Ahdistus tulevasta kalvaa – Piispa Mari Leppänen ja psykologi Pirkko Lahti neuvovat, miten toivoa ja voimaa saa arjesta ja ajatusten jakamisesta
Ahdistavien ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin tai vetäytyä peiton alle päiväkausiksi. Näin muistuttavat sekä Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen että eläkkeellä oleva psykologi Pirkko Lahti.
Nyt on hyvä tunnistaa ne asiat, jotka itseä kannattelee ja pohtia, millaisista asioista saamme elämässä voimia? Niitä kannattaa vaalia.
Uutiset välittävät kuvia sodasta ja koronavirus vie ihmisiä yhä sairaalaan ennätysmäärin. On vain inhimillistä, jos toivottomuus ja ahdistus hiipivät välillä mieleen. Niiden edessä ei kannata kuitenkaan alistua.
”Me tarvitsemme totisesti tällä hetkellä toivoa ja toivo vahvistuu, kun jakaa epätoivon ja hädän toisten ihmisten kanssa. Se vahvistuu myös toimimalla oikein, eli oma paha olo vähenee ja myös tilanne Ukrainassa helpottuu, kun toimimme omien arvojemme mukaisesti siitä huolimatta, että niin tekeminen ehkä vaikuttaa meidänkin elämäämme, meidän talouteemme ja meidän arkeemme”, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen sanoo.
Paitsi yksilöinä, myös Suomi valtiona toimii tällä hetkellä Leppäsen arvion mukaan juuri arvojensa perusteella:
”Kirkon edustajana ajattelen niin, että kristillinen toivo nousee syvistä vesistä, ristin juurelta ja kärsimyksestä, ja se auttaa meitä kärsimyksen keskellä.”
Eläkkeellä olevan psykologi Pirkko Lahden mukaan toivossa ja sen säilyttämisessä olennaista on usko tulevaan.
”Me lähdetään siitä ajattelusta, että joskus kuitenkin tulee parempi. Ihminenhän rakentaa toivon tavallaan, että jotakin hyvää on edessä. Tämä on vähän paradoksi tällä hetkellä, että ihmiset toivovat, että Putinille tapahtuisi jotakin”, Pirkko Lahti sanoo.
Onni löytyy arjesta ja jakamisesta
Pirkko Lahden mukaan tulevaisuususkossa keskeistä on ajatus siitä, että joskus sota tai kriisi päättyy ja elämä arkipäiväistyy jälleen. Arjessa piilee myös toinen voima.
Lahden mukaan juuri se kannattelee ahdistuksenkin keskellä.
”Ihan se, että sinulla on niitä pieniä hetkiä. Jokaisen on kuitenkin pakko elää sitä tavallista arkea, syödä, juoda ja tavata ihmisiä.”
Turun piispa Mari Leppänen on huolissaan nuorten mielenterveydestä kriisien keskellä, mutta antaa myös vinkkejä, miten nuorta voi tukea. © Lehtikuva
Lahden mukaan myös se, että jakaa asioita synkistäkin aiheista keskustellen muiden kanssa auttaa. Samoilla linjoilla on Mari Leppänen.
”Seurakuntavierailuilla on käynyt selväksi, että ihmisillä on nyt valtava puhumisen tarve. Tärkeää on, että ei jää yksin vaan hakeutuu toisten seuraan, ja voi myös jättäytyä suuremman varaan.”
Nuoria voi tukea esimerkillä ja tarjoamalla turvaa
Mari Leppäsen mukaan se, että jakaa maailmantilanteen synnyttämät epätoivoisetkin tuntemukset muiden kanssa, auttaa löytämään myös niitä asioita, jotka elämässä kannattelevat ja auttavat jaksamaan.
Koronavuosien ja Ukrainan sodan vaikutukset nuoriin huolestuttavat sekä Lahtea että Leppästä. Jo ennen korona-aikaa nuorten mielenterveysongelmien tiedettiin olevan kasvussa.
”Ymmärrän heitä hirveän hyvin. Itsekin kolmen nuoren vanhempana ajattelen, että tämä on ollut heille tosi kovaa aikaa. Moni nuorihan kysyy sitä, että onko meillä tulevaisuutta?”, Leppänen sanoo.
Parhaiten nuorta voi hänen mukaansa auttaa pitämällä arjen normaalina ja turvallisena, ja näyttämällä esimerkkiä omalla käytöksellään.
”Nuoriahan helpottaa se, että he näkevät, että me aikuiset myös toimimme niin kuin katsomme oikeaksi. Samalla tavallista arkea pitää vahvistaa ja jatkaa. Se ei tarkoita sitä, että suljettaisiin silmät siltä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Totta kai meillä on vastuu ja velvollisuus tietää, mutta yhtä aikaa vastuullamme on pitää lapsista ja nuorista huolta.”
Yksi tapa huolehtia nuorista voisi hänen mukaansa olla se, että säännöstellään uutisten katsomista. Toinen mikä nuoria voisi Mari Leppäsen mukaan auttaa on tekeminen.
”Jos he lähtevät vaikka keräämään lippailla rahaa tai auttavat maahan saapuvia ukrainalaisia tai laittavat rahaa keräykseen, niin kaikki tällaiset herättävät sen tunteen, että on voinut tehdä jotain.”
Mielenterveysseuran pitkäaikainen toiminnanjohtaja, psykologi Pirkko Lahti kehottaa jatkamaan tavallista arkea. © Lehtikuva
Pirkko Lahden mukaan nuorillekin parasta on elää ja jatkaa tavallista arkea, opiskella ja uskoa parempaan tulevaisuuteen.
”Nuorten kohdalla on onneksi niin, että heillä on valtava energia tavata muita ihmisiä. Nyt kun koronan jälkeen tilanne varmasti vapautuu, niin he voivat rakentaa elämäänsä muiden ihmisten kanssa olemiseen. Se kantaa heitä eteenpäin.”
Puhuminen auttaa sodan kokenutta ikäpolvea
Jos korona-aika etäopetuksineen iskikin kovaa juuri nuoriin, on Venäjän Ukrainassa käynnistämä sota iskenyt puolestaan vanhempaan väestöön. Suomessa elää yhä sodan kokeneita ihmisiä ja heitä, joiden vanhemmat ovat sodan kokeneet. Monet kertovat nyt pelkäävänsä.
”Se kertoo siitä, että meidän kansakunnan muistissa sotakokemukset ovat vahvoina, ja nämä tuoreet tapahtumat ovat avanneet ne haavat ja muistot, jotka ovat jo aiemmin siirtyneet sukupolvelta toiselle”, Mari Leppänen sanoo.
Hänen mukaan vanhemmallakin väestöllä oleellista olisi se, ettei ahdistuksensa kanssa jää yksin vaan hakeutuu muiden ihmisten seuraan. Samoin ajattelee Pirkko Lahti.
”Ja vaikka heillä ei olisi ketään kenelle soittaa, niin olisi hyvä kuitenkin jakaa kokemuksia jonkun kanssa. Meillä on kuitenkin yksi sukupolvi, jolla on ihan omia kokemuksia sodasta. Ja kun Venäjä on lähellä ja oli se, joka meidänkin päälle hyökkäsi. Vaikka keskustelun aihe on surkea, niin näitä kokemuksia kannattaa jakaa jos ahdistaa”, neuvoo Pirkko Lahti.
Lahti kehottaa myös säännöstelemään uutisvirtaa.
”Sen sijaan että katsoo uutisia tunnin välein, niin katsoisikin uutiset vaikka vain aamulla ja illalla, ja rauhoittaisi sen muun osan päivästä arkisille elämälleen.”
Sille miksi jotkut kokevat erilaiset kriisit paljon voimakkaammin kuin toiset, on Pirkko Lahden mukaan monia syitä.
”Siihen vaikuttaa se, minkä tyyppisiä kriisejä he ovat kohdanneet omassa elämässään ja miten he ovat niistä selviytyneet. Minkälaisia ihan omanlaisia keinoja heillä on selviytyä vaikeuksista. Siinä meillä on ihmisinä valtava kapasiteetti ero.”
Mari Leppänen muistuttaa, että tässä korostuu myös jokaisen omat voimavarat.
”Me tunnemme ne asiat, mitkä meitä kannattelevat, ja tiedämme, millaisista asioista saamme elämässä voimia. Niitä kannattaa nyt vaalia.”
Mari Leppäsen mukaan ei ole väärin, vaikka kriisin keskellä välillä elää ja nauraa, ja toisaalta on täysin ymmärrettävää, jos itkettää, kun televisiossa näytetään, kuinka lastensairaalaa pommitetaan.
”Pelottavinta olisi, jos se ei missään tunnu.”
Jonain päivänä kaikki on taas paremmin
Kun koronapandemia joskus hellittää ja Ukrainan sota loppuu niin monilla ajatukset saattavat jäädä yhä näihin kriiseihin kiinni. Mielen palautumista voi Pirkko Lahden mukaan auttaa elämällä normaalia arkea ja nauttimalla sen tarjoamista onnen hetkistä.
”Luulen, että tilanteen normalisoituminen kestää tavattoman kauan, tai onko tällä sukupolvella enää koskaan luottamusta Venäjään?”
Mari Leppänen uskoo, että ainakin nuorten mielenterveyden tilaa tullaan käsittelemään vielä pitkään.
”Onneksi me olemme menossa kohti kesää ja valoa. Ajattelen että luonto hoitaa meitä ja auttaa meitä jaksamaan tässä tilanteessa.”
Sekä Leppänen että Lahti molemmat uskovat, että kaikesta huolimatta kriiseistä voi lopulta seurata aina myös jotain hyvää.
”Kun kriisistä on selviydytty ja toivuttu, niin silloin ihmisillä on se mielikuva, että tästäkin selvittiin”, Pirkko Lahti sanoo.
”Kyllähän tämä hirveä sota on tehnyt näkyväksi myös sen, mikä on kaikkein kauneinta, eli se ihmisten auttamisen halu. Jos katsomme niitä kauheita kuvia sodan keskeltä, niin pitäisi kiinnittää se katse niihin, jotka siellä auttavat ja toimivat. Rakastavat toisia ihmisiä ja ovat valmiita tekemään kaikkensa, että se toinen ihminen voisi paremmin”, Mari Leppänen summaa.