(Päivitetty: )
Teksti:
Sanna Puhto

Yritimme suojella koiria hirvikärpäsiltä sukkahousujen avulla. Eihän siinä hyvin käynyt. Sukkahousuille.

Uskokaa pois koirat, tämä asu on teidän omaksi parhaaksenne. © Sanna Puhto/Otavamedia

Tässä voi olla selittelyn makua, mutta puolustukseksemme sanon, että jotain oli pakko tehdä.

Kaakkois-Suomessa Savitaipaleella on nimittäin tänä vuonna valtavasti hirvikärpäsiä.

Samalla siellä on meneillään upea sienisyksy. Metsät notkuvat kantarelleja ja mustia torvisieniä. Suppilovahverokausi on myös alkanut ja puolukat kypsyneet.

Armi sai sukkahousut ja tuubikaulurin kilveksi hirvikärpäsiä vastaan © Sanna Puhto/Otavamedia

Tavoitteemme oli tämä: haemme metsästä kopalliset sieniä ja maistiaiset puolukoita ja suojaudumme hirvikärpäsiltä. Koirat pääsevät tietenkin mukaan, koska Armin ja Lillin mielestä metsässä vapaana juoksentelu on parasta mitä ne tietävät.

Mutta miten varmistaa, että niille ei käy kuten samassa metsässä edellisenä viikonloppuna sienestäneelle lapinkoiralle? Sen turkista löytyi retken jälkeen 47 hirvikärpästä. Kärpäset piti kammata pois, koska turkin päällä tepastelleet yksilöt vetäytyivät salamana aluskarvan sekaan, jos niitä yritti nyppiä sormilla.

Yöllä koiraparka sai sätkyjä, kun turkkiin jääneet hirvikärpäset purivat sitä.

Into metsään menosta himmenee, kun kuvittelen Armia raapimassa itseään koko yön. Nuo pikkupaskiaiset voivat ryömiä syvälle sen korvakäytävään tai purra sen nahan pahkuroille.

Koirat olisi siis suojattava. Mutta mikä kangas olisi tarpeeksi piukka, eikä kuitenkaan häiritsisi koiran liikkumista?

Sienestyskaverini Ilona ja Kaisa ovat raskaan sarjan ammattilaisia hirvikärpäsiltä suojautumisessa. Mökillä olisi tarjolla verkkohattuja, johon hirvikärpäskammoiset tavallisesti tyytyvät, mutta Ilona ja Kaisa eivät edes vilkaise niitä.

Lilli yrittää vapauttaa itseään hirvikärpässuojasta. © Sanna Puhto/Otavamedia

Viime vuonna, kun Armia ei vielä ollut, Ilona hankki sieniretkellemme valkoiset (hirvikärpänen ei innostu valkoisesta) hupulliset kertakäyttöhaalarit. Siivekkäiden inhokkien sisäänpääsy hihansuista ja hupun raoista estettiin ilmastointiteipillä.

Onneksi kohtasimme retkellä yhden hirvikärpäsen, kun olimme varta vasten pukeutuneet sitä varten.

Tänä vuonna Kaisa lanseerasi sukkahousut suojautumisvälineeksi.

Asetellessaan sukkahousun lahjetta hupuksi päähänsä hänelle tuli aito Niksi-Pirkka -oivallus: koirat puetaan sukkahousuihin.

Kun Lilli oli saatu sukitettua, sukkahousut loppuivat kesken. Niitä taisi upota enemmän kuin yksi paria koiraan. Armi sai tyytyä vain pään sukitukseen, mutta uskon sen pitäneen itseään onnenpekkana. Vatsan ympärille se sai tuubikaulurin.

Onnittelimme itseämme loistavasta ongelmanratkaisusta – ja lähdimme matkaan.

© Sanna Puhto/Otavamedia

Ei mennyt minuuttiakaan, kun Lilli syöksyi mättäikköön vapauttamaan itseään sukkahousuista. Se piehtaroi tassut tavasta vasten, mutta sukkahousut pitivät pintansa. Kaisa ei ole mikään eilisen teeren pukija.

Armin suojavarustus sen sijaan rullautui kasaan vain pienellä ravistelulla.

Vain muutama hirvikärpänen tuli lähikontaktiin. © Sanna Puhto/Otavamedia

Meillä kävi kuitenkin uskomaton tuuri. Ne sieniapajat, jotka olivat edellisenä viikonloppuna kuhisset hirvikärpäsiä, olivat nyt vaarattomia.

Kohtasimme vain muutaman yksittäisen yksilön, emme sitä monikymmenpäistä parvea, joka tunkeutuu väkisin iholle.

Vapaus! © Kaisa Korpela

Lillikin pääsi lopulta vapaaksi lököttäviksi reuhatuista sukkahousuistaan. Turha kuitenkaan luulla, että sukkahousut olisivat turha koiran varuste.

Metsässä tuli vastaan dalmatialaisia emäntineen. ”Tänään on outo päivä. Tavallisesti täällä on satamiljoonaa hirvikärpästä”, paikallinen dalmatialaisten omistaja kertoi. © Kaisa Korpela

Vaikka käsillä olisi kuinka reissussa rähjääntyneet sukkikset, aina niistä saa vielä loihdittua kaulapannan ja taluttimen.

Sukkahousuniksi numero kaksi: kaulapanta ja talutin. © Sanna Puhto/Otavamedia

X