Jouko Myrrä: ”Salo oli hyvä paikka opetella ammattilaisuutta” – Hokki-Salo oli Ykkösdivarin lyhytikäinen, mutta kiihkeä ja kaunis lätkätarina
Hokki-Salo oli nopeasti koottu joukkue, jonka visiitti Ykkösdivisioonaan kesti kauden 1989-90. Joukkueen ykköstähti oli ensimmäistä ammattilaisvuottaan pelannut Jouko Myrrä.
20-vuotias Jouko Myrrä aloitti pelit miesten sarjoissa kaudella 1989-90 Ykkösdivisioonan nousijajoukkue Hokki-Salossa.
Joskus vuosien taakse uhkaa hautautua hienoja, värikkäitä ja viihdyttäviä urheilutarinoita. Etenkin silloin, jos ne tarinat ovat tapahtuneet pääsarjojen ulkopuolella.
Eräs tällainen tapaus on salolaisen Hokki-Salon tarina, joka koettiin jääkiekkokaudella 1989-90. Hokki oli juuri noussut Ykkösdivisioonaan, joka tuolloin oli todella kova kiekkosarja. Nykyisistä liigajoukkueista Ykkösdivaria tahkosi tuolloin neljä seuraa, ja pistepörssejä hallitsivat suomalaisen jääkiekon aivan ykköskorin nimet.
Hokki-Salon joukkue koottiin melkoisella kiireellä, eikä ajoittaisista lupaavista otteista huolimatta joukkue kyennyt pitämään sarjapaikkaansa. Salolainen yleisökään ei löytänyt katsomaan toivotulla tavalla, kun yli 1000 katsojaa vetävän hallin yleisökeskiarvo oli kauden päätteeksi 300 kieppeillä.
Kaikesta huolimatta Hokki-Salon tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Siksi Seuran mies otti yhteyttä Hokki-Salon ykkösdivarikauden parhaaseen pistemieheen Jouko Myrrään. Kun Myrrä oli jututettu, kävi selville, että vielä olisi syytä käydä tapaamassa myös Hokki-Salon tuolloista seurapomoa Pekka Piiroista. Ja niinpä vietin erään lauantain aamupäivän Piiroisen firmassa tutkimassa vanhaa lehtileikekokoelmaa ja kuulemassa kertomuksia yli 30 vuoden takaa.
Mutta aloitetaan sillä pistenikkarin puhelinhaastattelulla.
Haloo, onko Jokke Myrrä?
Terve Jouko Myrrä, mitä tulee mieleen, kun muistelet kautta 1989-90 Salossa?
”Hokki-Salo, ai että. No kyllä pieni hymynkare tulee. Se oli itselleni ensimmäinen kausi miesten sarjoissa, ja siitä tuli kaikin puolin aika värikäs kausi.”
Niin juuri ennen Saloa pari edellistä kauttahan pelasit Tapparan A-junioreissa varsin hyvillä tehopisteillä. Oliko sitten näin, että Tapparasta ei ollut edustusjoukkueessa luvassa peliaikaa?
”Tapparan liigaporukka oli todella kova jengi, juuri siinä 80-luvun lopussa voittivat kolme mestaruuttakin [86-88]. Minua vuotta vanhempia pelaajia oli mennyt isoin joukoin Liigaan, enkä itse mahtunut mukaan. Sanottiin, että voi etsiä jonkin toisen pelipaikan.”
Ja miten se tie siitä sitten vei Saloon?
”Olihan se vähän koomistakin, kun olin talvella pelannut U20-MM-kisoissa, ja sitten kauden päätteeksi siirryin Hokki-Saloon. Nykyään jo edesmennyt Seppo Helle oli mulla siinä vähän niin kuin agenttina. Seppo sanoi, että kolmella seuralla voisi olla kiinnostusta: Porin Ässillä, Lahden Hockey-Reippaalla ja Hokki-Salolla, jotka kaikki pelasivat silloista Ykkösdivaria. Valitsin Salon. Kauden päätteeksi Ässät ja Reipas nousivat SM-liigaan ja Hokki-Salo putosi Ykkösdivarista.”
Ketä meitä nyt oli…
Minkälainen sarja Ykkösdivari oli tuolloin?
”No Ässien ja Reippaan [nykyisen Pelicansin] lisäksi divarissa pelasi silloin muun muassa sellaisia seuroja kuin Kärpät ja Sport. Pistepörssissä oli tämmöisiä nimiä kuin Arto Heiskanen, Arto Javanainen, Juha Riihijärvi, Kari Makkonen, Jari Korpisalo, Matti Hagman, Petri Varis ja Kai Suikkanen muun muassa. Eli kyllä se aika kova sarja on ollut. Ässien yleisökeskiarvo oli noin 4400 ja Kärpillä päälle 3100. Ei missään nimessä mikään pilipalisarja.”
Jouko Myrrä paukutti Ykkösdivarin verkot tötterölle. © Pekka Piiroisen lehtileikearkisto / Kuva Salon Seudun Sanomien jutusta
No olit tosiaan nuori mies silloin, 20-vuotias sarjan alkaessa, niin olivatko Ykkösdivarin taloudelliset realiteetit sellaiset, että pystyit hankkimaan itsellesi jääkiekkoa pelaamalla toimeentulon?
”Kyllä. Hokki-Salo oli siinä mielessä minulle erittäin hyvä, että pääsin ottamaan ensi askelia jääkiekkoammattilaisena. Sitä ennen oli mennyt pari kautta Tapparan kesäharjoittelurahalla, mikä ei kovin kummoinen ollut. Salossa tienasin jääkiekon pelaamisella sen verran, että sain vuokrat ja laskut maksettua sekä leipää pöytään. Kyllä se kaksikymppisestä jätkästä tuntui hienolta. Kävin sen vuoden jääkiekon ohella myös Salon kauppaoppilaitosta, jotta sain päiviini paremmin rytmiä.”
Eikö Hokilla ollut siinä loppukaudesta talousvaikeuksia?
”Oli. Kevättä kohden palkoissa oli maksuvaikeuksia. Mutta täytyy sanoa, että Hokki-Salon pomo Pekka Piiroinen hoiti asian minua kohtaan tosi hyvin. Hän sanoi rehellisesti, että tilanne on nyt se, ettei kaikkia palkkoja pystytä maksamaan sovitun mukaisesti. Itse joustin seuraa kohtaan, ja sovittiin Pekan kanssa, että hän maksaa joskus touko-kesäkuussa rästit pois.”
Ja maksoi?
”Kyllä. Katsoin palkkanauhaa ja lähdin käymään hänen firmassaan Hokkipainossa. Sanoin Pekalle, että sähän olet maksanut mulle enemmän kuin sovittiin. Hän sanoi, että pelasit niin hienon kauden ja joustit mukavasti, niin hän laittoi sinne vähän niin sanottua viivästyskorkoa. Siksikin mulle jäi aika perhanan hyvä mieli koko vuodesta Salossa, vaikka urheilullisesti se ei mikään suksee joukkueelle ollut.”
Mukava kaupunki
Hokki-Salo oli hyvin lyhytikäinen seura.
”Joo, juuri minun aikaani ennen nousivat kakkosesta ykköseen ja minun kauteni jälkeen ei tainnut enää seuraa olla.”
Mitä sulle jäi mieleen Salon kaupungista?
”Asustelin siinä joen rannalla ja siitä oli polkupyörällä lyhyt matka jäähallille, kauppaoppilaitokselle ja kaikille muillekin urheilupaikoille. Kyllä Salo oli silloinkin kova palloilukaupunki, ja koripallolla ja lentopallolla oli vahva asema. Jääkiekkoseurojakin taisi olla kolme, kun Hokin lisäksi oli SalPa ja Vilpas. Mukava kaupunki, jossa oli hyvä opetella urheiluammattilaisuutta.”
No tällä Hokki-Salon kaudella teit 43 matsiin komeat 61 tehopistettä ja olit joukkueen paras pistemies. Mutta mistä se joukkueella kiikasti, että kausi kokonaisuutena oli niin vaikea, että tuli suora putoaminen?
”Suurin syy oli varmaan siinä, että sarjan taso oli meille liian kova. Ja olihan se, kun nyt jälkikäteenkin katsoo, että mitä organisaatioita ja mitä pelaajia Ykkösdivarissa oli. Me olimme sellainen sekalainen seurakunta pelaajia, jotka oli ehkä vähän kiireelläkin haalittu sieltä täältä ympäri Suomea. Aika harvoin sellaisesta sormia napsauttamalla tulee voittavaa joukkuetta.”
Läpiajojen kärkkymistä
Muistelen sun joskus sanoneen, että olit vanhemmilla päivilläsi erilainen pelaaja kuin nuorempana. Että vasta vanhempana aloit kunnolla ajatella joukkueen etua, ja nuorempana enemmänkin yritit kärkkyä läpiajoja itsellesi. Niin menikö Salossakin näin?
”Joo, kärkyin niitä läpiajoja varmaan kolmekymppiseksi asti. Vasta sitten alkoi se kokonaisvaltainen pelaaminen olla etusijalla. Salossa silloinen pelikuri, joukkueiden pelitavat ja systemaattinen pelitapavalmennus oli aika erilaista kuin nykykiekossa. Varmaan se oli niinkin, että silloiset koutsit antoivat mun hyökätä ja käyttää niitä avuja, mitä mulla oli.”
Salossahan sulla oli joukkuekaverina muun muassa tämmöinen kaveri kuin Jukka Holtari, joka ennen Saloa oli juuri kolme edellistä kautta pelannut SM-liigaa. Pelaajauransa jälkeen hän on tehnyt vaikka mitä hommia Liigassa ja myös NHL:n suuntaan. Mitä sulle jäi Salon-vuodesta mieleen Holtarista?
”Huikeat muistot. Jos muistan oikein, niin hyvällä kelillä hän kulki prätkällä Stadista Saloon treeneihin. Hole oli mulle silloin esikuvakin, samoin kuten Jukka-Pekka Annala. He näyttivät siinä esimerkkiä, että miten ollaan jääkiekkoammattilaisia. Kyllä Hokki-Salo jotenkin meitä edelleen yhdistää, sillä juuri muutama kuukausi sitten Hole lähetti mulle kuvan itsestäni Hokki-Salon kausijulkaisussa.”
Välillä Hokki-Salo kärsi murskatappioita, mutta kyllä se toisinaan pääsi myös murskaamaan. © Pekka Piiroisen lehtileikearkisto / Kuva Salon Seudun Sanomien jutusta
Liiga oli auki
No Suomessa teit peliurasi pääosin 1990-luvulla ja silloin pelaajien liikkuvuus Liigan ja Divarin välillä oli aika suurtakin?
”Joo ja Ykkösdivari oli ponnahduslauta Liigaan. Kyllä tuon kauden 1989-90 divarin top100-pistemiehistä varmaan monta kymmentä pelasi myöhemmin Liigaa aika menestyksekkäästikin. Ja divarissa pelasi paljon myös todella kokeneita ja kovia pelureita, oli Jukka Porvaria, Timo Nummelinia, Mika Helkearoa ja monia muita, jotka olisivat voineet pelata Liigassakin, mutta syystä tai toisesta pelasivat divaria. Kyllä se 1990-luvulla oli vielä täysin toisenlainen sarja kuin nykypäivän Mestis.”
Varmaan se vaikutti asiaan, kun Liiga oli auki ja karsintoja pelattiin.
”Ehdottomasti. Itsellenikin suomikiekkotaipaleeni kaikkein tunteikkaimmat hetket liittyvät juuri sarjanousuihin sekä sarjasta putoamisiin. Turussakin kun TuTon kanssa pudottiin SaiPalle, niin miehet itkivät pukukopissa pelikamat päällään tunnin tai kaksi. Ne olivat tosi kovia juttuja, eivätkä pelkästään urheilullisesti, vaan kyse oli myös ihmisten ja perheiden toimeentulosta.”
TuToa olit pari vuotta aiemmin ollut tosin nostamassakin Liigaan.
”Joo, ja kun noustiin niin tein jonkun ratkaisumaalinkin Reipasta vastaan Lahdessa, mikä pudotti Lahden Liigasta. Pääsin sitten aikanaan maksamaan sen Pelicansille takaisin, ja pystyin pelaamaan aika kivat nousukarsinnat, kun 1999 noustiin takaisin.”
Lue myös: Kolumni: Olen muuttanut mielipiteeni – Jääkiekkotappelut joutavat historian romukoppaan
Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä
”Myrrä oli koko kauden suurimpia valopilkkuja”
Kuten kaikista tuon ajan ammattilaisjoukkueista, myös Hokki-Salon taustalta löytyi toimintaa virallisesti pyörittänyt ry eli rekisteröity yhdistys. Hokki-Salon yhdistyksen takana oli useita Salon seudun yrittäjiä, joista suurimmin esiin nousi Jouko Myrränkin mainitsema Pekka Piiroinen.
Salon Seudun Sanomat tituleeraa useissa tuon ajan lehtijutuissaan Pekka Piiroista Hokki-Salon seurapomoksi, mutta Piiroinen itse sanoo nyt, keväällä 2023, että oli ”ensin joukkueenjohtaja ja myöhemmin vähän niin kuin valmentaja”.
Olemme saapuneet Hokkipainon tiloihin katselemaan suurta lehtileikekokoelmaa, joka summaa mainiosti Hokki-Salon kauden 1989-90. Vielä kesällä ennen kauden alkua lehtikirjoitukset ovat varovaisen positiivisia, joskin selville käy myös, että Salossa ylipäätään koko joukkueen olemassaolo on joillekin ottanut koville. Etenkin SalPalta on viety jääaikaa ja resursseja, on kirjoituksista luettavissa.
Samaan aikaan joukkuetta rakennetaan vähitellen. Pelaajia saapuu sieltä täältä, muutama Tshekistäkin. Antonin Micka ja Miroslav Bazant olivat pelanneet koko 80-luvun Tshekkoslovakian pääsarjaa.
”He olivat hyviä pelaajia, mutta jotenkin eivät aivan täysin koskaan sopeutuneet. Oliko Suomi sitten liian länsimainen ja helppo yhteiskunta heille? Jotenkin tuli sellainen tunne, että he eivät enää ihan parastaan yrittäneet tänne päästyään”, Piiroinen pohtii.
Hokki-Salon päävalmentajaksi saatiin amerikkalainen Steven Brown. Hän antoi lehdistölle haastatteluja, joissa vakuutteli toimivan taktiikan löytyvän, mutta lokakuussa 24-vuotias jenkki sai kuitenkin potkut. Tappioita, etenkin suurinumeroisia tuli liikaa, mutta se ei ollut ainoa syy potkuille.
”Meillä oli peli Helsingissä, ja erätauolla joukkue meni koppiin. Ihmettelin siellä, että missä päävalmentaja on. Odottelin vähän aikaa ja sitten lähdin etsimään häntä. Lopulta Brown löytyi jonkun sivukäytävän päädystä yksin kyyhöttämässä. Se oli todella omituista käytöstä.”
Ehkä päävalmentajan vastuu oli lopulta liian suuri nuorelle miehelle, mutta joka tapauksessa Piiroinen itse otti tapauksen jälkeen päävastuun joukkueen koutsaamisesta.
Pelaajia tuli ja meni kauden mittaan. Yksi Piiroisen parhaista muistoista on Jouko Myrrän aika Salossa.
”Joken kanssa meillä toimi kaikki aina hyvin. Ja hänhän tekikin komean pistemäärän. Seppo Helle oli tuttuni, ja oli sanonut Jokelle, että Salo voisi sopia hänelle. Kyllä Jokke ehdottomasti oli eräs sen koko kauden suurimpia valopilkkuja ja on ollut sen jälkeenkin hienoa seurata hänen uraansa.”
Muistakaan tunnetuiksi nousseista pelaajista kuten Jukka Holtarista tai Jukka-Pekka Annalasta Piiroisella ei ole pahaa sanottavaa.
”Kyllä he olivat sellaisia esimerkinnäyttäjiä pelaajillemme monessa mielessä. Kun kauden mittaan alkoi sitten näyttää taloudellisesti vaikealta, ehdotimme itse Holtarille sopimuksen purkua. Hän suostui siihen, ja pelioikeudet siirtyivät Keravan Shakersille.”
Entä mikä kaiken kaikkiaan Piiroiselle jäi tunteeksi kaudesta Ykkösdivarissa?
”Varmaan monenlaisia tunteita jäi, mutta paljon hyvääkin. Kyllä me pääsimme aika hienoja juttuja kokemaan, vaikka putoaminen tulikin. Se oli tosi kova sarja, vastustajina muun muassa Ässät, Kärpät, Sport ja silloinen Reipas, nykyinen Pelicans. Nyt lähtisin kokoamaan joukkuetta eri lailla. Kaiken pitäisi perustua seuran omaan pelaajatuotantoon. Salolainen jääkiekko ei kuitenkaan tuohon putoamiseen päättynyt, vaan pian sen jälkeen perustettiin Hokki-Salon ja SalPan jääkiekon yhdistänyt Salo HT.”
Pekka Piiroinen on jatkanut työskentelyä jääkiekon parissa. Hän on nykyään Salo HT:n valmennuspäällikkö.