Yllättävä asia lopetti flunssakierteen ja kuorsaamisen

Jaa artikkeliTilaa Seura
Nykyään Elena Ahola toipuu flunssasta muutamassa päivässä. © maiju pohjanheimo
Elena Aholan flunssakierre loppui nielurisojen poistoon. Samalla hän pääsi kuorsaamisesta.

Äiti kannusti Elena Aholaa, 24, nielurisaleikkaukseen. Vaikka olo toimenpiteen jälkeen olisi kurja, se helpottuisi päivä päivältä. Tilalle tulevat terveet päivät.

Tähän havahduin

Lapsena olin terve, mutta sairastuin flunssakierteeseen teini-iässä, lukiolaisena. Flunssat pitkittyivät, ja tuntui, etten koskaan ehtinyt parantua edellisestä taudista ennen seuraavaa. Flunssiin liittyi kurkkukipu, toisinaan angiina. Puhuminen ja nieleminen tekivät kipeää.

Minulla alkoi olla niin paljon sairauspoissaoloja, että huolestuin koulumenestyksestäni. Kävin opiskelun ohella viikonlopputöissä, ja sairasteluni haittasi sitä.

Vastaanotolla

Äitini huomasi, kuinka kärsin jatkuvasta sairastelustani. Hän ehdotti, että menisimme yhdessä korva-, nenä- ja kurkkutautilääkärin vastaanotolle ja selvittäisimme tilanteen kunnolla.

Vastaanotolla lääkäri totesi, että nielutulehdukset ja sairasteluni todennäköisesti vähenisivät nielurisaleikkauksella ja suositteli nielurisojen poistoa. Lisäksi hänen mukaansa suuret nielurisat olivat todennäköisin syy kuorsaamiseeni.

Nielurisaleikkausta pidetään monesti pelkästään lapsille tehtävänä toimenpiteenä – ja minä olin tuolloin 17. Äidilleni se oli kuitenkin tehty 22-vuotiaana. Äitiäni leikkaus oli auttanut, ja hän kannusti minua lähtemään leikkaukseen.

Leikkausta ehdottanut lääkäri oli tekemässä aikuisten nielurisaleikkauksista väitöstutkimusta. Pääsin mukaan tutkimuspotilaaksi ja leikkaukseen jo muutaman viikon päästä.

Näin minua hoidettiin

Nielurisaleikkaus tehtiin nukutuksessa. Menin sairaalaan aikaisin aamulla ja kotiuduin jo illalla.

Sairaalasta lähtiessäni sain mukaani vahvat kipulääkkeet. Niistä huolimatta kurkku oli alussa todella kipeä. Varsinkin aamut olivat kauheita. En pystynyt puhumaan, joten koetin viittomalla kertoa vanhemmilleni asiani – lähinnä pyytää juotavaa. Onneksi äitini osasi kokemuksesta lohduttaa. Hän tiesi, että kipu helpottuisi aamu aamulta.

Ensimmäisinä päivinä en pystynyt syömään mitään. Muutaman päivän päästä maistoin mehujäätä, viikon kuluttua lusikoin jo keittoa. Tosin sain opetella uuden tavan syödä, etten olisi vetänyt ruokaa henkeeni.

Laihduin leikkausta seuraavana viikkona viisi kiloa. Silloisessa kunnossani en olisi pystynyt käymään koulua tai tekemään töitä, ja olinkin kaksi viikkoa sairauslomalla.

Tässä ja nyt

Kun nielurisat oli poistettu, sain käydä lukion loppuun sairastelematta. Ilman leikkausta ylioppilaskirjoitusten ja lukion arvosanani olisivat saattaneet olla matalammat.

Leikkauksesta on kulunut seitsemän vuotta. Olen sairastanut sen jälkeen joitain flunssia mutta toipunut niistä nopeasti. Enää en kuorsaa. Aiemmin kuorsasin niin, ettei sisareni suostunut nukkumaan kanssani samassa huoneessa.

Olen kuullut aikuisista, jotka empivät nielurisaleikkaukseen menoa kivuliaan toipumisen vuoksi. Kipu kestää leikkauksen jälkeen viikon, mutta leikkauksen hyödyt loppuelämän.

Minulla on kaksi pientä lasta, joista toinen on sairastanut toistuvia korvatulehduksia. Jos tilanne äityisi kovin pahaksi ja lääkäri suosittelisi lapselleni nielurisaleikkausta, en epäröisi viedä häntä siihen. Jatkuva sairastelu on kurjaa kaikenikäisenä.

X