Sydänsairauksien riskitasot ovat ampaisseet kasvuun - kansa lihoo ja ikääntyy
Sydänpotilaiden määrä kasvaa hälyttävää vauhtia, koska suomalaiset lihovat – ja elävät yhä vanhemmiksi
Sepelvaltimotauti on nykyisin vanhojen ihmisten sairaus.
Vakavaa infarktia sairastavien potilaiden määrä kasvaa kahdeksan prosentin vuosivauhdilla Helsingin seudun yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS). Myös muiden vakavien sydäntapahtumien, kuten eteisvärinäpotilaiden ja sydämen vajaatoiminnasta kärsivien potilaiden määrä kasvaa HYKSissa lähes samaa tahtia.
Myös pallolaajennukset ovat lisääntyneet kaikissa yliopistosairaaloissa, erityisesti Kuopion yliopistollinen sairaalassa (KYS) ja Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS). Vuonna 2015 pallolaajennuksia tehtiin KYSissa 1004 kappaletta, mikä on 45 prosenttia enemmän verrattuna vuoteen 2011.
Kansallisia tilastoja ei vielä ole, mutta suurimpien sairaaloiden tilanteesta voi päätellä suunnan.
Infarkti ei aina tapa
Siinä missä 1970-luvulla sydänpotilaat olivat keskimäärin 50-vuotiaita ja hyvin suurelta osin miehiä, nykyisin sepelvaltimotauti on yli 60-vuotiaiden miesten ja yli 70-vuotiaiden naisten sairaus.
Sepelvaltimokuolleisuuden laskiessa ja väestön ikääntyessä yhä enemmän on niitä, joilla on vaikea sydänsairaus. Toisin ilmaisten yhä useampi selviytyy myös infarktista: HYKSin hoitamista infarktipotilaista vain viisi prosenttia menehtyy 30 päivän kuluessa.
Potilaiden määrä kasvaa, resurssit eivät todennäköisesti kasva. Mitä tästä seuraa? Olisiko uusista hoitotekniikoista apua?
Hoito on keskitetty
HYKSin Sydän ja Keuhkokeskuksen ylilääkäri Pekka Raatikaisen mukaan sairaalan kapasiteetti ei aina tahdo riittää laitteiden asennuksiin. Myös sydämen katetrihoitoihin jonot alkavat olla liian pitkiä. Tilannetta on paranneltu muun muassa lisätyöjärjestelyin, mutta sekään ei aina riitä.
KYSin Sydänkeskuksen palveluyksikköjohtaja, professori Juha Hartikaisen mukaan KYSissa sydänhoidon vuodeosastot ovat olleet täyskuormitettuja jo vuosien ajan, eikä niissä enää pystytä hoitamaan enempää potilaita.
Päivystystoimintaa on KYSin alueella – kuten muuallakin Suomessa – keskitetty suuriin sairaaloihin, mikä lisää sydänhoidon vuodeosastojen kuormitusta.
”Potilas, joka aiemmin hoidettiin terveyskeskusten vuodeosastoilla, lähetetään nyt hoitoon keskussairaalaan.”
Esimerkiksi flunssa voi Hartikaisen mukaan laskea ikääntyneen toimintakykyä niin, että kotona selviytyminen ei onnistu.
Sairaus sinänsä ei vaatisi keskussairaalatason hoitoa, mutta muutakaan hoitopaikkaa ei ole tarjolla. Siksi sydänosastoilla on välillä paljon myös potilaita, joilla ei ole sydänongelmaa.
Kansalaiset lihovat
Viimeisen 40 vuoden aikana suomalaisten työikäisten sepelvaltimokuolleisuus on vähentynyt 50 prosenttia ja työikäisillä miehillä jopa 80 prosenttia.
Tämä on seurausta ennen kaikkea hoitojen kehittymisestä, ruokavalion keventymisestä, tupakoinnin vähentymisestä ja verenpaineen lääkityksestä, kertoo HYKSin Sydän- ja keuhkokeskuksen johtaja Markku S. Nieminen.
Mutta elintapojen perusteella Suomea ei voi edelleenkään kehua sydänterveyden mallimaaksi, ja myös se näkyy sydäntautien kasvussa. THL:n tietojen mukaan sydän- ja verisuonitaudit aiheuttavat edelleen lähes puolet työikäisten kuolemista. Sydänsairauksien riskitasot ovat jälleen 2010-luvulla ampaisseet huolestuttavaan suuntaan.
”Viimeaikaiset seurantutkimukset – kuten vuonna 2012 julkaistu FINRISKI-tutkimus – osoittavat, että verenpainetasot ja kolesterolitasot ovat nousussa. Kansalaiset lihovat”, Nieminen kertoo.
Niemisen mukaan vastaanotoilla näkyy selvästi myös se, että ravitsemuskeskustelu on muuttunut ristiriitaiseksi.
”Huolestuttavaa on se, että rasvatasoihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Viime vuosien keskustelu kolesterolia alentavista lääkkeistä on vähentänyt niiden käyttöä myös niiden potilaiden osalta, joille se kaiken hyvän näytön perusteella kuuluisi.”
Hoitoketjut selkeämmäksi
Osin paineet sydänsairauksien hoidossa kasautuvat sirpaleisesta hoitoketjusta. Tämä selviää viime joulukuussa julkaistusta Tulevaisuuden sydänhoidot -tutkimuksesta. Siinä tarkasteltiin sydämen vajaatoimintapotilaiden hoiteketjuja Tampereen alueella vuosina 2011–2014.
Tutkimus paljasti, että sydämen vajaatoimintapotilaista melkein neljännes hakeutuu uudelleen hoidon piiriin kuukauden sisällä aiemmasta hoidosta.
Sydämen vajaatoimintapotilas ei useinkaan oikein tiedä, keneen pitäisi olla ahdistuksen iskiessä yhteydessä, koska hän ei ole saanut riittävää ohjeistusta hoitoketjusta, kertoo TAYSin Sydänsairaalan toimitusjohtaja ja johtava ylilääkäri Kari Niemelä Potilaan Lääkärilehdessä. Niemelän mukaan tämä johtaa hankaliin päällekkäisyyksiin, ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä tulisi parantaa ja siihen tulisi tarvittaessa myös pakottaa.
Niemelä arvioi, että sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoketjuja sujuvoittamalla voitaisiin saavuttaa jopa yli 20 prosentin kustannussäästöt.
Ainakin HYKSissa kaikki sydänpotilaat pääsevät suhteellisen nopeasti hoitoon, Markku S. Nieminen kertoo.
”Kaikki hoitoomme ohjatut potilaat hoidetaan hyvin ongelman luonteen perusteella. Ajoittaista ruuhkaa syntyy, kun lomien jälkeen lähetteitä tulee runsaasti eri tahoilta.”
Niemisen mukaan potilaat otetaan hoitoon hyvän kiireellisyysarvioinnin mukaan. Kiireelliset pääsevät hoitoon viikossa, toiset kuukaudessa ja lähes kaikki kahden kuukauden kuluessa.
”HYKSissa on 7/24-päivystys, joka tekee kuvauksia ja hoitaa potilaita yötä päivää tai ohjaa kiireelliseen leikkaukseen. Tuloksemme ovat kansainvälisesti erinomaiset.”
Elossa täydellä sydämellä
Kun 54-vuotias helsinkiläinen Kimmo Halonen valmistautui sydänleikkaukseen viime syksynä, hänen mielessään kummitteli humoristinen sanonta: ”Leikkaus onnistui, potilas kuoli”.
Haloselta korjattiin Meilahden sairaalassa eteisvärinää, läppävikaa ja kolmea ahtautunutta sepelvaltimoa.
”Onneksi sanonta ei pitänyt kohdallani kutia. Ei, vaikka sydän oli kaksi tuntia pysäytettynä ja potilaan henki tuntitolkulla laitteiden, lääkäreiden ja hoitajien varassa.”
Halonen kertoo, että Meilahden taitava leikkausryhmä oli maineensa veroinen.
”Kuuden tunnin urakan jälkeen kohdallani voitiin todeta, että leikkaus onnistui, potilas voi hyvin.”
Toipuminen sydänleikkauksesta on yksilöllistä, muistuttaa Halonen. Hänen kohdallaan ensimmäiset päivät sujuivat mutkitta: haavat paranivat ja yleiskunto koheni.
”Kuntoilin ahkerasti ennen leikkausta ja se kantoi hedelmää.”
Mutta takaiskuilta Halonenkaan ei välttynyt. Hänellä ilmeni sykkeessä ”lepatusta”, joka piti asettaa aloilleen sähköisellä rytmin siirrolla.
”Tämän tilalle tuli edellisvuoden varrelta tuttu eteisvärinä. Sekin saatiin myöhemmin täräytettyä normaalirytmiin.”
Haloselle aukesi kotona uudenlainen arki, jossa muistilaput ovat olleet tarpeen.
Lääkkeitä hänellä on ollut leikkauksen jälkeen kahdeksaa eri sorttia: kipulääkkeitä, betasalpaajaa, verenohennuspillereitä, verenpaine- ja kolesterolitabletteja.
Normaaliharrastuksiin Halosella ei ollut paluuta leikkauksen jälkeen pariin kuukauteen, koska hänen piti odottaa rintalastan luutumista.
”Kahvit sai keittää ja kaupasta kantaa maitopurkin. Muuten kotielämä ja kolmen kuukauden sairausloma alkoivat rajoitetusti. Ovia ei arvannut riuhtoa ja imurointikin oli kielletty.”
Kaikkineen Halosen arki vaikuttaa nyt valoisammalta, kun läpät eivät fuskaa, kolme sepelvaltimoa on saanut kunnon ohituskaistat, eikä eteisvärinä aiheuta turhia sydämentykytyksiä.
”Elossa ollaan ja vahvasti. Jari Sillanpäätä mukaillen: ’sydän lyö bum, bum, bum!”.”