Turun saaristo on idyllinen matkakohde luotojen ja saarten labyrintissa – Meri on kaiken alku ja juuri
Mitä syvemmälle Turun saaristossa kulkee, sitä kauemmas jää hälinä. Yksinkertaisiin wau-elämyksiin ei tarvita paljon.
Turun saaristossa on tuhansia saaria ja kyliä, joista jokaisella on oma valttinsa. Houtskari on kuuluisa venevajoistaan.
Sattmarkin sillalla Paraisilla tulee ensimmäistä kertaa tarve vetää auto tiensivuun ja loikata katsomaan maisemia. Kaukana alhaalla hohtavat purjeveneiden valkoiset kyljet ja salmi pujottelee pörheiden saarten välistä.
Auton alla kiemurteleva saariston rengastie on vasta alkamassa. Ensikertalaisen intoa lisää tieto, että tälle Turun saaristossa polveilevalle reitille suuntaa joka kesä 50 000 kävijää. Kiteytyksissä ”maailman kaunein saaristo” ja ”loppumaton aarreaitta” taitaa olla perää.
Naantalilainen eräopas on hurauttanut 250 kilometrin reitin polkupyörällä yhdessä päivässä. Pelkästään näkymä Airiston pitkälle selälle saa kallistumaan sille kannalle, että hötkyily on syntiä.
Saarihyppely yhteysalusten ja lossien varassa vahvistaa päätöksen: tälle reitille eivät tiukat aikataulut sovi.
Saariston isosta rengastiestä 30 kilometriä on merivettä, jonka yli jyskytetään erikokoisilla lautoilla. Kun ensimmäinen lauttamatka Paraisilta Nauvoon on taitettu, niitä on edessä vielä kuusi.
Jo kahdessa päivässä oppii, että vaikka lauttarannassa olisi ajoissa, matkanteko aiotussa aikataulussa voi töksähtää moneksi tunniksi. Joko lauttaan ei mahdu tai sillä on lakisääteinen tauko.
On aika istuttaa zen auton kojelaudalle ja luopua suorittamisesta.
Turun saaristo ja sen seilaajat herättävät kunnioitusta
Turun saaristossa meri on kaiken alku ja juuri.
Sitä pitkin seilataan, siitä nostetaan särvintä, siitä nautitaan ja siitä puhutaan kaikkialla. Kuten Tove Jansson kirjoitti, meri on aina alttiina epätavallisille tapahtumille. ”Jokin joutuu tuuliajolle, mikä milloinkin, tai ajaa karille.”
Luotojen, karien ja saarten labyrintissa alkaa kunnioittaa merenkulun osaajia, joita näillä rannoilla riitti. Joka pitäjässä väki säätyläisistä torppareihin osallistui merenkulkuun.
Ei ihme, että rengastien varrella on monta mereen liittyvää museota.
Nauvon merenkulkutalossa pääsee ihmettelemään, kuinka taitavia laivanrakentajia ja rohkeita purjehtijoita Nauvossa oli jo 1800-luvulla. Rahtia puskettiin kaukomaille asti.
Seuraavalla vuosisadalla syntyi toisentyyppisiäkin tähtiä, kuten nauvolainen insinööri Åke Sandvall. Hänen näpertämänsä laivojen pienoismallit ovat kauniita, pikkutarkkoja mestariteoksia.
Vaikka merta ei juuri näe Nauvon läpi ajaessa, se on läsnä kaikkialla. Keskiaikaisen kivikirkon nurkalla on muistokivi heille, joiden hauta jäi meren syvyyksiin.
Uneliaisuus haihtuu, kun ajaa Nauvon vierasvenesatamaan, Saaristomeren suurimpaan. Pikkusievien puutalojen reunustamalla rantakadulla on ruotsalaisista saaristosarjoista tuttu iloinen tunnelma.
Naapuripitäjä Korppoon vierasvenesatamassa on hiljaisempaa. Rantavajan rappusella istuskelee tamperelainen purjehtija, joka toivoo kyytiä kylän K-kauppaan.
Pikkupojasta asti saaristossa kulkenutta miestä surettaa Suomenlahden kunto: happikato, rehevöityminen ja sinilevälautat. Siikaa ja kampelaa näkee yhä harvemmin.
Saaristo on miehelle silti rakas: veneen kannella touhuaa tänä kesänä jo kolmas sukupolvi.
Kyläidylli tarjoaa rauhaa
Saaristomeren ytimessä Houtskarissa yhtään autoa ei aja vastaan ennen Näsbyn kirkonkylää, jonne palvelut ja nähtävyydet keskittyvät.
Punamultakirkolta alkaa Pohdiskelupolku, joka kiertää merenrantaa. Taukopaikoilla on tauluja, joissa on tekstipätkiä meditointiin.
”Hengitän ulos hälinän, hengitän sisään hiljaisuuden. Hengitän ulos pimeyden, hengitän sisään valon.”
Rauhan rikkoo vain vaimea perämoottorin pörpötys, kun vene ryskyttää ulapalle.
Kotipihalta tuttu violettipalloinen ruohosipuli on tehnyt polun varrelle kauniita laikkuja. Paikallisen erikoisuuden, seljakämmekän kukinta on sen sijaan jo ohi. Onneksi sen voi nähdä Jeesuksen helmoissa kirkon alttaritaulussa, johon Victor Westerholm ikuisti sen vuonna 1887.
Kapeat, mutkittelevat kylätiet houkuttelevat tutkimaan saaren sopukoita. Idylli huipentuu pienessä Hyppeisten kylässä Houtskarin länsireunalla.
Vanha koulu ton muuttunut herttaiseksi perhehotelliksi, jonka kuudesta huoneesta on merinäköala.
Juhannussalon juuresta rantakalliolta näkee perinteisiä venevajoja ja korkeita kaislikkoja, joiden pehmeät huiskat aaltoilevat. Kaislikossa pesii rauhoitettu mustakurkku-uikku.
Keskellä-ei-mitään on kaikki: rauhaa, kauneutta ja kaurapuuroa, jonka silmänä on tähtianiksella maustettua raparperihilloketta.
Turun saaristo on wau-maisemia toistensa perään
Kun auton keula osoittaa jo kohti mannerta, matkan eteneminen katkeaa neljäksi tunniksi. Iniön Kannvikista Kustavin Heponiemeen sahaavalla lautalla on huoltotauko.
On viisainta peruuttaa lähimpään kahvilaan ja heittäytyä juttusille paikallisten kanssa. Tauosta tulee yksi matkan tähtihetkistä, kun kuulee vinkin salaisesta näköalapaikasta. Vinkkaaja valvoo siellä kesäöitä riippukeinussa fiilistellen.
Kalliolle noustessa kuivat jäkälät ja kävyt rapsahtelevat lenkkarien alla ja käkkyrämäntyjen oksat viistävät hiuksia. Metsäkauris pinkaisee pakoon.
Kallion laelta avautuu Iniön sinivihreä selkä, jota reunustavat kivikkorantaiset saaret ja kutsuvat poukamat. Ilmainen, aito wau-elämys!
Ystäväni sanoi kerran, että matalat käkkyrämännyt ovat kuin saariston ihmisiä. Ne ovat taipuneet merelle, mutta eivät ole katkenneet myrskyissä.
Turun saariston taika on niin vahva, että joka kesä joku päättää muuttaa tänne. Kantti mitataan talvella, kun ilmastonmuutoksen myötä hurjistuneet tuulet saattavat irrottaa katon. Silloin iniöläinen Jukka polttaa kynttilöitä, työntää halkoja uuniin ja nauttii.
Rengastie antaa vain pintaraapaisun uniikista saaristosta. Siihen sopii Tove Janssonin kuvaus Houtskarin nimikkolinnusta haahkasta. ”Haahka ei hievahda pesästään kun sen ohi kulkee, se pysyy paikoillaan näennäisen hillittynä ja tutkimattomana.”
Saariston ikiaikaisia aarteita ja salaisuuksia riittää moneen tutkimusmatkaan.
Saariston rengastie ja Pieni saariston rengastie auki 8.9. asti
Lue myös: Seili on luontointoilijan paratiisisaari – Bongaa nämä saariston kasvit!