Reportaasi: NHL Tampereella oli hieno show, mutta urheiluromantiikan viisari ei värähtänyt

NHL Tampereella on hieno mutta kallis show. Todellisista runkosarjapisteistä pelataan, mutta miten intohimon tai urheiluromantiikan liekin saisi roihahtamaan?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Colorado Avalanchen Mikko Rantanen oli perjantai-illan suurin tähti ja paras pelaaja. Tampereen areenan jää täyttyi hatuista Rantasen iskemän kolmannen maalin eli hattutempun jälkeen.

NHL Tampereella on hieno mutta kallis show. Todellisista runkosarjapisteistä pelataan, mutta miten intohimon tai urheiluromantiikan liekin saisi roihahtamaan?
Teksti:
Jukka Vuorio

NHL Tampereella virallisesti ensimmäistä kertaa. NHL on maailman kovin kiekkosarja, ja marraskuun alussa kyseinen liiga tuli käymään Tampereelle kahden ottelun voimin perjantaina ja lauantaina 4.-5. marraskuuta. Seuran mies eli toimittaja Jukka Vuorio lähti perjantain otteluun katsomaan ja kokemaan, mistä oikein on kyse.

Niin, Columbus Blue Jackets ja Colorado Avalanche. Joonas Korpisalo, Patrik Laine, Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen. Sen verran minäkin sentään tiedän. Mutta mitä muita tietoja tai edes mielikuvia minulla on näistä NHL-seuroista, jotka Tampereella nähdään ja nähtiin? Siis googlaamatta?

Katsotaanpas. No Jarmo Kekäläinen on Blue Jacketsin general manager. Muuta ei nyt tule mieleen, enkä edes tiedä (edelleen googlaamatta), että missä päin Yhdysvaltoja Columbus on. Avalanchesta muistan, että Teemu Selänne jahtasi siellä epäonnisesti Stanley Cupia, ennen kuin sitten voitti sen Anaheim Ducksissa. Colorado ehkä sijaitsee jossain siellä Yhdysvaltojen lounaisosassa? Tässä kaikki, mitä pystyn näistä seuroista etukäteen puristamaan.

Joonas Korpisalo on itselleni joukkueiden kiekkoilijoista tutuin. Sitä vain ihmettelen, että miten aika voi kulua niin nopeasti. Joko hänen Liiga-ajoistaan on seitsemän vuotta mennyt? Huh huh.

Nokia Arena eli Ratamettä

Peliareena Ratamettän sentään tunnen jo hyvin, olenhan käynyt siellä jo useamman kerran lätkää katsomassa, kuten voit lukea vaikkapa tästä alla olevasta linkistä. Areena on hieno ja Suomen paras lätkäareena. Ja mikä hienointa, sen nimi Ratamettä vastaa todellisuutta, sillä areena on rakennettu junaradan päälle ja on aivan keskellä Tampereen kaupunkia.

Perjantain ottelussa suomalaistähdistä paikalla ovat Avalanchen Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen sekä Blue Jacketsin Joonas Korpisalo ja Patrik Laine, Tampereen oma suuri poika. Tosin Korpisalo ei ole otteluun pukenut edes luukkuvahdiksi, vaikka joukkueensa mukana Tampereella onkin. Vaikka itse olen vähän ynseä, niin aivan varmasti suurelle osalle läsnäolijoista nämä nimet toimivat todella kovaa.

Lue myös: Liigan pronssiottelu oli silkkaa jääkiekon riemujuhlaa – Ilves juhlii mitalia 21 vuoden tauon jälkeen

Lue myös: Rakas Tampereen Hakametsä: Kerran maapallon ympäri ja vähän päälle, 30 vuotta sinne ja takaisin

Ensimmäinen erä

Olen huomannut, että minua pidetään yleisesti urheilusta kiinnostuneena henkilönä ja toimittajana, joka automaattisesti paitsi tietää rallista, formulasta, lentopallosta, seiväshypystä, jääkiekosta, maratonista, hiihdosta ja uinnista, on myös kiinnostunut niistä. Se ei aivan pidä paikkaansa.

Tykkään kyllä urheilusta, mutta en nyt sentään ilman mitään filttereitä. Jääkiekko ja jalkapallo ovat ehdottomat ykköslajit, mutta niissäkin kiinnostavat lähinnä kotimaiset sarjat ja vähän joskus maajoukkuepelit. Mutta tärkeintä ei ole sarjataso tai pelin taso tai mikään muukaan taso, paitsi tunteen taso. Ja tunteen synnyttää merkityksellisyys, joka minun kohdallani kumpuaa yhteisöllisyydestä.

Se tarkoittaa, että kun asun Etelä-Pohjanmaan Alajärvellä, olen kiinnostunut kaupungin ykköslätkäjoukkueesta JPK:sta (Järviseudun Pallokerho). Seuran edustusjoukkue pelaa kolmosdivaria, ja käyn katsomassa niitä pelejä silloin kun pääsen. Siellä pelaa paikallisia opiskelijoita, maanviljelijöitä ja tehdastyöläisiä, ja vastustajat ovat lähikuntien joukkueita. Tuntuu, että tapahtumilla on todella väliä, koska seura ja pelaajat ovat niin lähellä.

NHL:ää olen aina seurannut tiettyjen yksilöiden kautta. Jyrki Lumme, Vesa Toskala, Tuukka Rask, Juuso Välimäki, Arttu Ruotsalainen ja ehkä tulevaisuudessa Jani Nyman. Ne joukkueet kiinnostavat, missä he ovat pelanneet tai pelaavat.

Kuten olen julkisuudessa tuonut esiin, olen 1990-luvun alusta saakka käynyt Tampereen Ilveksen matseissa. Se on tuolta saakka tuntunut tärkeältä ja siinä yhteisössä olen kokenut olevani osa jotain ajasta irrallaan olevaa. Onhan seura perustettu (1931) vuosikymmeniä ennen syntymääni, ja varmaan jatkaa olemassaoloaan vielä pitkään minun jälkeenikin.

Samaan aikaan NHL-ottelun kanssa pelataan myös Liigaa ja kolmosdivaria. Sekä Ilves että JPK pelaavat omia otteluitaan. JPK kohtaa Alajärvellä Kauhavan Hela-Kiekon ja Ilves puolestaan pelaa JYPin vieraana. NHL-tähtien sirklaillessa Manse-areenan jäällä, silmäilen vähän väliä netistä, että kuinka näillä todellisilla kiinnostuksen kohteillani menee.

Olin pari viikkoa sitten Alajärven jäähallissa katsomassa, kun JPK löylytti kolmosdivarin ottelussa Seinäjoen S-Kiekkoa. Paikalla oli reilusti yli 200 katsojaa, melkein mökki täynnä ja jäähallin ainoa kioski sai koko ajan palvella kahvin- ja makkaranhimoista yleisöä. Se oli hieno ja merkityksellinen peli ja ottelutapahtuma.

Eksyneenä Ratamettän uumenissa

Saavuin peliareenalle pari tuntia ennen ottelun alkua, ja yritin pressikatsomoon aivan ensimmäisten joukossa, kenties jopa ensimmäisenä, sillä ensiyrityksellä jouduin kääntymään ovelta takaisin. Tarjolla olisi ollut hissikyyti oikeaan osoitteeseen, mutta nohevana poikana ajattelin nousta raput viidenteen kerrokseen. Tätä ei kai ollut kukaan olettanut, sillä ovet olivat säpissä ja löysin itseni yksin haahuilemasta rappukäytävästä, kuten alla oleva video kertoo.

Jotain Alajärven kolmosdivarijoukkueen tai Ilveksen liigajoukkueen kaltaista merkityksellisyyttä toivon löytäväni myös Tampereen NHL-tapahtumasta. Ilta-Sanomat kirjoitti pari päivää sitten, että NHL-joukkueet olisivat Tampereella enemmän markkinoimassa tuotettaan kuin pelaamassa kilpailullisia otteluita, mutta jos en voi ajatella heidän pelaavan kilpailullisia otteluita (ja ihan oikeita runkosarjapisteitä tosiaan on onneksi jaossa), niin en löytäisi tältä ottelulta sitäkään vähään merkitystä kuin nyt. Todellakin haluan ajatella noiden kiekkoilijoiden pelaavan todellisista sarjapisteistä, niin kuin asia onkin.

Lue myös: Onko tämä Puljujärven kausi, ottaako Maccelli askeleen ylemmäksi? – Katso lista Ylen syksyn NHL-otteluista

Ensimmäisen erän jälkeen Avalanche johtaa 2-0. Samaan aikaan netistä seuraamassani JPK:n ja Hela-Kiekon ottelussa on erittäin tasaista, mikä onkin sarjan kärkikamppailulle sopivaa.

Toinen erä

Tämä ei toki ole ensimmäinen kerta, kun NHL saapuu Tampereelle, sillä 4. joulukuutta vuonna 1994 NHL:n työsulun aikana legendaarinen Wayne Gretzky johdatti kokoamansa All Stars -joukkueen Euroopan-kiertueelle, joka suuntautui myös Manseen. Päivää aiemmin 99 All Stars murskasi Jokerit Helsingissä, mutta surkeaa liigakautta pelannut Ilves otti loppuunmyydyssä Hakametsässä leikin ihan tosissaan.

Sami Ahlberg tasoitti matsin kolmannen erän lopussa lukemiin 3-3, ja jatkoajalla sama mies pyssytti Ilvekselle ikimuistoisen 4-3 voiton. Se peli oli minulla VHS-kasetilla, ja katsoin nuo Ahlbergin maalit sieltä aikoinaan varmasti sata kertaa. Huh huh, SE tuntui merkitykselliseltä NHL-tähtien vierailulta.

.

Ja tämän muiston jälkeen onkin syytä kysyä, näyttivätkö Blue Jackets ja Avalanche perjantaina siltä, että he ottavat aivan tosissaan? Että maailman parhaan kiekkoliigan pelaajat heittäytyvät kiekkojen eteen, eivät ikinä jätä kaveria ja tuulettavat voittomaalia, kuin olisivat iskeneet kunnarin Järviseudun paikalliskamppailussa Ankkurit vastaan Veto? Mielestäni Tampereen NHL-ottelun intensiteetti ei ole parasta mahdollista it’s in the game -luokkaa.

No, täytyy tunnustaa, etten kuuluu kotimaan kovimpaan kärkeen pelin ymmärtämisen suhteen. Siksi on katsottava, mitä mieltä asiasta on mies, joka on paitsi pelannut ja valmentanut SM-liigassa, myös puhunut jääkiekosta parikymmentä vuotta työkseen. Eli kyseessä on tietenkin Petteri Sihvonen.

Sihvonen twiittaa jokseenkin saman havainnon, jonka teen itsekin. Tapahtuma on hieno ja varmasti ikimuistoinen kokemus monille, mutta ihan jääkiekkona ei sittenkään mitenkään erikoista.

Lue myös: Mikä on hyvää jääkiekkoa, Petteri Sihvonen?

Kahden erän jälkeen Avalanche johtaa 3-2, mikä mielestäni on melko yllättävää, sillä lukemat eivät kerro totuutta pelitapahtumista. Avalanche on ollut selvästi hallitseva osapuoli, mutta niin vain Blue Jackets roikkuu maalin päässä.

Kolmas erä

Ihan kuka tahansa ei tähän kiekkosirkukseen pääse. Itse istuin lehdistökatsomossa, jota ihan hyvällä syyllä voi tässä yhteydessä sanoa myös katkarapukatsomoksi. Lippu.fin hinnaston mukaan halvin lippu kustantaa 69,90 euroa. 129 euron ja 169 euron lipuillakin pääsee vain yläkatsomoihin, ja alakatsomoihin pitkille sivuille täytyy pulittaa 299 euroa per lippu. Jösses. Puolen litran oluttölkki hintaan 10,90, eli litrahinta ei enempää eikä vähempää kuin 21,80.

Kävelykierros areenan käytävillä erätauon aikana kertoo ja näyttää, että paikalle saapunut yleisö on hyvällä fiiliksellä. Hinnat ovat mitä ovat, mutta ei niistä valiteta.

Ei meistä varmaan kukaan olisi 1990-luvun lopussa arvannut, että parikymmentä vuotta myöhemmin lätkämatsin kalja ja lihapiirakka maksavat sata markkaa. Jotenkin tähän NHL-matsin eetokseen kuuluu, että kun tullaan paikalle, niin kaikki on paitsi hienoa, myös kallista. Ei se ehkä paikalla olevia hetkauta, mutta joitakin muita perheitä varmaan estää kokonaan tulemasta paikalle.

Kolmannen erän lopussa Mikko Rantanen saa hatullisen täyteen. Moni katsoja heittää jäälle hattunsa. Toivottavasti eivät olleet kauhean kalliita tai muuten vain hyviä hattuja.

Ottelu päättyy, Avalanche voittaa 6-3. Paljon nähtiin siis maaleja, mikä monelle onkin se pelin tärkein suola. Neljä maalia vieläpä suomalaisten tekeminä. Kova juttu, että sattuikin juuri näin.

Mitä tästä kaikesta sitten pitäisi ajatella? No, älkää käsittäkö väärin, en minä vastusta NHL:n vierailua Suomessa, enkä muutenkaan isoa, vilkkuvaa, välkkyvää ja äänekästä show’ta. Ei tämä sen huonompaa viihdettä ole kuin päivä huvipuistossa tai sirkuksessa.

Mutta jos haluatte todellisia merkityksellisyyden tunteita, urheiluromantiikkaa ja yhteisöllisyyttä, käykää katsomassa niitä paikallisten seurojenne pelejä. Lähes joka ilta jollain sarjatasolla lähiseudulla pelataan.

Sarjan ja pelin tasolla ei ole väliä.

Ihmisillä on.

Lue myös: ”En olisi Selänteen uran aikana uskonut, että häneltä löytyy näin paljon mielipiteitä”, sanoo Selänteen urasta kirjan kirjoittanut Marko Leppänen

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Kaikki Seuran miehen kirjoitukset tästä linkistä

X