![](https://seura.fi/awpo/img/2024/04/istock-673354300.jpg?s=8929731b0b2bf8ff726552f265c0eee8&fit=crop)
”Havahtuminen ei ollut merkki lähestyvästä kuolemasta” – Tutkimus antaa dementikkojen väliaikaisesta havahtumisesta uutta tietoa
Dementikoiden havahtuminen on ollut tutkimuksen kohteena. Tuore kyselyyn perustuva yhdysvaltalaistutkimus tuo ilmiöön kaivattua lisävaloa.
Sanomalehti The Guardian kertoi muutama vuosi sitten erikoisen tarinan muistisairaasta miehestä, joka sai muistinsa takaisin.
Ward Porterfield oli tuolloin ollut 83-vuotias ja asui palvelutalossa. Hän oli sairastanut pitkään Alzheimerin tautia eikä ollut tunnistanut läheisiään vuosiin.
Eräänä päivänä, kun tytär oli vierailulla, vanhus olikin yhtäkkiä oma entinen itsensä. Hän tunnisti tyttärensä, kysyi sukulaisten kuulumisia ja muisti vanhoja asioita kuin ei olisi koskaan muistisairas ollutkaan.
Kahden päivän päästä hän kuoli.
Tapahtuuko aivotoiminnassa muutoksia kuoleman lähestyessä?
Porterfieldin tarina ei ole ainoa. Lääketieteellinen kirjallisuus tuntee hyvin ilmiön, jossa dementoitunut ihminen havahtuu väliaikaisesti ”hereille”.
Siitä käytetään lääketieteellisessä kirjallisuudessa nimitystä paradoksaalinen havahtuminen tai terminaalinen havahtuminen. Jälkimmäinen nimi viittaa siihen, että eräiden havaintojen mukaan havahtumisia koetaan nimenomaisesti lähellä kuolemaa.
On spekuloitu, että kuoleman lähellä aivotoiminnassa tapahtuisi muutoksia, jotka havahduttaisivat dementikon.
Havahtuminen ei ole kuoleman merkki
Tuore yhdysvaltalaistutkimus dementikoiden havahtumisesta tuo ilmiöön kaivattua lisävaloa.
Se perustuu kyselyyn, joka lähetettiin yli kolmelle tuhannelle dementiaa sairastavan läheiselle. Lähes kuusisataa läheistä vastasi kyselyyn, ja heistä jopa 61 prosenttia raportoi todistaneensa ainakin yhden havahtumisen.
Tutkimus osoitti, että havahtuminen on yleisintä Alzheimerin taudissa mutta paljon harvinaisempaa muissa dementian muodoissa.
Suurin osa havahtumisista oli lyhytaikaisia, korkeintaan puolituntisia, mutta pienen osan kohdalla havahtuminen kesti vuorokauden tai kauemmin. Puolet läheisistä ilmoitti, että havahtumisen hetkellä kommunikaatio oli selvää ja ongelmatonta.
Kenties mielenkiintoisin tulos oli kuitenkin se, että havahtuminen ei ollut merkki lähestyvästä kuolemasta. Suurin osa havahtuneista eli vielä puoli vuotta tai kauemmin.