Aivoinfarkti vei unelman – Hanna oli intohimoinen hiihtäjä, joka tähtäsi huippu-urheilijaksi
Kun 16-vuotias Hanna Alahäivälä tuupertui maahan kesken juoksukisan, kukaan ei osannut epäillä syyksi aivoinfarktia
Hanna Alahäivälä haaveilee täysipainoisesta paluusta ladulle.
Seuraavana maanantaina Hanna Alahäivälän piti aloittaa lukio. Hänelle oli tehty nelivuotinen opintosuunnitelma, jotta hän voisi samalla treenata. Hanna oli hiihtänyt intohimoisesti pienestä asti, ja nyt hän tähtäsi huippu-urheilijaksi.
Lauantaina pidettiin Pohjanmaan polkujuoksucupin kilpailu Hannan kotipaikkakunnalla Haapajärvellä. Hanna johti koko cupia ja osakilpailuakin – aina maalisuoran alkuun saakka.
”Loppusuoran kupeessa tuuperruin mättäälle”
”Se oli ihan normaali kilpailupäivä. Olokaan ei ollut mitenkään erikoinen.
Olin ollut hyvässä kunnossa koko kesän, ja juoksu metsäpoluilla kulki hyvin. Olin jo loppusuoran kupeessa, kun yhtäkkiä vain tuuperruin mättäälle. Joku yritti nostaa, mutta tipahdin uudestaan maahan. Jalat eivät kantaneet ollenkaan. Pyysin, että auttakaa minut maaliin, mutta minua ei enää päästetty ylös.
Ensihoitajat koittivat nesteyttää, sillä kaikki ajattelivat, että minulla on vain nestehukka ja uupumus. En kuitenkaan tullut voimiini ja oli lähdettävä sairaalaan.
Vielä ambulanssikuskillekin sanoin, että haluan maaliin.
Minut oli asetettu odottamaan ambulanssia vasemmalle kyljelle, ja samassa asennossa makasin autossa. Vasta sairaalassa Oulaisissa huomattiin, ettei vasen puoleni toimi, kun lääkäri käski puristaa kättä. Tuli kiire Oulun keskussairaalaan.
Seuraavat muistikuvani ovat ennen leikkausta, kun sanon kaikille heipat.
Massiivinen infarkti – oikea puoli kallosta poistettiin
Aivojeni oikeassa puoliskossa oli tapahtunut massiivinen infarkti. Minulta jouduttiin poistamaan oikea puoli kallostani, ettei aivopaine nousisi. Tilalla on implantti. En edes tiennyt, että sellaista voidaan ihmiselle tehdä. Olihan se melkoinen järkytys, kun heräsin nukutuksesta monen päivän jälkeen.
Yhteensä leikkauksia jouduttiin tekemään viisi, ja olin sairaalassa neljä ja puoli kuukautta.
Koko ajan ajattelin, että minut saadaan kuntoutettua. Missään vaiheessa en halunnut luovuttaa. Marraskuun lopulla harjoittelin seisomista telineen avulla ja päätin, että seison ainakin kymmenen minuuttia. Se meni yllättävän nopeasti, ja päätin seisoa vielä viisi.
Neljäntoista ja puolen minuutin kohdalla meni taju. Silloin oli ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen aivan mahtava olo, kun sai vetää maksimit!
Hiihtoyhteisö ei hylännyt minua. Kun olin vielä teholla, Suomen hiihtomaajoukkueelta tuli videotervehdys. Riitta-Liisa Roponen ja hänen miehensä ovat olleet isoja tsemppareita, samoin freestylehiihdossa loukkaantunut Pekka Hyysalo.
Pääsin jouluksi kotiin, ja loppiaisena lähdin Validian kolmen kuukauden kuntoutusjaksolle. Omatoimisuus lisääntyi. Aloin esimerkiksi käydä itsenäisesti vessassa, ja pian pyörätuoli jäi kokonaan pois.
Vasa-konsepti vahvistaa kättä ja kroppaa
Vasen käteni on edelleen heikko. Pystyn jo hiukan tarttumaan sillä ja esimerkiksi pursottamaan hammastahnaa.
Kättä ja koko kroppaa on vahvistanut Vasa-konsepti. Se on intialaisen Rajul Vasan kehittämä kuntoutusmuoto, jossa kaikki tehdään itse eikä liikettä avusteta. Konsepti jakaa mielipiteitä Suomessa, mutta sattumalta oma fysioterapeuttini oli siihen tutustunut.
Vasen nilkka ja takareisi eivät liiku samalla tavalla kuin ennen, mutta pystyn kävelemään ja hyppimään portaita. Tavoite on palata suksille lähiaikoina. Olen jo hiihtänyt kilometrin, lykin menemään yhdellä sauvalla.
En tiedä, pystynkö koskaan enää hiihtämään kilpaa. Se tuntuu välillä pahalta. Mutta olen onnellinen, että olen selvinnyt ja pystyn kävelemään. Keskityn nyt kuntoutumiseen.
Rankan kokemuksen läpikäynyt Hanna: ”Jos aivoinfarktin piti tulla, onneksi se tuli oikealle puolelle”
Opiskelen lukiossa alkuperäisen suunnitelman mukaan kevennetysti, mutta nyt kuntoutuksen enkä urheilun vuoksi. Minulla on koulussa henkilökohtainen avustaja.
Aivoinfarktista huolimatta pystyn oppimaan uutta ja muistamaan. Yksi lääkäri sanoikin, että jos aivoinfarktin piti tulla, niin onneksi se tuli oikealle puolelle.
Olen muuttamassa kotona takaisin yläkertaan omaan huoneeseen. On myös hienoa, miten tunto palaa. Yhtenä päivänä huomasin kaupassa, että vasemman jalan varpaitani palelee. Se oli huippua.”