Onko mania vaaraksi aivoille?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kuormittaako mania aivoja?
Kuva: Colourbox
Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä vaihtelevat masennus ja mania. Sairaus on parantumaton, mutta siihen on olemassa hyviä lääkkeitä. Niiden ansiosta moni voi elää normaalia elämää.

1. Millainen sairaus kaksisuuntainen mielialahäiriö on?

Se on vakava ja pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jonka perusoireena on mielialan huomattava muutos, joko masennus tai mielialan kohoaminen.

Sairaudessa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania- tai maniajaksoja tai sekamuotoisia jaksoja. Jaksojen välillä voi olla vähäoireisia tai oireettomia aikoja. Maaninen ihminen on hillitön ja hänen toimintakykynsä laskee niin, ettei hän voi huolehtia työstään tai perheestään. Hypomania on maniaa lievempi oire.

Sairaus aiheuttaa suurta haittaa niin perhe- kuin työelämälle. Esimerkiksi avioeroja sairastuneilla on 2–3 kertaa enemmän kuin muulla väestöllä. Sairautta kutsuttiin aikaisemmin maanisdepressiivisyydeksi, mutta nimestä luovuttiin, koska se ei ole hyvää suomenkieltä.

2. Milloin on syytä epäillä kaksisuuntaista mielialahäiriötä?

Taudin kulku on hyvin yksilöllistä. Yli puolessa tapauksista sairaus alkaa masennuksella. Masennusta paljastavampi oire on mielialan kohoaminen, johon voi liittyä kiihtyneisyyttä tai ärtyisyyttä, lisääntynyttä aktiivisuutta ja unentarpeen vähenemistä. Jokaisella mieliala kohoaa joskus, mutta mania kestää vähintään viikon ja hypomania vähintään neljä vuorokautta.

3. Mistä se johtuu?

Syytä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ei tarkasti tiedetä, mutta taipumus sairastua on vahvasti perinnöllinen. Jos ensiasteen sukulaisella eli vanhemmilla tai sisaruksilla on niin sanottu tyypin 1 kaksisuuntainen mielialahäiriö, johon kuuluu maanisia vaiheita, sairastumisriski on 5–10-kertainen muuhun väestöön verrattuna. Lisäksi sairastuneilla on todettu keskushermoston välittäjäainepoikkeavuuksia sekä poikkeavuuksia aivojen aineenvaihdunnassa, aivojen rakenteessa ja uni- tai vuorokausirytmissä. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei voida parantaa.

4. Millaisia maaniset jaksot ovat?

Maniajaksot ovat yleensä masennusta lyhyempiä. Masennusjaksot kestävät yleensä useita kuukausia, mutta mania joitakin viikkoja, joskus harvoin joitakin kuukausia. Yleensä maanisessa jaksossa toimeliaisuus lisääntyy, ihmisellä on keskittymisvaikeuksia ja hänen on vaikea olla paikoillaan.

Tavallinen perusoire on vähäinen unentarve. Maanikko voi tuntea olonsa levänneeksi jo kolmen tunnin yöunen jälkeen. Hän voi olla puhelias, ajatustoiminta on kiihtynyttä eli ”ajatukset lentävät” ja ihminen voi olla sosiaalisesti estoton ja vaikkapa halailla ventovieraita. Lisäksi itsetunto voi olla ylikorostunut, seksuaalinen halukkuus kasvanut ja käytös uhkarohkeaa, jolloin maanikko ei esimerkiksi noudata liikennesääntöjä. Maaninen ihminen voi olla myös häiriöherkkä eli huomio herpaantuu helposti epäolennaisiin asioihin.

5. Miten sairauden masennusjakso eroaa tavallisesta masennuksesta?

Ei mitenkään. Käytännössä on todettu, että kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennus ei reagoi masennuslääkkeille yhtä hyvin kuin tavanomainen masennus. Joskus harvoin taudin masennukseen voi liittyä joitakin epätyypillisiä oireita.

Koska erottaminen on vaikeaa, jokaiselta masennuspotilaalta pitäisi kysyä, onko hänellä ollut koskaan mieliala koholla useita päiviä.

6. Miksi kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi on vaikeaa?

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei voida nähdä missään kokeissa. Diagnoosi perustuu vain potilaan elämänhistoriaan. Se on mielenterveyden häiriöistä kaikkein vaikeimmin tunnistettava. Tavallisessa tilanteessa psykiatrin tehdessä diagnoosia keskitytään nykyhetkeen ja kuluneeseen pariin viikkoon. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavalla on yleensä hoidon hetkellä masennusoireita, eivätkä potilaat näe aikaisemmin ollutta jaksoa hypomaniana tai maniana. Joskus menee aikaa, ennen kuin potilas saa kiinni siitä, mitä psykiatri tarkoittaa. Hän itse voi nähdä maniavaiheen vain esimerkiksi touhuamisena tai sekoiluna.

7. Voiko sairaus aiheuttaa aivoissa pysyviä muutoksia?

Kyllä, erityisesti maniajaksot. Ne voivat heikentää aivojen kognitiivisia eli tiedonkäsittelyyn liittyviä toimintoja. Rajusta maniasta kärsivä ei välttämättä pysty elämään yhteiskunnassa tolkuttoman käyttäytymisen vuoksi. Vaikeaa maniaa pitää hoitaa sekä oireiden että aivojen vuoksi.

Sairauteen liittyy myös itsemurhariski, jonka on arvioitu olevan 15–20 kertaa suurempi kuin muulla väestöllä, sekä suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

8. Miten kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidetaan?

Hoidossa kaikkein keskeisintä on loppuelämän kestävä lääkehoito. Hyvään hoitoon kuuluu myös psykoterapia. Ensisijaisina lääkkeinä käytetään niin sanottuja mielialaa tasaavia lääkkeitä, kuten litiumia, valproaattia, toisen polven psykoosilääkkeitä tai niiden yhdistelmiä. Lisäksi voidaan käyttää muuta oireiden mukaista lääkitystä. Sairauteen on koko ajan kehitteillä uusia hoitomuotoja taudin eri vaiheisiin. Myös uusia psykoterapeuttisia hoitomuotoja kehitellään.

9. Liittyykö lääkitykseen haittavaikutuksia?

Haitat ovat aina yksilöllisiä, mutta tavallisimpia on painonnousu. Litium voi aiheuttaa käsien vapinaa. Lääkehoidon alussa tavallisimpia sivuvaikutuksia ovat väsymys, huimaus ja päänsärky, mutta ne voivat hävitä lääkityksen jatkuessa. Sairauden hoitoon on melko paljon vaihtoehtoja. Jokaiselle potilaalle yritetään löytää lääke, jolla on mahdollisimman hyvä teho ja mahdollisimman vähän sivuvaikutuksia.

10. Kuinka yleinen sairaus on?

Arvion mukaan noin prosentti väestöstä sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tautiin voi sairastua missä iässä tahansa, mutta tyypillisesti se puhkeaa nuorena aikuisena. Sairautta ei voi ennustaa tai ehkäistä millään tavalla. Puhkeamiseen vaikuttaa perinnöllinen alttius ja viime kädessä sattuma. Joissakin tapauksissa vaikeat elämäntilanteet voivat laukaista sairauden. Vaikka sairaus on vakava mielen häiriö, sitä voidaan hoitaa. Se on vähän kuin sokeritauti: joitakin asioita pitää ottaa huomioon, mutta se ei estä normaalia elämää.

 

Asiantuntijana psykiatrian dosentti Kirsi Suominen, Helsingin yliopisto.

Seura 11/2012

X