Fysiikkavalmentaja Heli Rekimies on voittanut miesten futiksessa kaksi pyttyä, mutta haluaa pian lisää
Miesten ammattifutiksessa naisvalmentaja on yhä harvinaisuus, mutta Ilveksen fysiikkavalmentaja Heli Rekimies aloittaa joukkueen mukana jo kahdennentoista vuotensa.
Heli Rekimies on Ilveksen miesten jalkapallojoukkueen fysiikkavalmentaja ja fysioterapeutti. Hänen palkintokaapistaan löytyy muun muassa kaksi Suomen Cupin mestaruutta sekä pronssimitali Veikkausliigasta.
Ilveksen miesten jalkapallojoukkueen fysiikkavalmentaja ja fysioterapeutti Heli Rekimies on todennäköisesti menestynein naisvalmentaja alallaan. Rekimiehen palkintokaapista kun löytyy kaksi Suomen Cupin mestaruutta sekä Veikkausliigan pronssimitali.
Ilveksen matkassa Kakkosesta alkaen ollut Rekimies on junioripuolella nähnyt kasvutarinoita vielä paljon pidemmältäkin aikaväliltä, sillä muutamien Ilves-kasvattien uraa hän on seurannut läheltä aivan näiden lapsuudesta saakka.
Seuran mies soitti Rekimiehelle, ja kyseli kattavasti menneestä ja tulevasta. Selvisi, että hänellä on pari Suomen mestaruuttakin, tosin eri lajista. Kaiken lisäksi löytyi yksi luuranko kaapista…
Pre-season 2024
Moi Heli, nyt eletään tammikuuta 2024, mitä sun työpäiviin kuuluu tähän aikaan vuodesta?
”Näin pre-seasonilla päivät ovat pitkiä niin pelaajilla kuin valmentajillakin. Kuusi päivää viikossa noin 8-10 tuntia päivässä on meikäläisellä tässä kohdin normaali viikkotuntimäärä. Se pitää sisällään hyvin laajasti kaikkea joukkueen arjen ympärillä, eli paljon sekä suunnittelutyötä että harjoittelua. Paljon on myös datan purkua ja analysointia. Kaikki työni pyörii oikeastaan sen ympärillä, että joukkue saavuttaa sen kunnon, mikä me tarvitaan valittua pelitapaa ajatellen. En ole nykyään enää ainoa fysioterapeutti, mikä on aivan loistavaa. Kuntoutuksessa minulla ovat pelaajat, jotka aivan lähellä pelikuntoa, niin sanotusti return to play. Vedän heille kaikenlaisia pelinomaisia harjoitteita.”
Mikä sun roolisi pelien aikana on? Me katsojat tietysti olemme tottuneet näkemään sinut medihelinä, joka menee kentälle auttamaan kolhuissa.
”Kentälle meneminen pelien aikana on vain se kirsikka kakun päällä. Siinä annetaan kolhusta riippuen ensiapua, mutta kotipeleissähän meillä on onneksi aina joukkueen mukana myös lääkäri. Suurin työni on ennen pelejä, jolloin hommaani ovat kaikenlaiset valmistavat toimenpiteet, kuten esimerkiksi teippaukset. Pelien alkuverryttelyissä minulla on oma osuuteni. Pelin aikana pidän huolta siitä, että vaihtopelaajat ovat mahdollisimman valmiina tarvittaessa kentälle. Pelien jälkeen vedän kuormitusta tasaavia harjoitteita.”
Lääkärin apuna
Mistä sen muuten näkee tai tietää, että nyt sen loukkaantuneen pelaajan täytyy heti päästä lääkäriin, eikä kylmäspray nyt todellakaan auta?
”No kotipeleissähän sen arvioi aina lääkäri, joka on meillä Jonne Väisänen. Päävammoihin sisältyy aivotärähdysriski ja joskus päävammoja täytyy tikata. Päävamma voi potentiaalisesti olla hyvin vaarallinen, mutta käytännössä mitään sellaista on minun urallani käynyt hyvin harvoin. Totta kai jos on tajuton pelaaja, vaaditaan aina apuun ensihoitohenkilökuntaa. Moni varmaan muistaa, kun Sakselan Jannella tai Mettälän Ilarilla meni nilkka pahasti pelissä. Mettälän nilkkaa ei siinä stadionilla saatu paikalleen, mutta Sakselan saatiin. Ne ovat tilanteita, että lääkäri kantaa vastuun hoitotoimenpiteestä.”
Okei. No mutta hei ennen kuin jatketaan jalkapallon parissa, niin sähän olet Heli pelannut Ilveksessä jääkiekkoakin?
”Joo!”
Tuolla eliteprospectsissa sulle oli merkkity kaksi Suomen mestaruutta jääkiekossa vuosilta 1987 ja 1988, pitääkö tämä paikkansa?
”Kyllä pitää, mutta en ole koskaan ollut mikään oikeasti hyvä pelaaja. Pelasin lätkää vuodesta 1983 vuoteen 1996 tai olikohan 1997. Olen harjoitellut joukkueen mukana ja pelannut otteluissakin, mutta totta puhuen en tehnyt mitään merkittävää sen eteen, että joukkue saavutti ne mestaruudet. Mutta on minulla ne kultamitalit edelleen tallessa. Pelasin ensin Ilveksessä ja sitten vielä Tapparassa monta vuotta…”
Mitä! Aijai!
”Kato jokaisella on omat luurankonsa kaapissa. Pelasin lisäksi KooVeessa naisten ykkösdivaria, kaiken kaikkiaan SM-sarjassa tai ykkösdivarissa yhteensä 13-14 vuotta.”
Starojen peesissä
Katsoin, että esimerkiksi vuoden 1988 mestarijoukkueessa oli mukana aika kovia nimiä, esimerkiksi Marianne Ihalainen ja Anne Haanpää, jotka kummatkin pelasivat tosi monta vuotta maajoukkueessa.
”Joo, mehän ei kahteen vuoteen hävitty peliäkään. Se oli huikea joukkue, mutta itse olin nuori tyttö, taisin olla joukkueen nuorin pelaaja.”
Aivan, no mutta hieno taustatarina tämäkin! Mennään sitten takaisin jalkapalloon ja Ilveksen viime kauteen. Mitä mieltä kaudesta? Siinähän pitkin kesää tuli tutuksi, että johtoasema menetettiin tasapeliksi. Loppua kohden toki parani melkoisesti.
”Olihan se kaksijakoinen kausi. Onnistuminen oli hilkulla meillä jo aikaisemminkin kauden aikana, mutta teimme pelien lopussa virheitä ja pelattiin tosiaan hirveä määrä tasureita. Mutta kun Pasi Tuutti tuli sisään ja Joni Lehtonen otti pääkäskyttäjän roolin, siitä lähti flow päälle. Lopulta jäi fiilis, että me onnistuimme.”
Juhlat pippurisumutteessa
No kyllä näin voi sanoa, kun juhlitte Suomen Cupin voittoa.
”Olen ollut kerran aikaisemmin mukana voittamassa Suomen Cupia, mutta kyllä tällä kertaa oli ihan eri juttu. Ensimmäisellä kerralla Safetor kaappasi ne juhlat, mutta tätä ei vienyt mikään eikä kukaan.”
Joo tosiaan voititte Suomen Cupin 2019, ja silloin tämän turvallisuusyritys Safetorin järjestyksenvalvojat ruiskuttivat pippurisumutetta aika innokkaasti Ilveksen kannattajien päälle. Miltä se tilanne näytti joukkueen silmissä?
”Veimme kannattajille vesipulloja, että he pääsivät huuhtelemaan silmiään. Tavallaan meidän juhliminen loppui aika lailla siihen, kun tajusimme, että nyt nuo ihmiset tarvitsevat meidän apuamme. Kyllä me pääsimme sitten vielä juhlimaankin, mutta vähäksi aikaa se loppui.”
No nyt tässä tuoreimmassa Cupin voitossa Honkaa vastaan, niin kyllä mielestäni Ilves lähti siihen altavastaajana, vai miten itse näet?
”Valmistauduimme otteluun todella hyvin, pitkään ja huolellisesti. Apuna oli psyykkistä valmennusta, fiilisvideoita ja tieto ja luottamus siihen, että jos me saamme pelin kulkemaan, niin pystymme ottelun hoitamaan. Ei Honka niin erinomainen ollut, että he olisivat aivan ehdoton suosikki olleet. Mutta varmasti meille sopi hyvin jonkinlainen altavastaajan asema, koska itselläni oli sellainen fiilis, että Honka oli aivan varma, että he vievät matsin mennen tullen, kun Ilves on niin huono. Jos meihin suhtaudutaan noin, niin siitähän saa vain lisää tsemppiä.”
Kaksi Suomen Cupin voittoa
Olin itse siellä Olympiastadionilla ja kun Honka meni johtoon, niin ajattelin, että vaikea uskoa, että Ilves enää kaksi maalia pystyy tekemään.
”Niin. Mutta oli aika makea fiilis, kun kuitenkin pystyimme.”
Mutta tosiaan sinulta löytyy futisvalmentajana palkintokaapista kaksi Suomen Cupin voittoa ja päälle vielä Veikkausliigasta pronssimitali. Kenelläkään naisvalmentajalla ei liene parempaa saldoa?
”Naisvalmentajiahan ei ylipäätään ole paljon Veikkausliigassa ollut. Jutta Rautiainen oli yhden kauden Jokereiden apuvalmentajana Veikkausliigajoukkueessa, joka voitti silloin Suomen Cupin. Lisäksi Christina Forssell oli henkisenä valmentajana Klubissa viime kaudella, ja Klubihan voitti kultaa. Mutta oma mitalikaappini ei ole vielä täynnä, vaan haluan sinne vielä Veikkausliigan mestaruuden.”
No mitaleja ja mestaruuksia vartenhan sitä kai pelataan, eli miltä kauden 2024 Ilves näyttää?
”Nyt [11. tammikuuta] ollaan ehditty treenaamaan yhdessä kaksi viikkoa, ja sen perusteella olen tosi vakuuttunut siitä, että meillä on joukkue, joka haluaa menestyä. Tiedän myös, minkälaisen pelaajaprofiilin pelaajia meille vielä haetaan, ja uskon, että me myös voimme menestyä.”
Konkareita ja junnuja
Kuinka paljon sinun duunisi kannalta poikkeaa valmentaa esimerkiksi hyvin kokenutta Roope Riskiä tai jotain ensimmäisen kauden liigapelaajaa?
”No Roope Riski on persoonana huipputyyppi, joka ottaa paljon asioita vastaan, mutta toisaalta tietääkin jo todella paljon. Hänen kanssaan on helppo keskustella. Hän tietää, miltä tammikuun puolivälin pre-season tuntuu ja mitä hänen tarvitsee tässä vaiheessa kautta tehdä. Toisaalta ne nuoret, jotka ovat meille tulleet, ovat myös tulleet todella hyvällä asenteella. Näkee, että he haluavat oppia ja kehittyä päästäkseen vielä liigasta eteenpäin. Eri pelaajilla on erilaisia tavoitteita uralleen, ja minun tehtäväni on puskea sekä nuoria että kokeneita eteenpäin.”
Niin varmaan joku Maksim Stjopinkin ajattelee, että joskus vielä lähtee Veikkausliigasta eteenpäin.
”Aivan varmasti ajattelee, ja niin sen kuuluu ollakin. Hän on hyvin lahjakas pelaaja kaikilta ominaisuuksiltaan.”
Sopivasti duunia
Olet joskus aiemmin valmentanut miesten edustusjoukkueen lisäksi myös naisten edustusta. Vieläkö työhösi kuuluu muita kuin miesten edustus?
”Ei. Nyt minulla on pelkästään tämä, ja tilanne on näin todella hyvä. Joskus aiempina vuosina olen joutunut tekemään liikaa töitä. On ollut vuosia, että työhöni ovat kuuluneet miesten lisäksi naiset, b-junnut ja miesten kakkosjoukkuekin.”
Silloin kun sä aloitit työt Ilveksen edustuksen kanssa, niin joukkuehan ei ollut vielä Veikkausliigassa?
”Ei ollutkaan, vaan Kakkosessa. Vuoden 2012 syksyllä Toni Hevonkorpi pyysi minua jeesaamaan, ja siitä vain jäin Ilvekseen.”
Pelaajat tuttuja lapsista saakka
Pitkä taival alkaa olla jo Ilveksen kanssa. Keitä pelaajia sulla erityisesti on jäänyt näiltä vuosilta mieleen?
”Lauri Ala-Myllymäki ja Tatu Miettunen ovat pelaajia, joiden kanssa on tehty töitä jo siitä alkaen, kun Ilves pelasi vielä Ykkösessä. Laurin kanssa historiamme on itse asiassa niin pitkä, että olin mukana jo siinä ikäkausijoukkueessa, johon hän tuli juuri 10 vuotta täytettyään. Ja olin mukana myös Santeri Haaralan ensimmäisessä joukkueessa, jossa hän pelasi 6-vuotiaana. Tuollaiset pelaajat jäävät tietysti päällimmäiseksi mieleen. Tietysti vuosien varrella on ollut paljon mahtavia tyyppejä, jotka ovat tulleet ja menneet, niin kuin jalkapallossa usein tapana on.”
Pennin pakoputki
Jos kysyn muutamista valovoimaisista persoonista erikseen, niin mitenkäs jäi mieleen Teemu Penninkangas, joka kuului kauden 2017 pronssijoukkueeseen?
”Pennihän on huikea persoona. Hän oli talvella loukkaantuneena ja joutui tekemään kanssani tavallista enemmän töitä. Kyllä siinä kehittyi sellainen ystävyyssuhde, että voin häntä ystäväksi sanoa. Muistan kun hän palasi pitkän loukkaantumisen jälkeen ja tuli harjoittelemaan ja pelaamaan pelin kakkosjoukkueen kanssa. Se oli Lamminpään nurmikentällä ja pelin jälkeen hän soitti minulle, että Heli mitä mää teen kun pelin aikana mun autosta on pudonnut pakoputki.”
Hei mä olen kuullut tän tarinan joskus! Se taisi olla Pallo & Pullo -podcastissa.
”Joo, kerroin sen siellä, ei kun hetkinen, se oli Penni joka kertoi sen siellä.”
Mutta sitä mä en oikein käsittänyt, että miksi se sulle soitti siitä pakoputkesta.
”Niin, en minäkään. Mutta ei se ollut läheskään ainoa kerta, kun olen tässä joukkueessa saanut ratkoa pelaajien yllättäviä asioita, jotka eivät kyllä työhöni mitenkään liity. Esimerkiksi Diogo Tomas ihmetteli kerran, että miksi minä en ole tuonut pelireissulle mukaan leivänpaahdinta.”
Tomas & Soikkeli
No Tomas on myös aikamoinen persoona. Luin siitä Veikkauksen lehdestä sen pitkän henkilöhaastattelun hänestä ja vaikutti hienolla tavalla erikoiselta ihmiseltä. Hänkin on pitkään ollut kanssasi samaan aikaan Ilveksessä.
”Niin siis Diogohan on samaa 1997 vuosikertaa kuin Lauri ja toinen minun pojistani, eli Diogonkin olen 10-vuotiaasta saakka tuntenut. Olen nähnyt hänen kasvuvaiheensa hyvässä ja pahassa. Hän on todella sydämellinen ihminen, joka ei jätä ketään kylmäksi. Hän pelaa suurella sydämellä niin ihmisten parissa kuin jalkapallokentälläkin.”
No yksi persoona vielä, eli hyvin nuorena Ilvekseen tullut Mikael Soisalo, joka sitten nappikauden jälkeen lähtikin ulkomaille ja sittemmin nähty myös Huuhkajissa. Mitäs hänestä jäi mieleen?
”Hän oli ensimmäinen uralleni osunut pelaaja, joka oli aivan varma siitä, mitä hän jalkapallouraltaan haluaa. Hän piti sitä aivan varmana asiana, että hän tulee tänne, räjäyttää potin ja lähtee eteenpäin. Se ei ollut millään lailla ylimielistä, sellaista puolta hänessä ei ollut. Hän esimerkiksi siivosi joukkueen pukukopin monta viikkoa putkeen toisten pelaajien puolesta sillä ehdolla, että hän saa paketin dominokeksejä. Hänellä oli myös psyykata itse itseään ja vakuuttaa itsensä siitä, että tänään hän pelaa hyvin, niin kuin sitten tosi usein pelasikin.”
Joo Soisalohan tosiaan jatkoi matkaansa sitten ulkomaille, ja itseasiassa viime vuosien aikana Ilveksestä on lähtenyt ulkomaille enemmän pelaajia kuin Veikkausliigan seuroista keskimäärin. Moni lähtijä on ollut aika nuorikin. Mistä tämä johtuu?
”Se pitää paikkansa ja meiltä on lähtenyt monia pelaajia jo junioripuoleltakin, 16-vuotiaista lähtien. Tässä yksi vuosi meiltä lähti seitsemän pelaajaa, jotka olivat 16-17-vuotiaita eurooppalaisiin akatemioihin. Olemme jossain vaiheessa saaneet kritiikkiäkin siitä, että emme riittävästi hyödynnä edustuksessa meidän suurta juniorituotantoa. Pitäisi kuitenkin huomioida, että se ykköskori eräässä vaiheessa tyhjeni aika tehokkaasti ulkomaille. Mutta nyt esimerkiksi tehtiin sopimus Arttu Tulehmon kanssa, joka on varmasti eräs lahjakkaimmista 07-ikäluokan pelaajista koko Suomessa. Voi tietysti olla, että hänkin ehtii lähteä eteenpäin ennen kuin Veikkausliigassa tulee suuri läpimurto.”
Nyt saa Naattia
Ja maajoukkueessakin on Ilves-edustusta ollut.
”Viime kaudella erityismaininta, siellähän oli neljä Ilves-taustaista pelaajaa, eli Mikael Soisalo, Diogo Tomas, Kai Meriluoto ja Tuomas Ollila. Siitä tuli itsellenikin huikea fiilis, kun ajatteli, että olen saanut vaikuttaa neljän A-maajoukkuepelaajan uraan jossain kohtaa.”
Ja kun puhutaan maajoukkueista ja ulkomaille lähtemisestä niin täytyy mainita myös Naatan Skyttä, joka lähti Ranskaan pelaamaan oliko se nyt yhden kokonaisen Ilves-kauden jälkeen.
”Niin siis kyllähän hän Ilveksessä pelasi monta vuotta, vaikka edustusjoukkueessa olikin vakiokokoonpanossa vain yhden kauden. Sitä ennenkin toki oli jo edustuksessa pelannut. Mutta kaudella 2020 kun hän oli vakiokokoonpanossa, niin hänhän oli aivan loistava ja omaa luokkaansa. Pikkuisen ovat loukkaantumiset varjostaneet, mutta aivan äskettäin oli taas pelannut tosi hyvin Ranskan Cupissa.”
Sähän muuten Instagramissa pyörität tämmöistä tiliä kuin Futisfysiikka, jolla on yli 17 000 seuraajaa. Mistä siinä tilissä on kyse?
”Perustin sen silloin, kun koronan takia alkoi lockdown ja juniorivalmentajamme valittelivat, että pitäisi löytää jotain videoita, joita laittaa pelaajille kotitreeneihin. Sanoin, että kyllä mulla videoita on, minäpäs laitan pystyyn tämmöisen IG-tilin, niin voitte sieltä jakaa. Kyse on enemmän ideapankista kuin suoranaisista ohjeista.”
Sinusta on siis tullut myös somevaikuttaja.
”Joo, se ei kyllä ollut tarkoitus, mutta näin on käynyt. En ole tehnyt yhtään kaupallista yhteistyötä, mutta olen sitä kyllä harkinnut. Toisaalta nyt voin tehdä sisältöä tilille juuri silloin kuin itse haluan, kaupallinen yhteistyö puolestaan toisi mukanaan velvoitteita ja ehkä paineitakin.”
Ratinasta vihdoin Tammelaan
Ja sitten vielä hei erittäin ajankohtainen asia, eli uusi Tammelan stadion. Miltäs se tuntuu?
”Vielä nyt [11.1.] kenttä oli vähän jäinen, eikä varmasti aivan parhaimmillaan. Mutta kokonaisuutena voi sanoa, että en minä ole aiemmin ollut näin hienolla stadionilla. Istun nytkin parhaillaan pelaajien pukukopissa, ja kyllä täällä hienosti on keltavihreät värit, logo ja vuosiluku 1931 ja upeita ottelukuvia. Muun muassa kuntosali löytyy tietysti pelaajille. Kiipesin muuten aivan ylimmälle penkkiriville katsomaan, ja huomasin, että sieltäkin näkee kentälle todella hyvin. Vanha Tammela oli kaunista jalkapalloromantiikkaa, mutta uusi Tammela on jalkapallotaidetta stadionin muodossa.”
Vanha Tammela oli tosi upea paikka ja parasta siellä oli se, että pelaajat ja peli oli niin lähellä. Peliähän pääsi katsomaan alle metrin päähän sivurajasta.
”Uudessa Tammelassa pääsee vähintään yhtä lähelle kenttää. Katsomot ovat sen verran jyrkät, että yläkatsomoissakin on se tunne, että on lähellä. Ja akustiikka on sellainen, että katsomon äänet kyllä kuuluvat kentälle ja kentän äänet katsomoon.”
Varmasti upeita tapahtumia tulossa Tammelaan. Mutta kyllä sitä on odotettukin, sillä jos nyt totta puhutaan, niin olihan se Ratina turhan kolkko liigapeleihin.
”Kyllä, ja akustiikasta puheen ollen siellä ei muun muassa kuuluneet kannattajien äänet juuri lainkaan vaihtopenkille. Ratina on kahden hehtaarin alue ja niin levällään, ettei se sovi kuin Huuhkajien peleihin. Tavallisissa sarjapeleissä Ratina ei vain toimi. Tammelassa on tietenkin sekin etu, että pääsemme harjoittelemaan samaan paikkaan kuin missä pelaamme. Muiden etujen lisäksi se tekee stadionista aivan eri lailla meidän kotimme.”
Kyllä, juuri näin. Eiköhän siinä Heli ala olla aika tuhti paketti futispuhetta, kääritäänkö homma tähän?
”Kääritään vain. Ja sanotaan nyt vielä, että uusi Tammela on sellainen paikka, jonka jokaisen kotimaisen futiksen ystävän pitäisi tulla tänä vuonna kokemaan.”
No itse ainakin odotan sitä kovasti. Nyt ei muuta kuin tsemppiä kauteen.
Juttua editoitu 18.1. kello 9.19: Muokattu Diogo Tomaksen nimi oikeaan muotoon. Aiemmin se oli kirjoitettu väärin muotoon Diego Tomas.
Lue myös: Näkökulma: Suomen Cup 2023 – Yllätysmestari Ilves ja kompasteleva Honka