pieniä kelloja. 1970-luvulla voimakkaan hengellisen herätyksen kokenut Pärt joutui uskonsa vuoksi vaikeuksiin neuvosto-Viron viranomaisten kanssa ja pakeni perheineen maasta vuonna 1980 Itävaltaan, josta hän muutti pian Berliiniin.

Kun säveltäjä palasi uudelleen itsenäistyneeseen Viroon, presidentti Arnold Rüütel myönsi hänelle Viron Valtionvaakunan ritarikunnan 1. luokan kunniamerkin eli suurristin. Myös presidentti Toomas Henrik Ilves tuki Arvo Pärt -keskuksen perustamista voimakkaasti sekä taloudellisesti että arvovallallaan.

Espanjalaisten arkkitehtien suunnittelema Arvo Pärt -keskus sijaitsee Laulasmaan mäntymetsien keskellä. © Visit Estonia

Espanjalaisten arkkitehtien suunnittelema Arvo Pärt -keskus sijaitsee Laulasmaan mäntymetsien keskellä. © Visit Estonia

Suru kuuluu

Klassisen musiikin kaanonissa Arvo Pärt kuuluu samaan virolaisten kansainväliseen tähtikategoriaan kuin kapellimestarit Tonü Kaljuste, Järven suvun Paavo, Kristjan ja Neeme ja Eri Klas sekä säveltäjä Ester Mägi. He kaikki, kuten monen sukupolven kirjailijat, kuvataiteilijat ja muut kulttuuripersoonat ovat viettäneet aikaa Laulasmaalla, joka on yhä suosittua kesämökkiseutua.

Pasifistina tunnettu Pärt omisti neljännen sinfoniansa (lisänimeltään Los Angeles) ”kaikille Venäjän vangituille, joilta on viety heidän oikeutensa”. Esa-Pekka Salonen johti Los Angelesin filharmonikkojen orkesteria sen kantaesityksessä 2009.

Yksi tunnetuimmista Arvo Pärtin teoksista on vuonna 1976 julkaistu Aliinalle (Für Alina), jonka hän omisti neuvosto-Virosta paenneen säveltäjäystävänsä tyttärelle. Vanhemmat tiesivät, etteivät he välttämättä näkisi enää koskaan rautaesiripun taakse jäänyttä aikuista lastaan.

Surun ja kaipuun teemat kuristavat vieraankin kurkkua, kun ne kuulee tässä hetkessä, miljoonien paettua kodeistaan Ukrainan sodan kauhujen jaloista. Keskuksen konserttisalin akustiikka on erinomainen, ja sitä käytetään muun muassa radiokonserttien nauhoitukseen.

Arvo Pärt -keskukseen pääsee parhaiten omalla autolla tai taksilla, mutta bussit 126–128 kulkevat Balti Jaam -asemalta sekä bussi numero 237 Solaris-kauppakeskuksen edestä. Pysäkit ovat Laulasmaa ja Puhkekodu.

Kulttuuritapahtumien kynnys halutaan pitää matalana ja kävijäkunta monipuolisena. © Tanel Meos

Kulttuuritapahtumien kynnys halutaan pitää matalana ja kävijäkunta monipuolisena. © Tanel Meos

Erilaisia puitteita

Estonia-konserttitalo on monille suomalaisillekin esiintyjille ja kulttuurin ystäville tuttu paikka. Kaunis talo on elämys jo itsessään, mutta puitteet taipuvat moneen: klassisten orkesterikonserttien lisäksi kamari-, gaala- ja pop-konserttien tapahtumapaikaksi sekä konferensseihin ja muotinäytöksiin.

Jotain aivan muuta löytyy sitten Kalamajasta, jossa 1800-luvulta peräisin oleva talo näyttää ulospäin olevan lähes romahtamispisteessä. Juokseva vesi sentään on, mutta lämmitys tapahtuu kamiinoilla, ja jokainen huone sekä tila on täysin omanlaisensa. On installaatiota, maalauksia, videotaidetta, veistoksia, laatikoista vedettäviä runoja ja kaikkea siltä väliltä.

Vapaan kentän taidegalleria Galerii Metropol ei tunne pääsymaksuja eikä aukioloaikoja, joten sisäänpääsy kannattaa varmistaa soittamalla, vaikka useimmiten paikalla on aina joku. Ei vähiten siksi, että osa taiteilijoista myös asuu karuja oloja uhmaten työhuoneellaan.

Ehkä mieleenpainuvin heistä on Yhdysvalloista 12 vuotta sitten Viroon muuttanut eksentrinen monitoimimies Steve Vanoni, jonka tuntuu tuntevan tai vähintään tietävän kaupungissa kaikki. Sacramenton taiteilijayhteisöissä 1960–80-luvulla kasvanut taiteiden maisteri on taidemaalari, videotaiteilija, kuvanveistäjä ja saksofonisti, joka on ehtinyt työskennellä myös muun muassa vaikeavammaisten taideterapeuttina.

Vaihtoehtogalleria Metropoliin aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen. © Visit Estonia

Vaihtoehtogalleria Metropoliin aukiolo kannattaa varmistaa etukäteen. © Visit Estonia

Yhteistyötä

Vanoni ja muu Galerii Metropolin väki ovat tehneet yhteistyötä suomalaisten tekijöiden, kuten Cleaning Women -yh­tyeen ja Joutsan taidelaitos Haihatuksen kanssa. Haihatuksen 23. kesänäyttely onkin tänä vuonna koko kesän mittainen virolais-suomalaisen taiteen festivaali Estomania 3.

Kuvataiteilija ja taidekoulun opettaja Triinu Jürves vitsailee olevansa Metropolin ainoa järjestelmällinen ihminen, joka on myös laatinut yhden harvoista talon säännöistä: sisällä ei saa tupakoida.

”Muuten meillä saa tehdä mitä haluaa, meiltä saa tilata mitä haluaa – ja me myös hajotamme mitä haluatte, jos siihen on tarvetta. Toiminta-ajatuksemme on tarjota mahdollisuus taiteen tekemiseen ja kokemiseen kaikille, ei vain vakiintuneen kentän edustajille.”

Perinteisempää käsitystä taidegalleriasta edustaa valkoisessa minimalismissaan Art Depoo, joka avattiin vanhaan muovitehtaaseen niin ikään Kalamajan alueelle. Moderniin taiteeseen, nuoriin tekijöihin sekä erilaisiin työpajoihin keskittynyt Art Depoo pyrkii galleristi Kristiina Nurkin mukaan silti pitämään kynnyksen matalana ja näyttelyt sekä tapahtumat eri ryhmät huomioivana.

Neuvosto-Virossa kulttuuri oli yksi keino purkaa paineita, kertoa kielletyistä asioista, vaalia omaa kansallista identiteettiä ja samalla verkostoitua mahdollisuuksien mukaan ulkomaalaisten kanssa – kuten suomalaiset aikalaisetkin hyvin muistavat. Ehkä siitäkin on jäänyt tietty yllätyksellisyys, omaleimaisuus ja luovuus, joka tekee pienen maan kulttuurikentästä hämmästyttävän moninaisen ja runsaan.

Art Depoo -galleria on rakennettu vanhan muovitehtaan tiloihin. © Visit Estonia

Art Depoo -galleria on rakennettu vanhan muovitehtaan tiloihin. © Visit Estonia

Turistit ovat palanneet Tallinnan katukuvaan korona-ajan jälkeen, vaikka normaalilukuihin on vielä matkaa. © Visit Estonia

Turistit ovat palanneet Tallinnan katukuvaan korona-ajan jälkeen, vaikka normaalilukuihin on vielä matkaa. © Visit Estonia

Lue myös: Nostalginen Tallinna uudistuu – Kokosimme tuoreet tärpit pikavisiitille!

X