Vuoden 2021 parhaat urheiluhetket on valittu: Linda, Kimi, Iivo, Minttu ja muut sankarit
Vuoden 2021 parhaat urheiluhetket meiltä ja maailmalta. Mukana myös sukellus podcastien maailmaan.
Urheiluvuosi 2021 tarjosi useita ikimuistoisia upeita hetkiä, joita Seuran mieskin pääsi todistamaan.
Ja oikein hyvää vuoden 2021 loppua kaikille Seuran miehen lukijoille.
Tällä kertaa blogissa valitaan vuoden 2021 aikana sattuneet parhaat urheiluasiat.
Kategoriat ovat: Vuoden paras Kimi Räikkönen, vuoden paras sykähdyttävä urheiluhetki, vuoden paras pannukakku, vuoden paras jalkapallopodcast, vuoden paras urheilupodcast, vuoden paras maali, vuoden parhaat jäähyväiset, vuoden paras uudistus, vuoden paras hätiköity johtopäätös, vuoden paras selviytymistarina ja vuoden paras ylivoimainen lätkäjengi.
Ja sitten suoraan asiaan:
Vuoden paras Kimi Räikkönen
Vuoden 2021 paras Kimi Räikkönen on Espoosta kotoisin oleva, F1-sarjan maailmanmestari ja lajilegenda Kimi Räikkönen, jonka ura formulaykkösissä päättyi joulukuussa.
Hän on samalla myös paras vuoden suomalainen autourheilija, sillä tämmöisinä hetkinä, kun legendan ura tulee päätökseen, on sopivaa nostaa kaveri esiin aivan estottomasti kehuen.
Minä olen aina tykännyt Kimissä erityisesti siitä, että huolimatta miljoonien varallisuudestaan ja naamavipistään maailman hienoimpiin yökerhoihin, hän on tykännyt tulla ryyppäämään Suomeen ihan tavallisen tuulipukukansan keskelle Pataässään ja Leville ja periaatteessa mihin tahansa tavalliseen karaokebaariin, minkä pystyt kuvittelemaan johonkin Mänttään tai Imatralle.
Hänessä on omalla tyylillään mojova ripaus anti-establishmenttia, mikä tietysti on käynyt selväksi myös hänen F1-urallaan annetuista ja antamattomista haastatteluista medialle ja ylipäätään viestinnällisinä persoonallisina kommervenkkeina.
Tämmöisiä persoonia ei koskaan voi ammattilaisurheilussa olla kyllin. Ja kiinnostavimpia nämä särmikkäät ja kulmikkaat persoonat ovat toki silloin, kun he itse sportsaamisessa ovat selkeästi aivan huippuluokkaa. Sellainen yhdistelmä talenttia ja särmää hurmaa meidät kaikki aina.
Kiitos viihdyttämisestämme 20 vuoden ajan.
Vuoden paras sykähdyttävä urheiluhetki
No voiko tästä käydä edes mitään debattia?
Iivo Niskanen maaliskuussa hiihdon MM-kisojen suorassa tv-lähetyksessä huutamassa:
SANOKAA NYT VITTU NUMERO, YKKÖNEN VAI KAKKONEN!
Mitä muuta edes muistatte koko kisoista? Koko hiihtokaudesta?
Tätä lisää Iivo ja kaikki muutkin urheilijat. Tätä lisää.
(jos et näe alla olevaa Twitter-upotusta, voit katsoa sen tästä linkistä)
”Sanokaa nyt v*ttu se numero!” #MMhiihdot #hiihto pic.twitter.com/Ob8DW8x4Gh
— Jussi Ahonen (@jusatin) March 7, 2021
Vuoden paras pannukakku
Jalkapallon Euroopan Superliiga oli liiga, jonka perustamisesta 12 Euroopan taloudellisesti suurinta seuraa Englannista, Espanjasta ja Italiasta tiedottivat 18. huhtikuuta. Tämä upea urheiluromantiikan irvikuva ehti olla jotenkuten kasassa noin kolme vuorokautta, sillä jo 21. huhtikuuta kaikki kuusi englantilaisseuraa ilmoittivat vetäytyvänsä liigasta, mikä pani jäihin koko häkkyrän.
Luojan kiitos.
Alkuperäisessä muodossaan muoviliiga olisi tehnyt suurimmista seuroista entistäkin rikkaampia. The Athleticin jutun mukaan Superliigan seurat olisivat kukin saaneet 400 miljoonaa dollaria pelkästä osallistumisesta kilpailuun.
Moni piti Superliigaa huonona ideana muiden tulokulmien lisäksi myös sen ajoituksen puolesta: Samaan aikaan kun monet jalkapalloseurat koronarajoitusten vuoksi lomauttavat työntekijöitään ja kamppailevat vakavien talousvaikeuksien kanssa, jättiseurat kauhoisivat entistä ahneemmin pelimerkkejä taskuihinsa.
Kyllä tätä epäilemättä taas parin vuoden päästä yritetään elvyttää, ja silloin urheilun perinteisiin arvoihin uskovan yhteisön täytyy jälleen olla valppaana ja äänekkäänä hereillä ja paikalla.
Vuoden paras jalkapallopodcast
Voi olla, että olen ymmärtänyt väärin, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, Pallo ja pullo -podcastia tehdään vain muutamilla pienillä sponssidiileillä ja ennen kaikkea rakkaudesta lajiin ja käytännössä ilman korvausta.
Äänessä Thomas Näräkkä, Tommi Kari, Boris Wistuba-Marino sekä nykyään myös Markus Halsti. Keskustelua Veikkausliigasta, Huuhkajista, Kansallisesta Liigasta, Helmareista, Euroopan sarjoista, junnufutiksesta ja aladivareista. Ytimessä peli ja etenkin pelaajat, mutta paljon puhetta myös siitä, mitä tapahtuu seurojen pukukopeissa ja kabineteissa, sekä mitä siellä voisi ja pitäisi tapahtua.
Parhaita hetkiä tämän shown parissa ovat ne, jolloin vieraat katsovat urallaan taaksepäin ja kertovat sattumuksia ja seikkaluitaan pallon perässä ympäri maailmaa.
Mitään en muuttaisi, toivon tätä täsmälleen samaa myös vuonna 2022.
Lue myös: Boris Wistuba-Marino kertoo, minkälainen futaaja on Paulus Arajuuri
Vuoden paras urheilupodcast
Tämä tuli nyt vähän pyytämättä ja yllättäen, nimittäin Tony Salmelaisen ja Arto Kuuluvaisen podcast Elämän pelikirja, jonka keskiössä ovat urheilijat ja heidän elämäntarinansa. Sarja alkaa koskettavasti ja peräti tyrmäävästi kaksiosaisella jaksolla, joka käsittelee Tony Salmelaisen uran sekä sen dramaattisen lopun.
Kummatkin tekijät ovat urheilumaailmassa erinomaisesti verkostoituneita monipuolisia osaajia, jotka käyttävät verkostoaan hyväksi, kun podcastiin hankitaan vieraita. Ja se on tietysti oikea tapa toimia.
Haastateltavien kanssa syntyy intiimi ja avoin tunnelma sekä kohtaaminen, eikä kuuntelija millään malttaisi jättää yhtään jaksoa kesken. Podcastille haastattelun antaneet ihmiset puhuvat kukin kuin kaverille ikään kuin unohtaen, että ne jutut menevät siitä saman tien myös tuhansien ihmisten kuulokkeisiin.
Erityisesti haluan nostaa esiin paitsi Tony Salmelaisen kaksiosaisen avausjakson, myös Timo Kuuluvaisen, Riku Rahikaisen ja Peter Enckelmanin haastattelut.
Tässä kyseisessä kategoriassa EP muuten kamppaili aivan maaliviivalle saakka Esko Seppäsen Urheilucastin kanssa. EP pääsi loppusuoralle edelle vain hiuskarvan verran. Myös Urheilucast on hemmetin kova ja hienosti tehty podcast, joka tätä nykyä kuunnellaan joka maanantai, keskiviikko ja perjantai Seuran miehen toimituksessa. Se on Suomen professionaalein omin voimin tehty urheilupodi. Olen jopa pikkiriikkisen kateellinen siitä, miten hyvin Seppänen vaikuttaa saaneen homman toimimaan niin podcastina kuin sitä tukevana IG-tilinä.
Ja niin hei, kun aloitin tämän podin kuuntelun, kesti pari KUUKAUTTA tajuta, että tämä ”tuottaja Kobe” on KOIRA!
Vuoden paras maali
Linda Sällström on Helmareiden kaikkien aikojen paras maalintekijä, joten oli vähintään sopivaa, että juuri hänen lapikkaastaan lähti laukaus ja maali, jolla Suomi varmisti paikkansa vuoden 2022 EM-kisoissa.
Helmikuun viileässä säässä Suomen ja Portugalin välillä oltiin jo pitkällä lisäajalla, kun Sällström pelasi vetopaikan itselleen rankkarialueen rajalta. Veto lähti korkeana, ja laskeutui vain nanosekuntia ennen ylärimaan osumistaan kauniisti Portugalin verkkoon.
Ai että sitä Helmarien riemua, siihen oli helppo yhtyä.
Sällström antoi Seuran miehelle kesällä haastatteluun, jossa käytiin läpi uraa sekä sen jälkeisiä suunnitelmia.
”No sehän upposi sinne ihan kivasti”, Sällström kommentoi osumaansa silloin.
Lue myös: Linda Sällströmin haastattelu
Vuoden parhaat jäähyväiset
Vuonna 1965 valmistunut Tampereen Hakametsän jäähalli on isännöinyt Ilvestä, Tapparaa, KooVeetä ja nippua muita seuroja koko hienon historiansa ajan aina marraskuun 2021 loppuun saakka.
Olin läsnä Ilveksen viimeisessä kotiottelussa Hakametsässä. Jäähyväiset olivat komeat ja tunteikkaat. Loppuunmyyty halli, kuten oli myös Tapparan viimeisessä Hakametsän-matsissa. Tunnelma oli tapissa ja perinteet kunniassa. Todellakin arvokas lopetus hallin pääsarjahistorialle.
Uuteen Ratamettän jäähalliin siirtymisessä on uhkia ja mahdollisuuksia. Alku on ainakin ollut kankea kannattajien näkökulmasta, mikä on erittäin tärkeä näkökulma, sillä laaja ja aktiivinen kannattajayhteisö on seuran sydäntä ja henkeä siinä missä seuran joukkueetkin.
Vuoden paras uudistus
Jalkapallon Suomen Cup oli vuosikausia henkitoreissaan, osallistuvien joukkueiden määrä laski kausi kaudelta, yleisöä ei kiinnostanut, printtimediaa ei kiinnostanut, kaikkia suretti ja vitutti.
Mutta sitten! Sitten!
Sitten Palloliitto keksi tehdä asialle jotakin, ja toukokuussa liitto palkkasi Suomen Cupin ja pääsarjojen kehityspäälliköksi Tomi Leivo-Jokimäen.
Sen myötä Palloliitto tiedotti 18. lokakuuta, että Suomen Cupia uudistetaan vuodelle 2022. Nyt lohkovaiheista luovutaan, ja palataan täyteen pudotuspelimuotoiseen cupiin. Niin kuin cupit on tarkoitettu pelattaviksi.
Nyt cupin pelit siirtyvät talvelta etupäässä keväällä ja kesälle, mikä sopii mainiosti juuri alemmilla sarjatasoilla pelaaville joukkueille ja totta kai myös ylemmillä tasoilla pelaavien seurojen kannattajille. Onhan se nyt hemmetti soikoon kivempi katsoa futista aurinkoisessa kaljakatsomossa kuin ankeassa sisähallissa tai kaksissa päällekkäisissä pitkissä kalsareissa kevään tai syksyn puolipakkasissa.
Kesä on oikea aika pelata cupia myös siitä syystä, että keväällä pienten seurojen kentät ovat vielä jäässä, syksyllä ne puolestaan ovat usein mutavelliä.
Palloliiton mukaan muutoksilla tavoitellaan jalkapalloromantiikan ja yhteisöllisyyden lisäämistä.
Vuoden paras hätiköity johtopäätös
Tai no paras ja paras, ainakin paras siinä tapauksessa, jos sillä tarkoitetaan isoa ylilyöntiä?
Isohko lauma Huuhkajien kannattajia kävi Pietarissa katsomassa EM-futista. Moni sairastui Venäjällä koronaan, samalla heidän mukanaan takaisin Suomeen tuli uutta virusvarianttia. Seurasi ankara syyllistäminen.
Mutta luuleeko joku ihan tosissaan, että virusta/varianttia ei ilman futiskannattajia olisi Suomeen tullut? Häh?
Kamoon hei nyt valoja päälle ja näin.
Vuoden paras selviytymistarina
No eihän tässä kategoriassa kannata edes mainita muita ehdokkaita kuin tanskalainen Christian Eriksen, joka erittäin järkyttävän näköisen EM-kisoissa sattuneen tilanteen jälkeen selvisi kuin selvisikin hengissä.
Seuran mies oli läsnä Kööpenhaminassa Parkenilla seuraamassa monella tavalla ikimuistoista Huuhkajien EM-avausta. Pelistä tuli voitto, mutta ennen kaikkea elämä voitti.
Olen ollut katsomassa aika monta futismatsia, mutta tämä oli niistä ylivoimaisesti erikoisin ja mieleenpainunein.
Eriksen ei ole pelannut tuon kyseisen illan jälkeen, mutta loppuvuodesta uutismediat kertoivat, että hän aikoo vuoden 2022 aikana harjoitella niin, että kykenisi jälleen jatkamaan pelaamista.
En osaa toivoa koko asiasta muuta kuin Eriksenille hyvää terveyttä, pelasi hän vielä joskus jalkapalloa tai ei.
Voit palauttaa mieleen dramaattisen päivän dramaattiset hetket alla olevasta linkistä.
Vuoden paras ylivoimainen lätkäjengi
Kiekko-Espoon naiset voi hyvää päivää mikä meininki.
20 ottelua runkosarjassa (virallisesti alkusarjassa) ja 20 voittoa. Pistekeskiarvo luonnollisesti tasan kolme ja tehtyjen ja päästettyjen maalien erotus +112! Uskotteko kotona ja mitä täällä oikein tapahtuu!
Noh tietenkin tämä kertoo paitsi Kiekko-Espoon kovasta tekemisestä, myös hyvin epätasaisesta sarjasta. Nyt siellä on koko sarjassa ehkä kaksi joukkuetta, jotka voivat hyvänä päivänä voittaa Espoon.
Mutta! Se ei tietenkään ole Espoon vika. He pelaavat sitä vastaan, mikä nyt kulloinkin sarjaohjelman mukaan sattuu vastaan asettumaan.
Naisten Liigassa on taas kuluvalla kaudella sattunut kaikenlaista naisista itsestään riippumatonta noloa, kun lähinnä arvostus Jääkiekkoliiton puolelta on näyttänyt olevan jossain siellä miesten kolmosdivarin paikkeilla.
Siitä huolimatta Kiekko-Espoon joukkueella erittäin hieno meno niin jäällä kuin somessakin, kannattaa ottaa seurantaan esimerkiksi maajoukkueenkin monivuotinen luottopuolustaja Minnamari ”Minttu” Tuominen Twitterin puolella. Ja koko joukkue IG:ssä!
*
Juttua muokattu 16.12.2021 kello 22.27: Muutettu Naisten Liiga muotoon Kansallinen Liiga Pallo ja Pullo -podcastia käsittelevästä kohdasta.