Taitelijakoteja ja maalaismaisemaa lähilomalla Tuusulassa

Tuusula tarjoaa paljon nähtävää ja koettavaa lomalaisille. Tee virkistävä irtiotto lähimatkalla, kokosimme tähän parhaat matkavinkit.

Ihaile Tuusulan maisemia, jotka ovat inspiroineet taiteilijoita

Moitteettomaan pukuun sonnustautunut Jean Sibelius pyytää Pekka Halosta ojentamaan eväskorista kylmää sorsapaistia. Juhani Aho lorauttaa lasiin säveltäjän lempiviiniä Chateau Pontet-Canet’ta, Eero Järnefelt piirtelee luonnoslehtiöönsä.

Kohtaus on kuviteltu, mutta Tuusulanjärven rannalle majoittuneet, suomalaisesta luonnosta inspiroituneet kultakauden taiteilijat tekivät usein retkiä kallioille. Rannan korkeinta kohtaa Sarvikalliota kutsutaan pikku-Koliksi.

Kansallisromantiikan hengen mukaisesti kulttuuriväen keskuudessa oli muodikasta asua luonnon keskellä. Tuusula oli maaseutua, mutta sieltä pääsi jo 1800-luvun lopulla hotelli Kämpin baariin kätevästi junalla.

Yleisölle avoimista taiteilijakodeista Halosenniemi ja Erkkola sijaitsevat Tuusulan Rantatiellä. Sibeliuksen Ainola, Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin Ahola sekä Eero Järnefeltin Suviranta ovat Järvenpään puolella.

Tuusula houkutti muitakin kuin taitelijoita

Tuusulanjärvi veti puoleensa muitakin kuin taiteilijoita. Vuonna 1921 järven rannalle perustettiin Suojeluskuntain Päällystökoulu. Sodan jälkeen tiloissa toimi Taistelukoulu, nykyisin paikalla on puolustusvoimien palvelukeskuksen toimintoja.

Tarjolla on myös ”lottien” tekemää kotiruokaa ja leivonnaisia.

Lotta Svärd -järjestö osti Rantatieltä Syvärannan huvilan 1936 loma- ja kurssikeskuksekseen. Nykyisin Syvärannassa on Lotta-museo. Sen kanttiinissa voi maistaa sota-ajan kahvin vastiketta. Tarjolla on myös ”lottien” tekemää kotiruokaa ja leivonnaisia.

Lähellä Hyrylässä on myös ilmatorjuntamuseo.

Kellokosken kuuluisa potilas

Anna Lappalainen tekee syvän hoviniiauksen Tanskan kuningasperheelle Helsingin keskustassa. He jäävät rupattelemaan hetkeksi. Helsingin Sanomat nappaa kuvan, joka päätyy isosti lehteen.

Suomen todennäköisesti kuuluisin mielenterveyspotilas Anna Lappalainen, joka tunnetaan paremmin nimellä Prinsessa, on juuri tavannut ”serkkunsa”. Anna oli karannut Kellokoskelta sukulaisiaan tapaamaan.

Lappalainen tuli Kellokoskelle potilaaksi 1933. Aluksi hoitohenkilökunta suhtautui nuivasti hänen harhoihinsa siniverisestä syntyperästään, mutta lehtijulkisuuden jälkeen hoitajat ja lääkärit ajattelivat, että on turha harata vastaan. Kellokoskella asuu oikea Prinsessa.

Prinsessan elämään ja yli 100-vuotisen sairaalan historiaan voi tutustua Tuusulan Kellokosken sairaalamuseossa.

Lobotomiasta Nobel

Museossa on esillä muun muassa Prinsessan ja muiden potilaiden tekemää taidetta. Vitriiniin on koottu potilaiden keräilyesineitä, yksi hamusi kasapäin kelloja, toinen sytkäreitä. Potilaiden kanssa tehtiin myös matkoja, jopa Italiaan asti.

Tuusula avaa myös sairaalan synkempää historiaa. Insuliinishokkihoitoa käytettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1936 Kellokosken sairaalassa. Potilas sidottiin remmeillä sänkyyn, jotta hän ei putoaisi lattialle kouristellessaan.

Kellokoskella oli käytössä myös lobotomialaitteita. Lobotomiassa potilaan kalloon porattujen reikien kautta katkaistiin yhteyksiä aivolohkoihin.

”Lobotomiaa pidettiin aikanaan edistyksellisenä hoitona, se palkittiin lääketieteen Nobelilla vuonna 1949”, museo-opas Hilpi Lyytikäinen kertoo.

Koe idyllinen Kellokosken vanha ruukkialue

Sairaala-alueen vieressä on Kellokosken vanha ruukki ja koski. Ruukki perustettiin 1795 ja se oli Tuusulan ensimmäinen teollisuuslaitos.

Aluksi siellä valmistettiin kankirautaa, myöhemmin muun muassa maitotonkkia ja Kello-veneitä. Ruukin viimeinen omistaja oli Fiskars. Tuotanto loppui 1980-luvun alussa.

Idyllisellä ruukkialueella on muun muassa tehtaan historiaa esittelevä museo, kahvila, käsityöliikkeitä ja uimaranta.

Artikkelia on muokattu 26.11.2023

Lue myös Anna.fi: Viisi kotimaan ihanaa merenrantakohdetta houkuttelevat lähilomalle – näillä vinkeillä nautit rantaelämän lisäksi kulttuurista ja hyvästä ruoasta