Peking 2022 olympia-extra: Tärpit ja mitaliennuste talviolympialaisiin
Kohta koko kansan Iivo, Joni, Krista, Kerttu, Marko, Anni ja Minttu tuovat läjäpäin arvometallia Suomeen, mutta voiko olympialaisia katsoa hyvällä omallatunnolla?
Seuran mies uskoo haastattelemiensa maastohiihtäjien Kerttu Niskasen ja Joni Mäen mitalimahdollisuuksiin.
Peking 2022, täältä tullaan!
No niin, nyt alkaa näyttää jotakuinkin varmalta, että koronasta huolimatta Pekingin talviolympialaiset järjestetään ilman siirtoja ja perumisia. On siis aika pureutua suomalaisen talviurheilun lähiaikojen mitalimahdollisuuksiin.
Mutta. Käsitellään nyt kuitenkin ennen itse urheilua, että kuinka ok nyt ylipäätään on seurata olympialaisia, kun ne järjestetään huonosta ihmisoikeustilanteesta tunnetussa Kiinassa?
Kysymys on vaikea.
Omalta kohdaltani aion varmasti katsoa ainakin maastohiihtoa ja naisten jääkiekkoa sekä miesten mitalipelit. Jos Suomi saa mitaleja, aion niistä iloita ja keittää joka kerta mitalikahvit sekä heittää somekanaville vähän suomenlippuemojia.
Mutta ei se silti sitä poista, etteivätkö Kiinan ihmisoikeusasiat mietityttäisi ja ahdistaisikin.
Kansainvälinen boikotti
Kyse ei ole vain Seuran miehen mielipiteestä, vaan useat maat ovat julistaneet diplomaattisen tason boikotin Pekingin olympialaisille. Muun muassa Yhdysvallat, Britannia, Kanada ja Australia ovat ilmoittaneet, etteivät lähetä kisoja seuraamaan ministereitä tai muita korkean tason poliitikkoja. Syynä tähän ovat Kiinan ihmisoikeusrikkomukset etenkin uiguurivähemmistöä kohtaan. Britannia on maininnut uiguurien kohtelun lisäksi myös Kiinan toimet Tiibetin alueella.
Ihmisoikeusjärjestöjen raporttien mukaan noin miljoonaa uiguuria pidetään ”uudelleenkoulutusleireillä”, joita voisi käytännössä kuvailla vankiloiksi tai joidenkin lähteiden mukaan jopa keskitysleireiksi.
Karmealta kuulostaa, etenkin kun syy ihmisten joutumiselle näille leireille on heidän etnisyytensä ja kulttuurinsa.
Mieshiihtäjille mitaleja
No, nyt kun olemme saaneet kaikki masentumaan ja ehkä jopa lopettamaan lukemisen, onkin aika jatkaa urheilun pariin.
Seuran miehen suurin mielenkiinto kohdistuu naisten ja miesten maastohiihtoon.
Jututin vuosi sitten Joni Mäkeä Seuraan. Hän oli silloin juuri tammikuun lopussa lyönyt Salpausselän kisojen viestikisan ankkuriosuudella Venäjän Alexandr Bolshunovin näytöstyyliin. Haastattelussa Mäestä jäi todella mukava, rento, määrätietoinen ja ammattimainen vaikutelma. Hänelle on helppo toivoa menestystä.
Lue myös: Joni Mäki psyykkasi Aleksandr Bolshunovia kesken kisan – Näin hiihtäjä kasvoi karpaasiksi
Tuota kyseistä tapahtumaa, jonka päätteeksi Bolshunov suutuspäissään huitoi sauvoillaa kohti Mäkeä, muistellaan Suomessa hymyssä suin vielä nyt vuotta myöhemminkin. Viimeksi asiaan paneuduttiin oikein kunnolla Esko Seppäsen Urheilucastin jaksossa, jossa Mäki oli vieraana. Suosittelen kuuntelemaan.
Mäki on parhaimmillaan silloin, kun hiihdetään mahdollisimman kovaa, eli sprinteissä sekä viestin ankkuriosuudella. Oma uskoni, luottoni ja toivoni ovat korkealla Mäen menestysmahdollisuuksiin myös Pekingissä. Tosin, täytyy kyllä sanoa, että juuri tuossa edellä mainitussa Urheilucastin jaksossa Mäki itse hieman yritti toppuutella, kun Seppänen latasi menestyspaineita. Oikeastaan sieltä Mäen suunnasta paistoi aika selvästikin sellaista henkeä, että no, mennään ja katsotaan, taisipa hän jopa sanoa, että hienoa, kun ylipäätään pääsiin olympialaisiin.
Sekin on ihan totta, mutta kyllä se Joni Mäki on sillä lailla, että Seuran miehen toimituksessa olet yksi heistä, joilta mitalia odotetaan.
Toinen mitalitoivo, tai ehkä toivon sijaan jopa oletus, on tietenkin Iivo Niskanen, joka omissa kirjoissani on tällä hetkellä maailman toiseksi paras hiihtäjä. Paras on norjalainen Johannes Høsflot Klæbo, joka lyhyesti sanottuna on kaikin tavoin täydellinen hiihtäjä.
Kyllähän me suomalaiset penkkiurheilijat siitä lähdemme, että Iivo tuo Suomeen minimissään yhden mitalin, luultavasti pari-kolme, joista yksi kultainen.
Ja kun on tälle optimistisen realismin tielle lähdetty, niin sanotaan nyt saman tien, että Niskasen ja Mäen vedolla Suomen miehet tuovat vielä viestimitalin heidän henkilökohtaisten saavutustensa päälle ja lisäksi.
Naishiihtäjille mitaleja
Ja entäs sitten naisten hiihtomaajoukkue? No kyllä odotan sieltä ihan yhtä paljon mitaleja kuin miehistäkin, tosin kirkkain mahdollinen eli kulta saattaa olla liian kovan työn takana ainakin silloin, jos samaan kilpailuun lähtöviivalle asettuu norjalainen Therese Johaug.
Mutta noin muutoin siitä on lähdettävä, että ainakin Krista Pärmäkoski ja Kerttu Niskanen ovat valmiina nappaamaan mitaleja niin henkilökohtaisesti kuin viestijoukkueenakin.
Jututin Kerttu Niskasta äskettäin Seuraan. Vaikka tapaamisemme tapahtuikin vain Teamsin välityksellä, oli se silti koskettava ja tunteikas. Niskanen kertoi avoimesti viime vuodestaan 2021, jolloin hän mietti murtunutta jalkaa kuntouttaessaan, että löytyykö häneltä enää liekkiä treenauttaa itsensä maailman huipulle?
Liekki löytyi ajan myötä. Voi olla, että se jollain lailla jopa kasvoi, sillä aivan vuoden 2021 viimeisinä päivinä Niskanen voitti Tour de Skin osakilpailun, mikä oli kova näyttö olympialaisia ajatelleen. Kun sekä urheilija että suksi saadaan huippuiskuun, mikä tahansa on mahdollista.
Eli Seuran mies ennustaa naisten maastohiihdosta henkilökohtaiset mitalit niin Pärmäkoskelle kuin Niskasellekin, ja siihen vielä luonnollisesti viestimitali päälle.
Leijonille mitali
Seuran miehen mielestä miesten jääkiekkomaajoukkueen kiinnostavimmat nimet ovat Marko Anttila ja Toni Rajala, kummatkin vuoden 2019 maailmanmestareita. Ilman NHL:n poisjääntiä kumpikaan tuskin pelaisi näissä olympialaisissa, mutta nyt he kuuluvat joukkueen kokeneeseen kaartiin, johon voi luottaa kaikissa tiukoissa tilanteissa.
”Vielä syksyllä tämä oli vielä aika kaukainen haave, kun NHL oli mukana suunnitelmissa. Nyt turnaus on aivan oven takana ja tosi innoissani olen lähdössä mukaan”, Anttila sanoi Jääkiekkoliiton lehdistötilaisuudessa 20. tammikuuta.
Rajala on pelannut SM-liigassa viimeksi keväällä 2012, joten suuren yleisön silmissä hän on hieman tuntemattomampi nimi. Viimeiset kymmenen vuotta parkanolaislähtöinen Rajala on kuitenkin paiskinut tehokkaasti hommia Sveitsin ja Ruotsin liigoissa, joten puhutaan Euroopan tasolla aivan huippujen joukkoon kuuluvasta pelaajasta. Juuri Anttilan ja Rajalan kaltaisten joka paikan höylien mukana Suomi pärjää ratkaisevissa paikoissa, kun pelataan pudotuspelien tärkeimpiä hetkiä.
Naisleijonille mitali
Naisten jääkiekossa Suomi pelaa ehdottomasti myös mitalista. Suomi on viime vuosien aikana noussut selvästi Euroopan parhaaksi maaksi, ja pystyy hyvänä päivänä haastamaan täysin tasaväkisesti lajin parhaimmat, eli Kanadan ja Yhdysvallat. Osoitus tästä saatiin kevään 2019 MM-kisoissa, kun Suomi Espoossa hetken oli jo maailmanmestari.
No, naisten päävalmentajan Pasi Mustosen ja oletetun ykkösmaalivahdin Noora Rädyn välisestä välirikosta sun muusta pahasta karmasta on kirjoitettu niin paljon, ettei mediaan, edes internetiin, ole mahtunut koko naisten joukkueesta muita juttuja.
Asia on kuitenkin niin, että nyt joukkueen ykkösmolariksi valittu Anni Keisala kuuluu ehdottomasti maailman parhaiden maalivahtien joukkoon hänkin, ja nyt jos koskaan on hänen tilaisuutensa loistaa. Jo viimeisimmän parin vuoden aikana hän on esiintynyt Naisleijonissa erinomaisesti, eikä ainakaan Seuran miehellä ole mitään syytä epäillä, etteikö hän olympialaisissakin kuuluisi jatkuvasti Suomen parhaimpien pelaajien joukkoon. In Keisala we trust.
Ja onhan siellä joukkueessa mukana tukku muitakin aivan maailman kärkitason pelaajia, joten ei tämä projekti nyt yhteen päävalmentajan ja kassarin väliseen biiffiin kaadu. Seuran miehen lukijoille tuttu Minttu Tuominen kiskaisee välierässä siniviivalta kudin, joka vie joukkueen loppuotteluun, se on virallinen ennustukseni.
Ja pannaan nyt maastohiihdon ja jääkiekon lisäksi vielä lumilautailuunkin yksi mitali tilaukseen, jolloin kokonaissaldoksi saadaan siis kaikkiaan yhdeksän mitalia Suomeen.
X
Lue myös: Vuoden 2021 parhaat urheiluhetket on valittu: Linda, Kimi, Iivo, Minttu ja muut sankarit