Anna-Maija joutui kaihileikkaukseen, kun tekstin päälle ilmestyi samea läntti

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anna-Maija Antila
Kaihileikkauksen jälkeen Anna-Maija Antilan ratsastusharrastus muuttui paljon helpommaksi. Suomenhevonen Herra Mörkö pitää huolta siitä, että työasiat nollaantuvat mielestä. © SARA PIHLAJA / OTAVAMEDIA
Näön sumeneminen ja harmaakaihin paheneminen harmittivat Anna-Maija Antilaa. Silmäleikkaus toi yllätyksen.

Muutama vuosi sitten tamperelainen Anna-Maija Antila, 58, huomasi, että lukeminen oli muuttunut hankalaksi. Hän tarvitsi entistä enemmän valoa lukiessa, ja siitä huolimatta tekstin päälle ilmestyi usein samea läntti. Osan kirjoituksesta hän näki selvästi, osan ei.

Silmissä näkyi näöntarkastuksessa harmaakaihin merkkejä

”Tarvitsin moniteholaseja, minkä takia minulla oli tapana käydä näöntarkistuksessa kerran vuodessa. Silmälääkärini oli jo aikaisemmin kertonut, että silmissäni näkyy harmaakaihin merkkejä. Se on iän myötä kehittyvä tila, jossa silmän linssi samentuu ja läpäisee valoa huonosti.

Ensimmäiset oireet eivät siis yllättäneet, mutta ne harmittivat siitä huolimatta. Pidän lukemisesta, ja totta kai harmitti, että silmät väsyivät helposti.”

Silmäleikkauksen kaksi vaihtoehtoa

”Pari vuotta sitten näköongelmani pahenivat nopeasti muutaman kuukauden aikana. Varasin ajan silmälääkäriin, ja kerroin, että haluan päästä kaihileikkaukseen, sillä muuten en enää pärjäsi kunnolla gynekologin työssäni.

Silmälääkärini ehdotti kahta eri leikkausvaihtoehtoa: Voisin valita joko yksinkertaisen leikkauksen, jossa vaihdettaisiin vain silmien linssit. Toinen mahdollisuus oli asettaa silmiin moniteholinssit, joiden avulla pääsisin myös kokonaan eroon silmälaseistani.

Olin jo monta vuotta käyttänyt silmälaseja, ja tuntui tietysti houkuttelevalta päästä niistä eroon. Sen takia valitsin moniteholinssileikkauksen. Siihen ei liittynyt sen enempää riskejä kuin tavalliseenkaan kaihileikkaukseen.”

Pelko sokeutumista edelsi kaihileikkausta

”Vaikka olin kuullut kaihileikkauksista vain hyvää, leikkaus vähän pelotti etukäteen. Näkö on niin tärkeä asia, että mielessäni välähti välillä jopa pelko, voisiko leikkauksessa kokonaan sokeutua.

Mietin myös, osaanko olla leikkauspöydällä tarpeeksi rauhallinen, jotten itse aiheuta vaaratilanteita. Pelkäsin esimerkiksi, että alan yskiä kesken kaiken.

Huoleni paljastuivat turhiksi. Silmäni leikattiin joulukuussa vajaa pari vuotta sitten. Sairaanhoitaja otti minut rauhallisesti vastaan ja laittoi silmiini puudutusainetta ja mustuaista laajentavia tippoja.

Leikkauspöydällä silmälääkäri selitti koko ajan, mitä oli tekemässä. Minun piti vain keskittyä katsomaan edessä näkyvää kirkasta valoa. Kumpaakin silmää operoitiin noin vartti, ja sen ajan pystyin hyvin olemaan paikallani.

Leikkauksen jälkeen silmieni päälle teipattiin läpinäkyvästä pleksistä suojakalvot, ja saattajan kanssa pääsin lähtemään kotiin. Sen verran raotin suojakalvoja illalla, että lähetin kaverilleni tekstiviestin, että kaikki meni hyvin. Kokonaan sain poistaa kalvot seuraavana aamuna.

Sairauslomaa jouduin pitämään viikon. Se tuntui pitkältä ajalta, koska missään vaiheessa en tuntenut itseäni sairaaksi. Sen sijaan minulla oli vähän huono omatunto siitä, etten ollut töissä.”

Maailma muuttui kirkkaammaksi

”Näköni oli heti leikkauksen jälkeen hyvin terävä, ja pystyin vaivatta lukemaan pientäkin tekstiä. Kuukauden päästä kävin jälkitarkastuksessa, ja näin täydellisesti kaikki kirjaimet silmälääkärin taululla.

Koko maailma oli muuttunut kirkkaammaksi. Näkö on myös pysynyt hyvänä leikkauksesta lähtien.

Silmälaseista eroon pääseminen oli ihanaa. Harrastan ratsastusta, ja hevosen selässä lasien asentoa piti vähän väliä olla korjaamassa. Myös ulkoa sisälle tullessa lasit olivat aina huurussa.

Vielä jonkin aikaa leikkauksen jälkeen yritin automaattisesti korjata lasien asentoa, kunnes muistin, että voin nykyään elää kokonaan lasitonta elämää. Se on ollut hyvin vapauttavaa.”

X