Cheerleading taipuu viisikymppiseltä Pirjolta: ”Treeneissä surut unohtuvat, kun on keskityttävä itse tekemiseen”
Pirjo Väänänen alkoi harrastaa cheerleadingia tyttären jalanjäljissä. Vaikka laji on vaativa, siihen kuuluu porukassa nauraminen.
Pirjo Väänänen vannoo cheerleadingin nimeen.
Helsinkiläinen Pirjo Väänänen, 51, on nostaja.
Cheerleader-joukkueessa se tarkoittaa sitä, että kilpaohjelman nosto-osuudessa hän tekee joukkuetovereidensa kanssa stuntteja nostamalla ryhmän nousijan käsivarsiensa varaan tai osaksi pyramidia.
Väänänen on jo noin kuuden vuodan ajan kuulunut helsinkiläiseen Golden Spirit -cheerleaderseuraan. Hän edustaa seuransa klassikkosarjan Dinosaurs-joukkuetta.
Väänänen kertoo, että pohjaksi kutsuttavalta nostajalta vaaditaan voimaa, mutta myös tekniikkaa.
”Kysymyksessä on kuitenkin joukkueurheilu. Kukaan ei nouse ylös, jos kaikki eivät tee omaa osuuttaan.”
Pirjo Väänänen nauttii vauhdikkaasta cheerleading harrastuksestaan, joka on tuonut hänen kehoonsa voimaa ja notkeutta. © Arto Wiikari
Cheerleading-ohjelmaan kuuluvat näyttävät heitot. © Arto Wiikari
Ennakkoluulot karisivat
Kun Pirjon tytär Ronja Väänänen päätti 12-vuotiaana vaihtaa jalkapallon pelaamisen cheerleadingiin, Pirjo Väänäsellä oli lajista pelkästään yhdysvaltalaisista elokuvista syntynyt ennakkoluuloinen käsitys.
”Jenkkileffoissa nuoret tytöt heiluttavat tanssien huiskia kentän laidalla ja yrittävät tehdä vaikutuksen amerikkalaisen jalkapallon pelaajiin.”
Tyttärensä harjoituksia seurattuaan Väänänen kuitenkin huomasi, että kilpacheerleading on aivan eri laji kuin Suomen jääkiekkoareenoillakin nähtävä kannustuscheerleading.
Lajista innostuneena äiti päätti alkaa tyttärensä tavoin cheerleaderiksi.
Ronja Väänänen on sittemmin kilpaillut cheerleadingissa sekä SM- että EM-tasolla. Pirjo Väänänen on saanut lajista itselleen liikunnallisen ja yhteisöllisen harrastuksen.
”Yllätyin cheerleadingin vaativuudesta, mutta yhdessä harjoittelemalla olemme kehittyneet paljon. Olen ylittänyt monta kertaa itseni muiden mukana.”
Nostojen lisäksi cheerleadingiin kuuluu tanssiosuuksia, hyppyjä, heittoja ja erilaisia akrobaattiosuuksia. Pirjo Väänäsen mukaan klassikkosarjassa ei juuri tehdä voltteja tai vaativia flikkejä.
”Kärrynpyörän tekeminen ei onnistunut ihan vanhasta muistista, mutta muutaman harjoituksen jälkeen kärrynpyörä pyörähti jo ihan kelvollisesti.”
Dinosaurs-joukkueella on kaksi kahden tunnin harjoitusta viikossa, joiden lisäksi ennen kilpailuja pidetään ylimääräisiä treenejä.
Väänänen kertoo, että kilpailut ja esitykset ovat tavoite, jonka eteen tehdään yhdessä töitä.
”Emme kuitenkaan harjoittele veren maku suussamme, vaan innostumme yhdessä. Siitä seuraa yhteisiä onnistumisia.”
Aina eivät Dinosaurs-joukkueen harjoitteet onnistu, mutta epäonnistumisetkin ovat yhteisiä.
”Se on vapauttavaa, kun sössimisille pääsee nauramaan porukalla.”
Dinosaurs-ryhmässä on ollut 20–63-vuotiaita, eikä joukkueella ole yläikärajaa. Sekajoukkueessa on myös kolme miesjäsentä. Miehet päätyvät cheerleadingin pariin usein vaimojensa tai naisystäviensä houkuttelemina.
”Muissakin klassikkoryhmissä ja myös nuoremmissa joukkueissa on miehiä. Lähtökohtaisesti miehillä on enemmän heitoissa tarvittavaa voimaa, kun taas naiset ovat yleensä miehiä notkeampia.”
Afrikkalaista tanssiakin harrastava Väänänen sanoo saaneensa cheerleadingin myötä itsekin lisää voimaa. Hän on mielestään myös notkeampi kuin ennen cheerleadingin aloittamista.
Asiantuntijatehtävissä työskentelevä Väänänen myöntää, että toisinaan harjoituksiin lähteminen raskaan työpäivän jälkeen vaatii itsekuria.
”Joukkuelajissa ei kuitenkaan voi jättää oma paikkaansa täyttämättä. Kun sitten tulee treeneistä illalla kotiin, on hyvä mieli siitä, että on taas käynyt oman ryhmänsä kanssa treenaamassa.”
Hyvä joukkuehenki tarkoittaa Dinosaurs-ryhmässä sitä, että joukkueen jäsenet saavat energiaa toisistaan. Väänäsellä on kokemuksia myös siitä, miten yhdessä harjoitteleminen kohottaa kunnon ohella myös mielialaa.
”Treeneissä surut unohtuvat, kun on keskityttävä itse tekemiseen.”
Cheerleading toi uusia ystäviä
Cheerleading-ryhmässä vahva yhteishenki on tehnyt joukkuetovereista myös ystäviä, joiden kanssa pystyy jakamaan luottamuksella henkilökohtaisiakin asioita.
”Tämänikäisenä ei enää välttämättä hakeudu kovin usein uusien ihmisten seuraan. Cheerleading on ollut minulle siinäkin mielessä antoisa harrastus, että olen tutustunut aivan upeisiin ihmisiin.”
Kilpailut ja esiintymiset ovat näyttäviä kokonaisuuksia, joissa visuaalisuutta luodaan varsinaisen ohjelmanumeron lisäksi myös pukeutumisella.
Dinosaurs-joukkueen kilpailuasut omistaa seura, mutta joukkueen jäsenet ovat saaneet suunnitella asunsa itse.
”Paidoissamme ja mekoissamme on hieman pidemmät helmat kuin nuorilla cheerleadereilla. Miehillä on paidat ja housut.”
Väänänen myöntää, että ennen kilpailua lievästä jännityksestä syntyvä adrenaliiniryöppy viehättää häntä.
”Vaikka kunnianhimoinen kilpailu ei ole meillä päällimmäisenä, kilpailuissa pääsemme näyttämään, mitä osaamme. Kilpailu on mennyt hyvin silloin, kun saamme aikaiseksi puhtaan suorituksen.”
Pirjo Väänänen kuuluu Dinosaurs-ryhmän nostajiin, jotka ovat pyramideissa ryhmänsä tukipilareita. © Arto Wiikari
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 1/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti