Veikkausliigan yleisömäärät ovat kriisissä, tässä on viisi syytä ja viisi ratkaisua tilanteeseen

Veikkausliigan yleisömäärät ovat tällä hetkellä enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Katsomossa oli runsaasti tilaa, kun HIFK ja Honka kohtasivat pääkaupunkiseudun paikalliskamppailussa 29. toukokuuta 2022.

Veikkausliigan yleisömäärät ovat tällä hetkellä enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Teksti:
Jukka Vuorio

Jalkapallon kotimaisen miesten pääsarjan Veikkausliigan yleisömäärät ovat kauteen 2019 verrattuna hirveässä laskussa.

Nyt Seuran mies vääntää rautalangasta, miten tilanteeseen on jouduttu ja miten sieltä päästään pois.

Viisi syytä yleisökatoon

1 No, kaikkien lajien kaikki kotimaiset sarjat kärsivät koronapandemian aikana yleisömäärien selvästä pudotuksesta. Joukossa on poikkeuksena vain muutamia aivan yksittäisiä joukkueita, kuten miesten jääkiekon HIFK, Tappara ja Ilves. Jokseenkin kaikkia muita yleisömääräpudotus vaivaa. On vähän epäselvää, ajatellaanko pandemian olevan ohi vai ei, mutta se on hyvin selvää, ettei yleisö ole palannut katsomoihin pandemiaa ja rajoituksia edeltävälle ajalle. Ihmekös tuo, kun pari vuotta toitotettiin joka tuutissa, että pysykää kotona ja välttäkää kontakteja ja etenkin massatapahtumia.

2 Pitkään ajateltiin, että sitten kun Suomen miesten maajoukkue alkaa pärjätä jalkapallossa oikein toden teolla, väki kyllä löytää myös Veikkausliigan katsomoihin. No, Huuhkajat pelasi kesällä 2021 EM-kisoissa ja tykitteli sitä ennen komeita voittoja Kansojen liigassa. EM-kisojen jälkeenkin maajoukkue on kyllä kiinnostanut niin katsojia kuin mediaakin, mutta ei se kiinnostus ole kotimaisten sarjojen lippuluukuilla näkynyt. Harmi, sillä Veikkausliigassa pelaa useita viime vuosien maajoukkuepelaajia sekä ennen kaikkea myös tulevia maajoukkuepelaajia. Eli helvetin hyviä pelaajia.

Ei vain passiivinen katsoja ja maksaja

3 Ottelutapahtuma on, tai sen pitäisi olla, paljon muutakin kuin vain se itse peli. Ottelutapahtuma rakentuu pelin lisäksi hyvin monesta tekijästä, kuten lippujen hinnoittelusta, ravintolapalveluista, lippukassojen ja turvatarkastusten toimivuudesta eli jonoutumattomuudesta eli riittävästä henkilökunnasta, mainonnasta ja markkinoinnista, yhteistyökumppaneiden mukaan saamisesta ja huomioinnista, lapsiperheiden huomioinnista, parkkipaikkojen toimivuudesta ja mikä tärkeintä, yhteisöllisyyden tunteen synnyttämisestä. Katsojalle täytyy syntyä fiilis, ettei hän ole vain passiivinen katsoja ja maksaja, vaan osa jotain suurta ja tärkeää tarinaa. Tätä kaikkea ei ole kaikissa seuroissa ymmärretty, tai jos on, ollaan oltu hyvin kyvyttömiä asioiden toteuttamisessa.

4 Media on vähentänyt Veikkausliigan seuraamista. Suurissa jalkapallomaissa kuten Espanjassa, Italiassa, Englannissa tai Saksassa iltapäivälehtien ja valtakunnallisten sanomalehtien urheilusivut täyttyvät sivu toisensa jälkeen matsiennakoista ja matsiraporteista, kun pääsarjassa pelataan. Suomessa HS, IS ja IL ovat vähentäneet Veikkausliigan uutisointia rajusti. Näillä printtilehdillä on edelleen yhteensä tolkuton määrä lukijoita, mutta nyt he saavat lukea keskimäärin enemmän Englannin Valioliigaa ja Espanjan La Ligaa koskevia juttuja, kun kotimaisen pääsarjan tapahtumista. Toimittajana tietenkin ymmärrän myös lehtien toimitusten ja niiden esimiesten ja heidän esimiestensä näkemyksen: Niistä aiheista tehdään juttuja, jotka tuovat klikkejä ja lukuaikaa. Monesti mennään digin mittarit edellä, koska niitä on yksinkertaisinta seurata ja tulkita. Silti kotimaisen jalkapallon rakastajana olen pahoillani siitä, että nyt kotimaiset sarjat loistavat poissaolollaan nimenomaan printtilehdissä. Onneksi maakuntalehdet edelleen joukkueistaan kirjoittavat. Ja vielä: Tilanne ei tietenkään ole yksittäisten tavallisten toimittajien vika. Omia aiheita voi aina ehdottaa, mutta viime kädessähän tehdään juttuja siitä, mistä esimiehet haluavat.

Lisäksi tavallisten tv-katsojien näkökulmasta Veikkausliigaa ei ikinä tule telkkarista. Niin, maksullinen Sanoman kanava Ruutu+ näyttää toki kaikki ottelut, mutta käytännössä niitä matseja seuraavat vain liigan heavy userit. Kerran viikossa pitäisi tulla Yleltä, Maikkarilta tai Neloselta maksuttomalta kanavalta yksi Veikkausliigan matsi, ja aina tiettynä päivänä läpi koko kauden. Tai siis tarkoitan, että täydellisessä maailmassa pitäisi tulla. Nykyisessä kai markkinatalouden säännöt päättävät, mitä telkkarista tulee.

Onko tänään pelipäivä?

5 Veikkausliigan ja sen seurojen oma mainonta ja markkinointi ei ole tasoa 10 ja A+. Kyllä, resurssit ovat pienet, mutta kekseliäisyyteen ja ketteryyteen voisi silti panostaa. Kun on laitettu matsimainos maakuntalehteen, Facebookin ja Instagramiin, ei voi hengähtää ja jäädä odottelemaan yleisövyöryä. Mainonnan ja markkinoinnin työ ei lopu koskaan, tai ei saisi loppua. Seuran ja sen edustusjoukkueen pitäisi olla vähintään kaupunkilaisten ja maakuntalaisten mielessä, silmissä ja korvissa jatkuvasti myös niinä kuukausina, kun Veikkausliigaa ei pelata. Hyvin pienillä resursseilla seuraa voi pitää esillä toreilla, kauppakeskuksissa, kaduilla, tapahtumissa ja kouluissa, jos vain viitseliäisyyttä ja omistautumista on. Onko sitä?

Viisi ratkaisua yleisökatoon

1 Okei okei, helppoja, nopeita eikä etenkään ilmaisia ratkaisuja ole saatavilla heti tässä nyt. Intohimoisia ja paksulompakkoisia mesenaatteja ei riitä joka kaupunkiin, ja kyllä se ihan hyvä on niin.

Mutta sen minä ainakin voin sanoa, että koko seura alkaa tuntua paikallisista ihmisistä ja perheistä sitä merkityksellisemmältä, mitä laajempaa ja laadukkaampaa seuran juniorijoukkuetoiminta on. Ainakin minulle futisjuniorin isänä sekä samoin myös hyvälle ystävälleni, kahden futisjunnun faijalle, syntyi heti lasten joukkueiden myötä luontaisesti ajatus, että kai minä voisin seuran hyväksi tehdä vapaaehtoista talkootyötä muutenkin kuin vain oman vesselin joukkueen osalta. Kai minä voisin seuran verkkarit ostaa ja viedä lasta katsomaan seuran muiden joukkueiden pelejä. Kai minä voisin rahani kantaa kahvi- ja makkarakioskille ja kai minä voisin niitä matsimainoksia somessa jakaa. Sama homma toimii tietenkin myös toisinpäin. Jos seuran junnujoukkuetoiminta vaikuttaa tavalla tai toisella laaduttomalta, syntyy koko seuraa kohtaan negatiivisten ajatusten kierre.

2 Liiga ja seurat innovoimaan. Siis muistatteko kun pesiksen puolella Alajärven Ankkurit järjesti esimerkiksi lehmänpaska-arpajaiset? Sehän oli aivan mahtavaa laatikon ulkopuolista ajattelua, ja toi heti Ankkureille enemmän medianäkyvyyttä Hesarissa, kun itse pelit koko kaudella. En minä siis tarkoita, että nyt joka tepsi, ropsi, kepsi ja vepsu järjestämään lehmänpaska-arpajaisia, mutta tästä voi ottaa mallia, että kaikkea voi ja pitää yrittää keksiä. Hulluimpia ideoita kannattaa lähteä pari kertaa kaudessa toteuttamaan, eikä vain tehdä aina sitä samaa mitä tähänkin saakka.

3 Yksi lähestymistapa on tietenkin luopua paikallaolevien katsojien määrän käyttämisestä mittarina. Sopeutuu uusiin oloihin, uuteen toimintaympäristöön. Alkaisi nähdä mahdollisuuksia siellä, missä nyt nähdään uhkia. Kun suuntaa huomionsa toisaalle, eikä enää ajattelee vanhaa ongelmaa, onko silloin enää ongelma? Voisihan sitä ajatella, että nykyaika on sellaista, että voisi mitata vaikka kuinka moni on katsonut ottelun suoratoistona tai kuinka moni on katsonut matsikoosteen tai vaikka kuinka moni on katsonut jonkin siistin maalin tai erikoisen tilanteen videon Instagramista/TikTokista/Twitteristä.

Miten tätäkään ei osata?

4 Miksi niin harvassa monilajiseurassa, jos missään, osataan tehdä kunnollista seurayhteistyötä? Miksi esimerkiksi HIFK ja Ilves eivät futiksessa onnistu saamaan juuri mitään lätkäpuolen isosta imusta? Eli seurojen sisäinen yhteistyö kuntoon. Kuppikunnat ja oman edun tavoittelut helvettiin.

5 Ainakin teoriassa pääsarjajoukkueen potentiaalisessa kannattajapohjassa on useita segmenttejä, jotka kaikki pitää jollain tavalla huomioida, mutta kyllä minä seurapomona lähtisin siitä, että ennen kaikkea seuran, joukkueen, stadionin, ottelutapahtuman ja pelin täytyy olla sellainen, että se houkuttelee paikalle niin sanottuja tuulareita ja perhekannattajia. Se kaikkein sitoutunein hc-kannattajien ydinryhmä täytyy tietenkin huomioida, muttei voi olla tekemisen lähtökohta. Paikalle täytyy saada väkeä, joille koko henki ja elämä ei ole se seura, mutta jotka mielellään tulevat katsomaan hyvin järjestettyä, kiinnostavaa tapahtumaa järkevään hintaan.

 

Yhteenveto: Paksu lompakko auttaa aina, mutta mikä vain on mahdollista, jos seuran tai edustusjoukkueen taakse löytyy riittävästi sitoutunutta yhteisöä, viitseliäisyyttä, uskallusta ja intohimoa.

Lue myös: Kirkkoherra Kari Kanala, miksi fanitat Arsenalia, kun Helsinki on täynnä hienoja jalkapalloseuroja?

Lue myös: Suomen Pankin Olli Rehn pureskeli HJK:n ja Ilveksen talousluvut – Junnufutis tuottaa Suomelle jopa yli 100 miljoonan euron hyödyt

Seuran mies Twitterissä

Seuran mies Instagramissa

Lue myös: Seuran miehen kaikki kirjoitukset tästä linkistä

X