Hattula on historiaa huokuva lähilomakohde Hämeen kulttuurimaisemassa – Kokosimme matkavinkit!
Hattulan tyyni, avara kauneus on perihämäläistä kulttuurimaisemaa. Täällä on asuttu tuhansia ja viljelty satoja vuosia – ja se näkyy. Kokosimme vinkit lähtimatkailun helmestä.
Pellot kaartuvat pehmeinä kumpuina, joita kuusimetsän kaistaleet ja harjut katkovat. Vanajavesi välkähtelee. Brechtin näytelmän Puntilan isäntää lainaten: Voi olla, että jossain taivas on sinisempi, mutta Hämeessä se on kauniimpi.
Hattula on pieni, kymmenentuhannen asukkaan kunta aivan Hämeenlinnan kyljessä, mutta se on erinomainen matkailukohde ja kiinnostava etenkin keskiajan historian kannalta.
Mutta miksi se on Hattula, ollut jo 1300-luvulta lähtien? Hattu-niminen talo, hattupäät kyläläiset? Hatulla ei ole mitään tekemistä Hattulan kanssa. Nimi tulee ruotsin sanasta ”hadd”, joka tarkoittaa harjua, ja niitähän Hattulassa on.
Pyhän Ristin kirkko oli keskiajalla pyhiinvaelluskohde
Tutustuin Hattulaan Pyhän Ristin kirkon kautta, sillä olen kirjoittanut sen 1500-luvun kirkkomaalareista romaanin Rottien pyhimys. Sellainenkin nimittäin kirkosta löytyy, sakastin ikkunanpieleen on kuvattu Pyhä Kakukylla kolmen rotan seurassa.
Pyhän Ristin kirkko oli keskiajalla pyhiinvaelluskohde, sillä se omisti arvokkaan reliikin, sirun Jeesuksen ristinpuuta. Näitä siruja alkoi ristiretkien jälkeen putkahdella Euroopassa siellä ja täällä. Uskon lujuus korvasi aitoustodistuksen.
Kirkossa on melkein 200 kuvaa, joista monet huvittavat nykyajan ihmistä. Aatami ja Eeva peittelevät itseään saunavihdoilla, leijona näyttää enemmän saukolta ja kotka pullealta kanalta. Eihän keskiajan maalari ollut koskaan esimerkiksi leijonaa nähnyt.
Kirkon seinille on kuvattu keskiaikainen käsitys maailmasta: se alkaa kuorista Aatamin ja Eevan luomisella ja päättyy kuorin toiselle seinälle viimeiseen tuomioon. Kirkon seiniä kiertää Jeesuksen historia.
Kannattaa vilkaista myös kirkon ulkoseinät ja ihmetellä katonrajassa olevia tiilestä muovailtuja ihmispäitä sekä kirkon länsipäässä katselevia ihmiskasvoja. Kuka ne muovaili? Yksi arvaus on, että ne olisivat kuvia kirkon rakentajista.
Panssarimuseo houkuttelee myös lapsia
Hattulan tutkiminen kannattaa aloittaa kirkosta, sillä siihen kuluu eniten aikaa.
Kirkon jälkeen on nälkä, mutta Mierolan Silta Café on aivan lähellä kirkkoa ja sinne ajamalla pääsee kuuluisalle mierontielle. Mierolan kaunis vanha kivisilta kannattaa vilkaista samalla.
Kahvilan lista on tyyliä ranskalaiset ja pihvi, annokset isoja ja maukkaita. Hienointa kahvilassa on sijainti aivan veden äärellä. On ihana syödä ulkona ja katsella järvelle. Saattaapa nähdä myös vesibussin, joka ajaa Hämeenlinnasta Mierolan laituriin ja jatkaa siitä Sääksmäelle, missä muuten on inspiroiva nähtävyys, kuvanveistäjä Emil Wikströmin huvila Visavuori.
Jos seurueessa on lapsia, heitä kiinnostaa muutaman kilometrin päässä sijaitseva Parolan panssarimuseo. Esillä on pitkät rivit tankkeja, joidenkin päälle ja jopa sisään saa kiivetä.
Monella on myös muistoja Parolasta, sillä panssariprikaati kouluttaa vuosittain 2 600 alokasta ja 3 000 reserviläistä ja näiden lisäksi vielä varusmiessoittokunnan soittajia. Parolassa näkee mustabarettisia panssarijääkäreitä. Heidän hihamerkkinsä tarkoittaa Laguksen nuolia, panssaridivisioonan komentajan, kenraalimajuri Ernst Ruben Laguksen mukaan.
Suomen kielen merkkimies
Suomen kielen merkkimiehiä on ollut Hattulassa useita. Juuri Parolassa keisari Aleksanteri II kohtasi Johan Vilhelm Snellmanin. Ovelasti politikoiden Snellman nykäisi keisarilta allekirjoituksen, jolla taattiin suomen kielen asema virkakielenä.
Ei tsaari siihen laupeuttaan suostunut vaan taustalla oli tietysti Suomen erottaminen Ruotsin kielestä ja kulttuurista. Ruotsi oli menettänyt itämaansa Venäjälle 1809, mutta ruotsin kieli oli edelleen voimissaan julkisena kielenä ja tähän Snellman ymmärsi vedota.
”Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa, vaik ei riennä riemuksemme leipä miesten maatessa, lalalalallala”, runoili pätevästi Hattulan suuri poika Jaakko Juteini. Kun Snellman politikoi suomen kielen aseman parantamiseksi, Juteini teki saman kirjoittamalla suomeksi, aivan valtavasti ja joka lajia.
Hän kirjoitti kiistakirjoituksia, eläinsuojelukirjoituksia, lauluja, runoja, vitsejä, sananlaskuja, arvoituksia, kummitustarinoita ja sen verran vapaamielisiä ajatuksia, että joutui esivallan silmätikuksi. Hänen kirjansa Anteckningar af Tankar uti Varianta Ämnen eli Muistiinpanoja ajatuksista eri aloilta tuomittiin niin vääräoppiseksi, että kirjarovio roihahti Viipurin torilla 1829.
Urheilumiehiä Juteini ei tiettävästi ollut, mutta Hattulassa sekä koulu- ja liikuntakeskus, kirjasto että vammaisten palvelukeskus on omistettu hänelle. Kannattaa varoa, tilaako taksin Juteinikeskukseen, Juteinitalolle vai Juteinikotiin.
Esivalta kohteli kaltoin myös myöhempää rallattelijaa Irwin Goodmania. Syynä ei ollut honottavalla äänellä jollotettu Ei tippa tapa vaan laistaminen esivallalle kuuluvista veroista. Irwinin talo Ryysyranta meni vasaran alle, mutta itse talo seisoo edelleen Parolassa. Tapahtuma oli Irwinille yhtä kova isku kuin kirjarovio Juteinille.
Hattula tarjoaa myös kalamiehelle ottipaikkoja ja puutarhaihmiselle alppiruusuja
Hattulan seudulta löytyy ohjelmaa kahdellekin päivälle. Alueella on hyvin paljon kartanoita, joista Inkala ja Lepaa tarjoavat majoitusta.
Suontaan kartanon 300 lehmän kivinavetta oli aikanaan Pohjoismaiden suurin, ja kartanon alueella järjestetään ratsastustapahtumia.
Hotelli Petäyksessä majoittuessaan voi päästä näkemään hetekan, jolla Heinrich Himmler on makoillut, vaikkei se ehkä kovin vetävä matkailuvaltti olekaan. Mutta Tyrvännön kalastusmuseo on lähellä. Tyrväntöläiset elivät kalastuksesta. Kalastusmuseo voi olla nappivalinta, jos perheessä on kalamiehiä tai -naisia. Aukioloaika kannattaa tarkistaa etukäteen.
Lepaalle on Pyhän Ristin kirkolta alle kymmenen kilometriä, eivätkä sen nähtävyydet ole historiaa, vaan puutarhaentusiastin unelma. Kotipuutarhuritkin tuntevat omenapuu Lepaan Melonin tai karviaislajike Lepaan Punaisen.
Lepaan puutarhaoppilaitoksen puutarha on näkemisen arvoinen. Keväällä alppiruusujen kukinta on huumaava näky, kivikkopuutarhan kasveissa on nimikyltit ja amurinkorkkipuu leyhyttää serpentiinikukkiaan. Elokuussa Lepaalla pidetään ammattilaistason puutarhanäyttely.
Läheisessä Lepaan kartanossa voi majoittua ja viinitilalta ostaa viiniä tai siideriä. Jos mukana on golffareita, Lepaalta löytyy yhdeksänreikäinen golfkenttä, nykyaikaa sekin.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/21.
Lue myös: Aulangon puistometsä on Hugo Standertskjöldin perintö koko kansalle
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti