Mitä on biohakkerointi? Sen avulla Sonja optimoi suorituskykynsä, kun ylikunto yllätti

Jaa kaverilleTilaa Seura
© laura vesa
Ylikunto kiusasi Sonja Sivosta, kunnes eräänä päivänä hän kuuli biohakkeroinnista.

Kolme vuotta sitten Sonja Sivonen, 21, alkoi ihmetellä huonoa oloaan jalkapallokentällä. Hän oli treenannut yhdeksänvuotiaasta saakka säännöllisesti. Vähitellen jalat alkoivat tuntua tiiliskiviltä, eikä hengitys kulkenut enää yhtä kevyesti kuin aikaisemmin.

Ylikunto yllätti ja sokeri maistui

”Minun oli vaikea tunnustaa itselleni, että olin treenannut liikaa ja olin joutunut ylikuntoon. Vartaloni oli naisellisen pyöreä, ja olin kovasti yrittänyt näyttää hoikemmalta ja urheilullisemmalta, kuten joukkueen muut tytöt.

Söin myös aivan liian vähän verrattuna treenin määrään. Sokeri sen sijaan maistui minulle hyvin. Join sokeripitoista siideriä ja söin karkkeja. Ruokavalioni ei ollut kokonaisuutena kunnossa.

Biohakkerointi sai innostumaan mindfulness-harjoituksista

Pari vuotta sitten kuulin biohakkeroinnista Youtuben terveysseminaarissa. Kiinnostuin aiheesta heti. Biohakkerit pyrkivät optimoimaan terveytensä ja suorituskykynsä tieteen avulla. He käyttävät paljon erilaisia apuvälineitä mitatakseen kehon toimintoja. Se kuulosti kiehtovalta.

Etsin biohakkeroinnista lisää tietoa ja innostuin jättämään sokerin, valkoiset jauhot ja alkoholin kokonaan pois ruokavaliostani, koska halusin näyttää paremmalta. Pikku hiljaa painoni alkoi pudota. Huomasin kuitenkin myös tärkeämmän muutoksen: oloni alkoi tuntua paljon virkeämmältä. Se sai minut kiinnostumaan yhä enemmän biohakkeroinnin terveysvaikutuksista.

Samoihin aikoihin aloitin toimitusharjoittelijana kaupunkilehti Tamperelaisessa.

Työn hektisyys yllätti minut, ja kävin koko ajan ylikierroksilla. Biohakkerien kautta innostuin kokeilemaan mindfulness-harjoituksia. Ne opettivat minut kuuntelemaan omia ajatuksiani ja hiljentämään tahtia.

Päivärutiinit uusiksi – paastoa päivässä vähintään 16 tuntia

Mindfulnessin kautta oivalsin, että terveys on sekä henkistä että fyysistä tasapainoa.

Loin itselleni päivärutiinin, joka auttaa minua pysymään hyvässä kunnossa.

Herään kuuden aikoihin, luen terveysaiheista kirjallisuutta ja teen kymmenen minuutin mindfulness-harjoituksen. Sen jälkeen mittaan palautumistani mittauslaitteella, teen liikkuvuus- ja venyttelyharjoituksen ja pidän kiitollisuuspäiväkirjaa.

Paastoan päivittäin vähintään 16 tuntia, ja syön kaikki ateriani noin kahdeksan tunnin sisällä, jotta ruoansulatukseni saa levätä tarpeeksi. Siksi syön aamupalan vasta myöhemmin aamulla. Usein teen aamupalaksi vihersmoothien, johon laitan leväjauheita, yrttejä, nokkosta, pinaattia, proteiinijauhetta ja psyllium-kuitua. Samalla syön kylmäpuristettua luomuneitsytoliiviöljyä ja kaurapuuroa.

Maito- ja viljatuotteita pyrin välttämään.

Jalkapallon vaihdoin pari vuotta sitten kuntosalitreeniin. Nykyään käyn kolmesta neljään kertaa viikossa salilla. Geenitestien myötä olen ymmärtänyt, että kehoni palautuu keskimääräistä hitaammin, ja siksi minun ei kannata treenata liikaa.

Treenin jälkeen käyn yleensä saunassa ja otan kylmän suihkun, mikä saattaa auttaa pidentämään elinikää. Välipäivinä käyn usein luonnossa kävelemässä.

Yhdeksän aikoihin kömmin nukkumaan.

Kuuntelen kehoani ja annan vapaapäiviä

Päivärutiinini voivat kuulostaa monimutkaisilta, mutten ota niistä lainkaan stressiä. Voin valtavan hyvin, ja olen paljon iloisempi ja rakastavampi kuin aikaisemmin. Osaan nykyään kuunnella kehoani ja antaa sille riittävästi vapaapäiviä.

Viime vuonna aloin opiskella personal traineriksi, koska haluan jakaa hyvää oloa. Haluan kannustaa myös muita liikkumaan, nukkumaan ja syömään omien yksilöllisten tarpeidensa mukaan.”

X