Tuusulanjärven taitelijakodit huokuvat taiteen kultakauden arkea - Koe upea Halosenniemi, Sibeliuksen Ainola ja vieraile Aleksis Kiven kuolinmökissä
Löytyykö Tuusulanjärven taiteilijayhteisön luomasta kansallisromantiikasta myös tämän päivän suomalaisuutta?
Vuonna 1902 valmistunut Pekka ja Maija Halosen ateljeekoti Halosenniemi huokuu jo julkisivullaan 1900-luvun alun kansallisromantiikkaa.
Tuusulanjärvi on koonnut rannoilleen suomalaisen taiteen kultakauden mestarit.
Sibeliukset olivat innokkaita saunojia
Ainolan saunassa on valkoinen amme. Tervalta tuoksuvan löylyhuoneen iso kiuas on niin kaukana lauteista, ettei sinne kauhalla ylety. Lieneekö Aino ja Jean Sibeliuksella ollut löylynheittäjä?
Aino Sibeliuksen Ainolaan suunnittelema sauna valmistui vuonna 1905. Sauna paloi parikymmentä vuotta myöhemmin, mutta se rakennettiin tarkalleen entisenlaisena uudestaan vuonna 1925.
Aino Sibeliuksen suunnittelemat saunan sisäiset, alkeelliset vesijohtojärjestelmät hämmästyttävät. Muurinpadasta johtaa puinen kouru ammeeseen ja pyykkituvan paljuihin ja kaivostakin vesi on tullut kourua pitkin sisälle saunaan.
Varustuksesta päätellen Sibeliukset olivat innokkaita saunojia.
Mutta syntyikö lauteilla ja ammeessa myös sävellyksiä?
Tuusulanjärvi: Jean Sibelius sävelsi Ainolan rauhassa merkittävimmät teoksensa ja asui siellä kuolemaansa saakka. Viimeisen leposijansa hän sai lempipaikalleen puutarhaan. © Susa Junnola
Tuusulanjärven taiteilijayhteisö
Kansallisromantiikan aikakaudella 1900-luvun alkuvuosina Tuusulanjärven ympäristöön syntyi suomalaistaiteilijoiden yhteisö, johon kuuluivat säveltäjä Jean Sibeliuksen lisäksi kirjailija Juhani Aho (1861–1921), runoilija J.H. Erkko (1849–1906) ja taidemaalarit Pekka Halonen (1865–1933), Eero Järnefelt (1863–1937) ja Gösta Enckell (1866–1946).
Tänä päivänä Tuusulanjärvi tarjoaa elämyksiä matkailijalle, kun taiteilijayhteisön museoituihin koteihin pääsee aistimaan tunnelmia siitä, miten suomalaisuuden syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneet taiteilijat elivät ja tekivät työtään.
Jo vuonna 1872 Tuusulanjärven tienoilla vietti elämänsä viimeisiä kuukausiaan kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi (1834–1872), joka kuoli vain 38-vuotiaana veljensä, torppari Albert Stenwallin mökin kapealle laverille.
Myös Aleksis Kiven kuolinmökki, Syvälahden torppa on kaikille avoin museo.
Kun katsoo Sibeliuksen kodin Ainolan saunan ikkunasta vehreää peltomaisemaa, kuulee melkein musiikin.
Sibelius oli synesteetikko, joka näki sävelet väreinä.
Vihreä oli hänelle f-duuri.
Sibeliusten lopullinen lepopaikka jäi Ainolaan
Sibeliusten Ainola valmistui Tuusulan Kielomäelle vuonna 1904. Jean Sibelius asui Ainolassa aina kuolemaansa saakka syyskuuhun 1957.
Viimeisen leposijansa säveltäjämestari sai Ainolan puutarhan lämpimästä, ”Rapalloksi” kutsutusta eteläosasta. Askeettisen, pronssisen hautapaaden suunnitteli Sibeliusten vävy Aulis Blomstedt. Matalan paaden pinta muistuttaa Tuusulanjärven pintaa, jota Sibelius katseli kävellessään herrasmiehen pukuun sonnustautuneena Tuusulan rantatiellä.
Aino Sibelius haudattiin saman paaden alle keväällä 1969.
Hautapaaden paikalla oli ennen mansikkamaa, jonka reunalle sijoitetulla valkoisella penkillä Jean Sibeliuksella oli tapana toisinaan kesäiltaisin istuskella pitkiäkin toveja.
Sävellysten syntyminen vaati hiljaisuutta ja rauhaa.
Jean Sibelius näki sävelet väreinä. Ainolan tuvan takka on f-duurin vihreä. © Susa Junnola
Musiikki syntyi hiljaisuudessa
Ainolassa Sibeliuksen ura sai uutta nostetta. Kielomäen Ainolassa hän sävelsi merkittävimmät teoksensa, joiden myötä hän teki säveltäjänä kansainvälisen läpimurron.
Ainolan kirjaston nurkassa olevan vihreän nojatuolin edessä seisoo pieni pöytä, missä on useita tuhkakuppeja.
Sibeliuksen voi hyvin kuvitella istumaan lempituoliinsa polttelemaan sikareitaan ja katsomaan suurista ikkunoista avautuvaa maisemaa.
Kun Sibeliuksen polvet kävivät iän myötä heikoiksi, hänen työpöytänsä siirrettiin Ainolan yläkerrasta alakertaan. Viimeisinä vuosinaan Sibelius myös nukkui alakerrassa ja piti yhteyttä yläkerrassa yöpyneeseen vaimoonsa puhelimitse.
Huoneesta huoneeseen Ainolassa kulkiessa kulkee miltei hiljaisuudessa aivan kuin Sibelius olisi yhä läsnä.
Säveltäjä ei käyttänyt työssään instrumentteja, vaan hän kehitteli teemoja ajatuksissaan.
Sibelius kuoli omaan sänkyynsä 91 vuoden iässä 20. päivä syyskuuta vuonna 1957, mutta hiljaisuudessa syntynyt musiikki jäi elämään.
Jean Sibelius vietti pitkiä aikoja Ainolan kirjaston lukunurkkauksessa kypsytellen mielessään sävellyksiään. © Susa Junnola
Impi leikkaa hiuksiaan Väinämöisen kanteleen kieleksi
Halosenniemessä ollaan suomalaisen kansallisromantiikan sydämessä.
Tupatölliksi kutsuttu valtaisa hirsirakenteinen talo huokuu valtavina ateljeesaleineen ja lukuisine taideteoksineen Kalevalan henkeä.
Vuonna 1902 valmistuneen Pekka ja Maija Halosen ateljeekodin suunnitteli Pekka Halonen itse ja sen rakentamisesta vastasi rakennusmestarina hänen veljensä Antti Halonen.
Ateljeen suuren ikkunan laudalle on asetettu kannel ja lasipurkkiin asetettuja siveltimiä.
Ikkunasta avautuva maisema on Halosten ajoista muuttunut: järven takaa siintävät Järvenpään kerrostalojen kulmikkaat silhuetit.
Yli sata vuotta vanha kuvataide tulee tähän päivän ateljeen nurkassa seisovien alkuperäisten, Halosen käyttämien maalaustelineiden ja -palettien kautta. Pöydällä seisoo Pekka Halosen grafiikkaprässi.
Tuusulanjärvi: Pekka ja Maija Halosen ateljeekodin seinillä on esillä teoksia, joita Halosenniemessä on aikanaan maalattu. © Susa Junnola
Halosenniemen Pirttihuoneessa on puolestaan Pekka Halosen serkun Eemil Halosen veistämä pronssiveistos Impi leikkaa hiuksiaan Väinämöisen kanteleen kieleksi.
Halosenniemi on kaikessa upeudessaan hämmentävä elämys.
Kun katsoo Halosenniemen parvelta alas ateljeehen, tuntee jollain tavalla kuuluvansa suureen taloon. Halosenniemestä huokuva historia on koko kansakuntamme historiaa ja siinä on katselija omalta, pieneltä osaltaan mukana.
Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet veljensä Albert Stenwallin luona Syvälahden torpassa. © Susa Junnola
Aleksis Kiven viimeiset kuukaudet
Syvälahden torpan ovesta sisään astuessaan vetää vaistomaisesti hartiansa kyyryyn. Katto on niin matalalla, että siihen pelkää lyövänsä päänsä. Vaatimattomassa pirtissä on vaikea kuvitella asuneen Albert Stenwallin lisäksi hänen vaimonsa Karoliinan ja heidän neljä lastaan.
Ja elämänsä viimeisten kymmenen kuukauden aikana myös kansalliskirjailijamme, Aleksis Kiven.
Syvälahden torppaan saapuessaan Kivi oli väsynyt, masentunut ja kärsi sekä henkisistä että ruumiillisista sairauksista.
Kirjoittamisen aika oli jäänyt jo taakse.
Kapea sänky on takimmaisen huoneen peräseinällä. Sänkyä vastapäätä on uuni. Seinähirret sängyn takana ovat mustuneet.
Siihen Aleksis Kivi kuoli.
Sängyn vastapäiselle seinälle on nostettu hänen ylioppilaslakkinsa ja kävelykeppinsä.
Kieli, jonka Kivi jätti jälkeensä, on kuitenkin meidän kaikkien.
Se on suomen kieli.
Tuusulanjärvi: Aleksis Kivi kuoli vain 38 vuoden iässä Syvälahden torpan kamarin kapeaan sänkyyn. © Susa Junnola