Jarkko halusi hallita elämäänsä – ja sairastui syömishäiriöön

Jarkko Haverisen syömishäiriö alkoi teininä ja jatkui pitkälle aikuisikään asti. Vasta loppuunpalamisen jälkeen hän oppi nauttimaan ruoasta.
Hanna Vilo
Selviytyjät 10.2.2017 12:50

Teini-ikäisenä helsinkiläinen Jarkko Haverinen, 39, haki kaoottiseen maailmaan turvaa hallitsemalla syömistään ja treenaamalla. Hän ajatteli, että kova kunto tekisi hänet onnelliseksi. Syömishäiriö hallitsi kuitenkin elämää.

Tähän havahduin

Vanhempani erosivat, kun olin 15-vuotias. Sitä ennen olin elänyt onnellista lapsuutta. Eron jälkeen maailmani hajosi. Purin ahdistustani liikkumalla ja hallitsemalla syömistäni. Tutkin ravitsemustaulukoista, paljonko missäkin ruoassa oli energiaa, ja söin sen mukaan. Se oli ainoa asia, jota pystyin hallitsemaan.

Ahdistus unohtui, kun sain palavan halun suorittaa varusmiespalveluksen Ilmasotakoulussa. Aloin juosta monta tuntia päivässä. Söin kuitenkin liian vähän treenaamiseeni verrattuna. Olen 184 senttimetriä pitkä ja 18-vuotiaana painoin alimmillani 57 kiloa.

Ilmasotakoulun pääsykokeissa pärjäsin hyvin. Kuntoni oli kova, ja kirjalliset kokeet menivät mainiosti. Lääkäri ei kuitenkaan päästänyt minua eteenpäin, koska painoin niin vähän.

Syömishäiriö saneli ruokavalion

Kotimatkalla mietin vain tavoitettani. Seuraavana päivänä pyysin tuttua kuntosalin omistajaa tekemään minulle ohjelman, jolla saisin lisää painoa. Aloin orjallisesti syödä 3 500 kilokaloria päivässä. Ruokavalioni muuttui täysin päinvastaiseksi kuin aikaisemmin.

Itse ajattelin, että syömiseni oli aivan normaalia, sillä olin tottunut syömään suorittaen. Katsoin kellosta, milloin oli taas aika tankata, jotta paino nousisi. Nautin, kun sain hallita syömistäni.

Vuoden päästä olin entistä kovemmassa kunnossa Ilmasotakoulun pääsykokeissa. Painoin 25 kiloa enemmän, mutta lääkäri ei taaskaan päästänyt minua eteenpäin. Hän epäili, että painoni oli noussut hormonien avulla. Palasin kotiin pettyneenä.

Burnout pysäytti

Kävin armeijan ja palasin siviiliin töihin. Yritin edelleen siviili-ilmailualalle, mutten päässyt. Sitten kiinnostuin ensihoitajakoulutuksesta, johon myös pääsin. Näkökulmani elämään muuttui. Sen sijaan että olisin opiskellut tappajaksi, opiskelin auttajaksi. Valmistuin vuonna 2004 ja aloin työskennellä ambulanssissa.

Samoihin aikoihin Hunks-tanssiryhmässä tanssinut kaverini soitti minulle ja tarjosi tanssihommia. Olen luova hullu ja päätin lähteä mukaan. Lisäksi opiskelin samaan aikaan personal traineriksi.

Neljä vuotta tein kolmea työtä yhtä aikaa. Koko ajan treenasin säännöllisesti ja noudatin tarkkaa ruokavaliota. Vauhdikas vaihe päättyi vasta, kun aloin saada sydämentykytyskohtauksia ja hengenahdistusta. Kehoni ei enää kestänyt tahtiani, ja tuntui, että romahdan siihen paikkaan. Päätin keskittyä vain valmentamiseen.

Tässä ja nyt

Kahdeksan vuotta sitten olin silloisen tyttöystäväni kanssa lomalla Kreikassa. Siellä kävimme ravintoloissa syömässä ja ostimme kaupasta, mitä mieli teki. Koin ensimmäistä kertaa elämässäni nautintoa syömisestä.

Paranemiseni alkoi siitä matkasta. Kotona en halunnut enää palata pakkomielteiseen syömiseen. Opettelin kuuntelemaan kehoani ja syömään vain silloin, kun oli oikeasti nälkä.

Nykyisen perheeni kanssa syömme yhdessä päivittäin. Katamme kauniisti, juttelemme ja nautimme ruoasta. Taulukoiden mukaan olen ylipainoinen, mutta omasta mielestäni täysin normaalipainoinen, koska olen lihaksikas.

Loppuunpalamisen jälkeen olen painottanut personal trainerin työssäni enemmän henkistä hyvinvointia. Minun kokemukseni mukaan syömishäiriö on yksi tapa ilmaista henkistä pahoinvointia. Haluan auttaa ihmisiä löytämään kokonaisvaltaisesti hyvää oloa elämäänsä.

Lue lisää:

Kuinka puuttua syömishäiriöön

Kotilääkäri: ”Salaaminen oli helppoa ja siksi vaarallista”