Kolumni: Olen muuttanut mielipiteeni – Jääkiekkotappelut joutavat historian romukoppaan

Jääkiekkotappelut eivät enää viihdytä, vaan pikemminkin pelottavat, kirjoittaa toimittaja Jukka Vuorio.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ässien Ben Blood (oikealla) ja HIFK:n Joe Finley tappelivat liigaottelussa syyskuussa 2017.

Jääkiekkotappelut eivät enää viihdytä, vaan pikemminkin pelottavat, kirjoittaa toimittaja Jukka Vuorio.
Teksti:
Jukka Vuorio

Ihmisen elämässä ja maailmankaikkeudessa muutenkin vain muutos on pysyvää.

Aikuisen ihmisen ei tarvitse väkisin pitää kiinni mielipiteistään.

On erittäin okei vaihtaa näkemystään uusien seikkojen ilmetessä tai, kuten tässä tapauksessa, perspektiivin muuten vain laajentuessa.

Minä olen intohimoisesti seurannut jääkiekon SM-liigaa, tai Liigaa, miten vain, 1990-luvun alusta saakka.

Sieltä lapsuudesta asti suhtauduin liigaotteluihin vähän samalla tavalla kuin koulun pihaan.

Että mikä siellä kiinnostaa eniten?

No se, jos tulee tappelu.

Tämä oli aika pitkään kantava ajatus, että vaikka itse pelissä tulisi tappio, niin ei sillä niin väliä, jos joku oman joukkueen pelaaja niin sanotusti niisti vastustajan nenän. Jääkiekkotappelut olivat olennainen osa viihdekokemusta.

Tapasin ajatella, että lätkämyllyjen vastustajat eivät vain ymmärrä lajin todellista olemusta.

Olin väärässä.

Brad Jones Amerikasta

Eräs 1990-luvun tyydyttävimmistä lätkähetkistä oli minulle se, kun liigakaukaloissa porukkaa ympäri Suomea nyrkkeilysäkkinään pitänyt HPK:n Mika Lartama kohtasi viimein kovempansa, kun Ilveksen amerikkalaishyökkääjä, NHL:ssäkin pelannut Brad Jones otti paljain nyrkein selvän voiton.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä puolestaan pidin Sami Heleniuksen ja Pasi Nielikäisen tappeluita jokseenkin kiinnostavimpina kuin vaikkapa keskimääräistä välieräsarjaa.

Ja niin edelleen.

Lue myös: Sanokaa Pasi Nielikäinen, kun haluatte kaukaloon tunnetta ja viihdettä – ”Tampa Bay tarjosi sopimusta”

Mutta nyt suhtautumiseni asiaan on muuttunut.

Huomasin sen tuossa äskettäin, kun olin kellarissa tunkemassa polttopuita keskuslämmityskattiaan ja kuuntelin samalla Liigapyykki-podcastia. Siellä podin isännät Jere Hultin sekä Topi Nättinen pohtivat äskettäin Liigassa nähtyä Pelicansin Ben Bloodin ja Eetu Liukaksen välistä ”myllyä”, jossa pelaajat ennen tappelun aloittamista sulassa sovussa riisuivat hanskat ja kypärät, jotta toista (ja siinä samalla itseäänkin) olisi parempi lyödä päähän.

Kuunnellessani Jeren ja Topin analyysia ymmärsin oman mielipiteeni muuttuneen.

En pidä tappeluista. Enkä pidä jääkiekkotappeluista. Jääkiekkotappelut joutavat unholaan.

Ennen ajattelin, että tuomareiden ei pitäisi mennä väliin, kun pojat ovat poikia eli tappelevat.

Nyt ajattelen, että heidän pitäisi mennä väliin heti, ja huutaa, että hei hei hei, mitä sä oikein ajattelit vai ajattelitko mitään.

Surullisia seurauksia

Jos olisin yksin paikalla, jossa valittavanani olisi karkuun juokseminen tai tappelu, valitsisin aina pakenemisen.

Miksi?

No siksi, että mahdollisuudet kivuliaaseen turpiin saamiseen olisivat aika korkealla, ja toiseksi, jos niin ei jostain syystä kävisikään, niin en haluaisi olla vastuussa siitä, jos toiselle sattuisi jotain vakavaa.

No nyt kuulen jo jonkun sanovan, että lätkämyllyissä aika harvoin kukaan loukkaantuu vakavasti.

Se on ehkä totta, mutta sekin on aivan varmaa, ettei nyrkinisku päähän tee myöskään hyvää aivoterveydelle. Jos sattuu tappelemaan useamman kerran urallaan, niin ainakin Pohjois-Amerikan puolelta on tiedossa useampia surullisia tarinoita pitkäaikaisvaikutusten kertautumisesta.

Kukkahattu päähän

Toiseksi tappeleminen on aivan kamalaa esimerkkiä siitä, miten riidat kannattaa ratkaista. Että kun oikein raivostuttaa, niin ei muuta kuin turpiin vain ja onnea.

Kyllä kyllä, asetan kukkahatun syvälle päähäni, enkä edes häpeä sitä.

Kahden pienen lapsen isänä tolkutan usein, että lyödä ei saa. Ja nyt, kun olen alkanut viedä 5-vuotiasta peleihin, niin tyhmältähän se tuntuisi, jos kaikesta puheestani huolimatta menisimme katsomaan aikuisten tappelua.

Voi olla, että turtumus jääkiekkoväkivaltaan juontuu osittain tähän sotaisaan aikaan. Oikeaa raakaa väkivaltaa tulee joka mediatuutista niin runsaasti, ettei sitä kaipaa enää yhtään enempää.

Päivä päivältä ajatus väkivallasta tuntuu pelottavammalta, typerämmältä ja inhottavammalta.

Ja sitähän jääkiekkotappelut ovat.

Väkivaltaa.

Lue myös: Tässä ovat lätkän kevätkauden 2023 ilmaiset liigapelit – Ota lista talteen

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä

X