En tiedä, kuinka kauan kaulani on ollut noin kamala. Ehkä se on ollut sellainen aina. En vain ilmeisesti koskaan ennen ole katsonut kaulaani. En koskaan.
Teksti:
Miia Saari

Se tapahtui yhtenä iltana muutama viikko sitten. Katsoin televisiota ja kurkkuani alkoi koskea. Menin peilin eteen, avasin suuni ja yritin tähystellä sisään. Ei siellä mitään näkynyt. Mutta sitten katseeni siirtyi vahingossa alaspäin ja näin Sen. Kaulani.

Siinä oli kaksi todella syvää uurretta. Lisäksi uurteiden välinen alue oli pullistunut. Hyi hitto!

En tiedä, kuinka kauan kaulani on ollut noin kamala. Ehkä se on ollut sellainen aina. En vain ilmeisesti koskaan ennen ole katsonut kaulaani. En koskaan.

Muutaman kerran elämässäni olen miettinyt, pitäisikö kaulakin rasvata. Joku sanoi joskus niin. Muista levittää hoitovoide myös kaulalle.

En koskaan levittänyt. Ja tässä on tulos. Olen pilannut kaulani.

Kaula-aukkoni pilasin jo parikymmentä vuotta sitten Mallorcalla. Pelasin pingistä hotellin pihalla kolme tuntia ilman aurinkorasvaa. Muutuin kauttaaltani vaaleanpunaiseksi. Kaula-aukkooni jäi pysyvä punoitus.

Mutta tähän asti olin luullut, ettei kaulassani ole mitään varsinaista vikaa.

Kysyin kaulastani mielipidettä meikkaajalta, joka meikkasi minut tämän blogin kuvaa varten. (Huomatkaa muuten, että kuvassa ei näy kaulani.)

Katsopas tätä, meikkaaja sanoi ja osoitti omaa kaulaansa.

Ja toden totta. Hänenkin kaulansa oli kamala. Ja hän on sentään meikkitaiteilija ja minua ehkä kymmenen vuotta nuorempi.

Enkö siis olisikaan voinut pelastaa kaulaani rasvauksella?

Et, sanoi meikkitaiteilija. Hän uskoo, että se olisi ihan yhtä kamala, vaikka olisin kuinka rasvannut sitä.

Ei rasvaus pelastanut hänenkään kaulaansa.

Kaulat ilmeisesti elävät täysin omaa elämäänsä. Jos kaula päättää kamaloitua, se tekee sen. Riippumatta siitä, kenestä se riippuu.

Meikkitaiteilija havaitsi oman kaulansa kamaluuden jo kolmikymppisenä. Se tapahtui hänelle aivan samoin kuin minulle. Yhtäkkiä hänen katseensa vain kääntyi kaulaan.

Hän alkoi heti, aivan kuten minäkin, tarkkailla muidenkin kauloja. Minä tuijotan kauloja kulkuvälineissä, mutta meikkitaiteilija keksi tehokkaamman tavan. Hän tarkisti netistä kuvahaun kautta jo samana iltana satojen kaulojen kunnon ja vertaili niitä omaansa.

Aika monen muunkin kaula oli kamala.

Alan ehkä jo tottua kaulaani. Sitä paitsi jos venytän päätäni eteenpäin, kaulani näyttää kauniimmalta. Tosin on raskasta olla siinä asennossa kahtakymmentä sekuntia kauempaa.

Luulen, että minulla oli joskus kiva kaula. En vain osannut arvostaa sitä. Siitä syystä olen päättänyt arvostaa niitä paikkoja itsessäni, jotka ovat vielä kohtalaisessa kunnossa.

Ranteeni ovat oikein edustavat. Hoikatkin vielä.

X