Teksti:
Jukka Vuorio

Kuten kahdessa aiemmassa pienessä juoksublogissa hehkuttelin, juoksin viime lauantaina Helsinki City Run -puolimaratonin.

Olin valmistautunut juoksuun viime tapaninpäivästä saakka, enkä aivan turhaan.

Aikani oli 2.34.05, jolla ei aivan kärkikymmenikköön sijoituttu, mutta tavoitteenihan olikin ylipäätään jaksaa juosta koko matka maaliin saakka.

Olla tyyppi, joka voi juosta 21 kilometriä.

Ja näin myös kävi, joten tyytyväinen voi olla. Minun mielestäni jokainen maaliin saakka päässyt on voittaja.

Vaikka virallinen voittaja tosin juoksi puolimaratonin aikaan 1.09.25. Nämähän suorastaan lentävät nämä tyypit!

Monet tuttuni olivat myös innostuneet osallistumaan HCR-juoksuun. He kaikki juoksivat huomattavasti kovempaa kuin minä. Eräs työkaveri juoksi 1.33 ja toinen 1.35. Eräs entinen opiskelukaveri tykitteli hänkin aikaan 1.46. Ja sitten oli eräs tuttu, joka pinkoi aikaan 1.28.

Kovia suorituksia, ei voi mitään. Itse ajattelin noin kilometriä ennen maalia, että ei tämä kyllä hauskaa ole, ja miksi ihmiset haluavat tehdä näin itselleen. Kylmä kaljakin taisi jo väikkyä mielessä.

Olin vielä talvella suunnitellut, että voisin sitten puolimaratonin jälkeen jatkaa harjoittelua, ja osallistua elokuussa maratonille. En muuten todellakaan osallistu!

Mutta kyllä lyhyempien matkojen juoksuinto toki vielä säilyi. Suomihan on täynnä erilaisia hölkkä- ja juoksutapahtumia. Nyt kiinnostavat seuraavat 10-21 kilometrin mittaiset taipaleet.

HCR-lauantaille sattui todella mukava sää, aurinko paistoi koko päivän juoksun alusta loppuun saakka. Myös kaikenlaiset kisajärjestelyt olivat onnistuneet, eli vesipisteitä oli sopivin välein ja reitin varrella näkyi melko paljon ensiapuhoitajia ja järjestäjän henkilökuntaa. Maaliin tullessa musa soi, selostaja hehkutti ja valokuvaaja räpsi kuvia. Oli kiva tunnelma.

Erityisesti haluaisin lähettää vielä terveisiä sille noin 70-vuotiaalle naiselle, jonka perässä juoksin viimeiset noin kolme kilometriä. Sinä aikana hän ohitti kymmenittäin kymmeniä vuosia nuorempia juoksijoita, tai oikeastaan kävelijöitä, sillä monen juoksukunto ei riittänyt aivan maaliin saakka. Mutta tällä teräsmuorilla riitti.

”Onhan tässä tullut juostua”, hän tokaisi minulle maalialueella.

HCR on kisa, johon osallistuu mielellään aina uudelleen. Minulla tauko edellisestä kisasta oli tosiaan venynyt jo seitsemän vuoden mittaiseksi, mutta seuraavan juoksuunhan on enää alle vuosi.

 

Pienen juoksublogin osassa 1/3 käytiin läpi valmistautumista puolimaratonille.

Pienen juoksublogin osassa 2/3 todettiin, että hyvä juoksumusa voidaan jakaa kahteen kategoriaan.

 

X